Tammerfest, Tampere 19.7.2002
Saavuimme Tampesteriin lähinnä invataksia muistuttavalla epärockmaisella minibussilla, jossa oli taas se skimbaboksin kokoinen ja näköinen peräkärry. Nummenpalon ökybussi oli jälleen kerran telakalla ja tällä paskasetillä oli sitten oltava liikenteessä. Itseasiassa kyytiin nousi vain Staffan, minä Terhi ja Tommi – Antin, Nykäsen ja Kauhasen viettäessä Treellä jo kolmatta päivää.
Huoneet otettiin Sokoshotelli Villasta ja lähettiin viemään kamoja Hämeenkatu 26 -nimiselle keikkapaikalle, joka – ette arvaa – sijaitsi Hämeenkatu 26:ssa, ja joka osoittautui Memphis-ketjuravintolaksi yläkerran ollessa eräänlainen yökerho. Paikan Feng Shui oli ihan jees mutta akustiikka Jukan ärräpäistä lukien aika metelikäs. Kamat pystyyn, Memphis Burgerit narssuun, Ihmepoikaa joen rantaan kattomaan ja takasin Soundcheckaamaan. Sitten hotellille, terdelle ja takasin keikkapaikalle.
Alkamisajankohdaksi oli annettu 0.00, mutta siitä vähän lipsuttiin yleisen spedeilyn ja sähläilyn takia. Paikka oli ihan halolla täyteen lyöty – jonkun arvion mukaan kuulemma loppuunmyyty – ja lavalle oli piirun verran hankalaa päästä ihmismassojen läpi. Keikka alkoi ytimekkäästi Kauhaselle kohdistamallani valittelulla että korvamonitoreista on muka patterit mennyt ja kitarasta ei tuu ääntä – eli vitunmoista spedeilyä heti kärkeen. Terhi ystävällisesti laittoi monitoripiuhan boksiini kiinni ja itsekin järjestelin kitarapiuhani ojoon, ja sain vihdoin aloitettua Minne katosi päivät -zibaleen. Joka ehkä meni vähän kaahaten, mutta siitä eteenpäin keikka oli paras mitä missään ikinä. Ensimmäinen ja suurin syy on tietenkin järjetön lämpötila, joka nostattaa vitunmoisen hien, joka taas luo sen itsensä toteuttavan illuusion, että nyt on jotenkin kova meininki. Setti seuraili samoja latuja kuin RuizRockissa, oli vitun kivaa soittaa kiippareita Ei mulle riitässä ja Onnelliset kohtaa meni huimasti intensiivisemmin kuin aikaisemmilla kerroilla. En tiedä miltä se ulospäin tuleva saundi sitten kuullosti, mutta lavalla oli bore ja kuuntelu a-luokkaa. Ja yleisö oli ihanaa, ja lauloi mukana vielä julkaisemattomia biisejä!
Yleisen arvion mukaan keikka oli paras ja kivoin mitä oltiin tähän mennessä tehty, ja roudauskin hoidettiin mallikkaasti ja ripeästi, jotta päästiin neljään asti aukiolevalle Pakkahuoneelle juhlistamaan elämän ihanuutta ja bändimme ylivertaista mahtavuutta.