Camp Ville -> Makedonia : Banski Rid 15.4.2005

Aamulla herättiin kuka milloinkin, aivan järjettömän aikaisin kuitenkin, vaikka varoitettuja muessiinien huutoja (albaaniväestö on lähinnä muslimeja) tai jenkkihelikopterien ylilentoja ei kukaan tainnut unen läpi noteerata. Käytiin Kössin kanssa kiertämässä vähän leirin lenkkipolkua, josta kieltämättä tuli aika rambofiilarit: panssariajoneuvoja, parakkeja ja natolankaa (piikkilangan kehittyneempi muoto), jonka takana Kosovon laakso lumihuippuisine vuoristoineen. Sitten nopea vierassauna ja aamiaiselle – leirielämä tuntui herättäneen kaikissa aivan raivoisan ruokahalun.

Tämän jälkeen napattiin kamamme ja mujusäkit bussiin ja lähdettiin kuljetusjoukkojen Koivuniemen ja Suutarisen kyyditseminä kohti Makedoniaa. Maisemat olivat ihan ässiä, eikä se likaisuus tai rakennuskannan keskeneräisyys ja huithapelisuus niin kauheasti poikennut vaikkapa vaikkapa hiljattain näkemästäni Egyptistä – lähinnä ahdistavaa oli tietää minkälainen lähihistoria alueella on.

Skopjen laitamilla meitä odotti norjalaisten isäntien kryptisesti Banski Ridiksi nimeämä leiri, jota oltiin ilmeisesti jo ajamassa alas. Nytkin se toimi vain huoltoväylänä Kosovon puolelle, eli sellaista kuhinaa ja väenpaljoutta kuin Villessä paikalla ei ollut. Päivällinen syötiin kynttelikön ja siniristilipun koristamassa pöydässä – tarjolla oli esim. erityisen laaja norjalaishenkinen kalapöytä valmiiksi kuorittuine ravunpyrstöineen. Päivällisen tervetuliaispuheineen ja kysymysvastaustuokioineen isännöi ryhdikäs henkilöstöpäällikkö Haapaniemi. Kake ja minä tehtiin ruokalan vohveliraudalla vielä maittavat jälkkäritkin! Tämän jälkeen majoituttiin vieraspunkkiin ja lähdettiin katsomaan Skopjea siviilit niskaansa vetäneen seurueen houstaamina. Ihan kivat mestat, joskin perheenisä Lehtistä ja muitakin otti hiukkasen sydämestä pikkulasten osa katukuvassa.

Keikkapaikka oli leirin varsin tilava ja korkea messi, jonka yhdessä nurkassa oli oikein rumpuraiserilla varustettu lava. PA oli pakasta vedetty, Camp Villen upouusi hankinta, mutta ei nyt mikään maailman tehokkain. Leirissä oli ilmeisesti vain viitisentoista suomalaista, ja heillä siis vain muutamia päiviä jäljellä, joten tässä vietettiin ikäänkuin läksiäisjuhlia. Monen muun maalaisiakin ilmeisesti paikalle saattoi odottaa (ainakin irkkuja, tsekkejä, norjalaisia ja ruotsalaisia jos oikein muistan), eli ihan omituisin yleisörakenne tähän mennessä ikinä. Päätimme tästä ja tilan akustiikasta johtuen vetää hieman hissutellen.

Tämän jälkeen leirin suomalaiskokki levitti terassigrillille kaikkien aikojen riistakattauksen, tosin vierailijoina oli lisäksemme kymmenisen makedonialaista solttua, joita Haapaniemi isännöi. Itse luikimme puolipukeissa heidän juhlapöytänsä ohitse saunomaan ruuan päälle.

Itse keikka olikin sitten tosi omituinen. Antti spiikkaili kolmella, neljällä kielellä, mutta mitään todellista käsitystä illan kulusta tai onnistumisesta ei jäänyt. Show’n jälkeen tosin tuli makedonialaisia vieraitamme myöten yleisöä läiskimään olalle, yksi kapu taisi lahjoittaa Terhille kapteeninnatsansakin. Itse työvuorossa ja siis kuivin suin olleen Mikko Perttalan tehtäväksi jäi tyrkätä artistien käteen boolia boolin perään, mutta normaaliin helsinkiläiseen barhopping-iltaan verrattuna iltamat loppuivat siististi ja lyhyeen.

Keikat

22.06. Valtteri Festival, Tampere
27.06. Tavastia, Helsinki
28.06. Haapavesi Folk, Haapavesi
29.06. Provinssi, Seinäjoki
05.07. Jyväskylän Kesä, Jyväskylä
07.07. Ruisrock, Turku
27.07. Qstock, Oulu
28.07. Vaasa Festival, Vaasa
28.07. Työväen Musiikkitapahtuma, Valkeakoski
04.08. TBA
17.08. TBA
 


Kaikki keikat ›

Uutiset

Keikkapäiväkirja