Juttutupa/Pumppuklubi, Helsinki 19.6.2002
Jepa. Edellisenä päivänä eli tiistaina ehdittiin mennä kämpälle katsomaan että miltä ne biisit muka sitten akustisena oikein kuullostaa. Keskiviikkona vietiin massiivinen backline-kalustomme (2Xkitara, yksi vahvistin, conga, tamburiini ja basso) paikalle siinä viiden aikaan ja katottiin että niistä noin suurinpiirtein tulee jotain ääntä. Kovin perinpohjaista soundcheckiä ei viittitty kun niitä asiakkaita siinä pöydissä koko ajan notkui.
Meitä ennen soitteli Betonihank (BetoniHank?) -niminen yhtye, jolla oli ihan täysi kalusto mukana. Paikalla oli täysi tupa ja ulos oli kertynyt pitkä jono, mutta se lienee enemmän keskiviikon Pumppuklubien suosion ja ilmaisen sisäänpääsyn ansiota, kuin mitään mistä bändin puolesta kannattaisi hirveästi liputtaa. Olihan siinä aluksi hieman orpo olo käkkiä baarijakkaralla jalkojen heiluessa ilmassa, ja Terhikin sanoi olleensa ennen keikkaa ja keikan alussa studiksessa, koska noin lähellä yleisöä se ei ollut laulanut varmaan kuuteen vuoteen. Ensi-iltansa sai jopa kolme uutta kappaletta: Onnelliset kohtaa, Mitä hyödyttää ja Kaupunki allapäin. En ole yhtään varma että mikään näistä meni niin superhyvin, mutta noin yleensä pitää vähän rintaa röyhistellä (kun jälkeenpäin tultiin monelta taholta niin sanomaan) että biisit kantoivat akustisina versioina tosi hyvin. “Hakusanalla Zorro” uudelleensovitettu Vuoksesi oli erityisen hauska Antin spontaaneine Olé!-huutoineen ja Mikon pseudoflamencosooloineen.
Eli hauskaa oli, ja jäi sellainen kutina, että tällaisia akustisia keikkoja voisi joskus tehdä lisääkin.