OMATOIMISTA VISIOINTIA

FINNVOX :: 26. 04. 2002

Tästä eteenpäin loppukevääksi ja alkukesäksi on varattu hirveä määrä studioaikaa, sekä äänitykseen että miksaukseen, tarkoituksena saattaa isompi läjä biisejä valmiiksi ja tyrkylle levylle. Ekaksi aamulla yritimme kuitenkin saada Juha Laakson kanssa Antin aikaisemmin paikalle roudaamista kovalevytallentimista ja adat-nauhoista jotain tolkkua. Tarkoitus olisi siirtyä keikoilla toisenlaiseen taustanauhajärjestelmään ja nyt materiaalia piti siirrellä formaatista toiseen. Ja bizarria kyllä, homma saatiin molemminpuolisesta kokemattomuudesta huolimatta hoidettua aika sujuvasti.

Terhi saapui paikalle ja alettiin laulamaan Vastusta mua -kappaletta. Omista nuha-epäilyistään huolimatta Terhi saundasi hyvältä, ja säkeistöjä uusittiin jo huvin vuoksi ja hauskan pidon takia. Loppumetreillä Tommikin tuli laulutuottajaksi (Antti oli koko päivän jossain Universalin humppakokouksessa, corporate bitch), ja seuraavaksi otettiin käsittelyyn Vuoksesi, johon soitettiin kitaravahvistimen kautta Kurzweililla sellaista höhlää pulputusta, joka toivon mukaan tuo kuulijan mieleen psykedeelisiä hibailuvisioita. Juhan ja Tommin lähdettyä jäimme Tepan kanssa vielä miettimään Minne katosi päivät -zibaletta, koska mulle oli kehittynyt siihen vielä yksi sankaristemma-ajatus loppupuolelle. Kävi kuitenkin nopeasti ilmi, että se meni niin matalalta Terhille, ettei siihen saatu puristettua minkään valtakunnan sankaruutta. Kävi sitten niin että Yours Truly kävi huutamassa ne naama punasena, jonka jälkeen niihin laitettiin enemmän Autotunea kuin koko Matti Nykäsen, Eiffel 65:n ja Fu-Touristin yhteenlasketussa tuotannossa. Itse asiassa se kuulosti niin mukavalta että taidan siirtyä soolouralle.

Illalla käytiin kattomassa eräänkin kansantaiteilija Koskisen keikkaa Tavastialla, ja siellä oli kyllä aikamoiset exUB:laisten kokoontumisajot.

FINNVOX :: 28. 04. 2002

Edellisenä iltana oli ollut aika bizarri keikka Kaapelitehtaalla, ja Tommin ollessa edelleen oksennustaudissa ja Terhin väkisinlaulettua kipeän kurkkunsa tohjoksi jäi jäljelle Antti ja minä. Äänittäjääkään ei oltu palkattu, joten pääsimme testaamaan monitoritiskin ja protoolsin hallintaamme kaksistaan. Toki Karmilan Mikko ja Danu olivat toisaalla talossa, ja niitä sitten silloin tällöin nakitettiin auttamaan ylitsepääsemättömissä teknisissä ongelmissa.

Minne katosi päivät, Vuoksesi, Mitä hyödyttää ja Kaupunki allapäin oli kappaleet mihin ehdimme päivän aikana kajota. Minne katosi päiviin soitin aika paljon uutta kitaraa, ja se kyllä jämäköityi monesta kohtaa ihan kunnolla. Antti sai laulaa yhden stemman mitä livenäkin on vetänyt, mutta hammondia ei jumalauta tähän biisiin. Sen sijaan muihin kolmeen biisiin Antti sai soittaa ihan sielunsa kyllyydestä, vaikka oikeastaan vain Vuoksesi on luontevaa hamukkamateriaalia. Mitä hyödyttää ja Kaupunki allapäin sijaitsee sellaisella epämääräisellä musiikillisella ei-kenenkään-maalla. Tuhlasin niihin helvetin pitkän ajan soittaessani mahdottoman yksinkertaisia kitarasooloja, joista löysimme kumpikin vuorollansa jotain vikaa ja ei ku uusiks. Kaupunki allapäin sai rumpuluuppiensa osalta osaksensa aikamoista lo-fi-rankasua, ja minä olisin muutenkin valmis riisumaan sen kaikesta amerikkahenkisestä sankaruudesta (vaikka sitten siitä tulisi vaan omituinen ja pitkäveteinen taideslovari), mutta Antti ei taas tässä taida antaa periksi. Let's Kompromise!

ETEENPÄIN