Scandinavian Music Group

Good Morning Iisalmi! Aamiaisen jälkeen Antti, Terhi, Växby, Kössi ja minä lähdettiin eilen bongatulle biitsille uimaan ja kifaa oli – vaikka matalikkoa jatkuikin niin pitkälle, että lopulta kyllästyimme etsimään hukkumiskelpoista syvyyttä. Terhi jäi rannalle vielä muiden lähtiessä; minä, Anssi ja Kössi lähdettiin ratsaamaan läheistä Citymarkettia, josta ei löytynyt mitään mainitsemisen arvoista shittiä, mutta seuraavana vuorossa olleessa Halpahallissa Köpi ja minä iskimme kultasuoneen: Täysin käyttökelpoisten liitokiekkopyssyjen lisäksi löytyi 15 euron huokeaan hintaan tamburiinin, kitaran, rummun, marakassin, huilun ja trumpetin sisältävä Junior Band -muovisoitinsetti, jonka mainoslause kuului polleasti “WE REALLY PLAY!” Eli matka Lieksa Brass Weekkiin meni aivan helvetin musikaalisissa merkeissä.

Ennen kuin päästiin soittopaikalle määräsi Antti porukan syömään. Nepalilaista haettiin ja intialainenkin olisi ollut ihan jees, mutta lopulta löysimmekin jännän burger/kebab-tyyppisen lounasmestan! Sieltä palasimme ratsaamaan pari korttelia aikaisemmin vilahtaneen puutalon kokoisen kirppis/divarin. Yläkerrasta Terhi nuohosi mukaansa 5 superstailia tuolia sekä pari tuhkista ja Antti osti Kakelle “KAKE LÄHTEE MERILLE – Konnansuon oma poika Kalteri-Kake seikkailee” -sarjakuva-albumin, jossa ei muuta hurrattavaa kyllä ollutkaan kuin monitorimiksaajamme komea nimi.

Tuli sitten jäähallikeikka, eli stage, kaljatiskit ja muu oli pystytetty Lieksan jäähalliin. Kävelyvauhtia tehdyn soundcheckin jälkeen syötiin virkistävän hyvät kukkakaaligratiinit ja kinkkukiusaukset kitusiin ja lähdettiin Märäjälahdessa 10km:n päässä sijaitsevan kesähotellin soluhuoneistoihin majoittumaan. Koreiden maisemien lomitse laskeuduimme banaalin idylliselle rannalle – ja taas oli ongelmallista päästä tarpeeksi syvään veteen. Nyt oli vielä mutapohja alla, joka pienen alkuhämmennyksen jälkeen muuttui uintireissun hauskimmaksi osuudeksi – Anssi, Antti ja minä käynnistettiin ihoa terveyttävät mutasodat.

Bussin tuulilasissa odotti henkilökunnasta jonkun jättämä A4-arkki, jossa luki hieman kryptisesti “Scandinavian Music Group (Ultra Bra) – voisinko saada nimikirjoitukset” …jne jne. Samalla tavalla järkevää olisi kirjoittaa esmes “New Order (Joy Division) – kiitos keikasta” tai “The Wings (The Beatles) – olen suuri ihailijanne!” Hysteerinen logiikka jatkui itse Lieksa Brass Weekin esitteessä jossa ilmoitettiin reippaasti, että “SMG jatkaa Ultra Bran jalanjäljillä” mikä taas on yhtä absurdisti sanottu kuin vaikka “Justin Timberlake jatkaa N´Syncin jalanjäljillä”. Ja keikkapaikalla meitä ennen soittanut 60-henkinen (!) puhallinorkesteri soitti useampiakin UB-covereita, mistä tuli jotenkin epätodellinen fiilis. Lieksan Puustellissa illalla vetävä Vilkkumaan bändi tuli morjenstamaan – mukanansa tietenkin toinen kiertuekitaristimme Mikko Kosonen!

Ennenkuin olin soittanut ensimmäistäkään nuottia Letitä tukkani -introsta, kampesi eturiviin joku ukkeli ja kysyi “Psst… hei, koska UB tekee comebackin?”, mikä oli aika hauska alku hauskalle keikalle. Paikalle oli saapunut vaskimusiikin olkihattuisten ystävien lisäksi se ihan normaali rock-yleisökin, joten meininkiä riitti ja kyyti oli vauhdikasta. Danke, you Lieksa-people!

Puustelliin ehdittiin Maijan keikan alkupuolelle ja pakollisen 5 minuutin kuluttua keikan päättymisestä ryysättiin niiden bäkkärille juomaan poloisten viinat. Hauskaa oli kun sitä kerta pidettiin, ja viimoisina – vasta Tabortilla liuottamalla – lähti kohti Märäjälahtea minä ja Jukka. Hyvää yötä maailma.