TEPA, EI IHAN FOKUSOITUNUT LAULAJATAR

FINNVOX :: 06. 02. 2002

Tommi lähti Kiss FM:n aamuhaastiksesta vielä lapsenkaitsijaksi hetkeksi, minä ja Terhi haettiin soittokamoja Valimon kämpältä ja painuttiin Voxille Danun jo odotellessa siellä. Ruvettiin laulamaan "Mennään Alemmas"-kappaletta, joka on siis varmaankin vanhin vielä skaboissa mukana oleva biisi. Laulut onnistui aika hienosti, tosin ekojen säkeistöjen vikat rivit jätettiin toistaiseksi tyhjiksi (alkuperäinen idea oli kuiskata ne, mutta se hylättiin liian donkkarimaisena juttuna, Terhi haluaisi laittaa jonkun pikkulapsen lausumaan rivit, ja myöhemmin paikalle saapunut Antti lupasi hoitaa studioon ihkaoikean natiaisen. Mistähän lekarista senkin varastaa.)

Tommin ja Terhin vierastama kertsin kasarisyna korvattiin/tuplattiin flyygelillä, ja samointein soitettiin a-osien kitarariffit samalla soittimella. Antti saapui paikalle donkkareiden Goom-risteilykeikalta vadelmaveneet ja Daim-paketit mukanaan - ja ilmoitti heti soittavansa biisiin parit hamukat. No hammondiahan ei ihan tollasessa goottijyystössä ole ollut tapana huudattaa, ja olinkin vähän epäileväinen, että kuinka moneen väliin sitä nyt voi tunkea. Mutta kas, olin vain unohtanut Hammondin Kolme Aksioomaa: 1/ Hammond parantaa aina kulloinkin käsittelyssä olevaa kappaletta, musiikkityylistä ja muusta sovituksesta riippumatta 2/ Sitä ei koskaan ole liikaa 3/ Sitä on aivan SAATANAN hauska soittaa. Ja näin tälläkin kertaa, sitäpaitsi pieni irtiotto lajityypin kuluneimpiin ratkaisuihin antoi piristysruiskeen biisille.

Wallu kävi tekemässä Never Trust A Hippieen haastattelun, jonka aikana Antti urheasti työnsi päänsä kondomin sisään.

Sitten pidimme Suuren Stemmalaulusymposiumin, että mitäs niihin kertseihin vielä lauletaan, jonka lopputuloksen Terhi ja Antti kävivät vielä kiekaisemassa osuutensa. Ja Tommi soitti vielä vähän hamusia. Illan päätteeksi, jo vähän niinkuin taksia tilatessa, avattiin "Nää aamut" ja soitin sinne yhden flyygeliarpeggioraidan, joka menee vaarallisen lähelle pseudoklassista heviä, mutta niin kauan kuin ollaan lähempänä System of a Downia kuin Yngwie Malmsteenia niin menkööt.

FINNVOX :: 07. 02. 2002

Tänään saavuin paikalle joskus kymmenen tienoissa räimimään kitararaitoja "Nää aamut" kappaleeseen. C-osasta pelastui Yngwie Malmsteen -fiilikseltä, lähinnä siksi että olen niin paska soittamaan (ja siksi että Terhi lauloi myöhemmin stemmansa sillä bulgarialaisella kansanlaulusaundilla). Loppukertsiin Danu ehdotti ihmeellistä super-diskanttista suoraan äänityspöytään ajettua kitaraa, mikä yllättäen toimi thrash-metallin melskeessä aika hyvin, vaikka kuulemma Earth, Wind & Fire on sellaista saundia viimeksi käyttänyt.

Terhi saapui joskus kahden maissa laulamaan ko. biisiä. Itse asiassa biisi on niin tuore ja sitä on treenattu niin vähän että aluksi piti säveltäjämaestron ja sanoittaja-auteurin vähän pähkäillä eri kohtien tarkkoja rytmityksiä, eli suomeksi sanottuna treenata. Sitten homma lähti kulkemaan: a-osien kuiskinta alkoi kuulostaa vähän Madonnalta ja kertseissä oli aggressiot täpöillä - ja loppumetreillä Tommikin jo saapui studioon laulutuottajaksi.

Antin saavuttua editoitiin biisin pituudesta löysät pois (rakenne oli pohjia soittaessa ollut vähän you-know-pohjalla), ja ruvettiin ihmettelemään miten biisin eri tyylilajit ja geografiset vaikutteet (amerikkalainen thrashmetal, Volgan mutkan kansanlaulut, manner-eurooppalainen klassinen musiikki, Intialaiset tablat ja brittiläinen elektonika) nivotaan yhteen. Vastaus löytyi rhodesin ääreltä, jota tällä kertaa minä sain soittaa (Antti ehti jo ehdottaa hammondia, mikä olisi kuitenkin luultavasti tuhonnut a-osien ambient-tunnelman. Ja paskat hammond ikinä on mitään tuhonnut), kuten myös Mikko Sireniltä lainatun perkussiokassin pohjalta löytyviä kulkusia. Antti tilasi kitaran vibrakammen vongahduksen vikojen kertsien kohdalle. Ainoassa kammellisessa kitarassani, sähkönsinisessä terävälapaisessa Charvelissa, on ehkä seitsemän vuotta vanhat kielet ja se lojuu Valimon treenikämpän kamaröykkiön pohjimmaisena, joten simuloin parhaani mukaan efektiä slideputkella ja pitch shifterillä.

Loppuillasta alkoi tuntua että kaikki hierominen ja sorkkiminen alkoi tuottaa tulosta. Biisistä oli tulossa edes etäisesti koherentti. Ei nyt mitään Radio Suomi -kamaa, eikä oikein lintua eikä kalaa, mutta kyllä sitä nokka ja evät yhteen otukseen sopii kun runnoo vaan.

JA SITTEN PORVOOSEEN!