VUOSISADAN KLASSIKKO

FINNVOX :: 11. 05. 2002

Pari päivää sitten saatiin järkättyä yhdet treenit, jossa katsottiin vähän aikaa sitten väsäämääni biisiä, johon Terhi oli ehtinyt tehdä jo sanatkin. Antti sanoi, että siinä on aineksia vuosisadan klassikoksi ja Terhikin on vain hehkuttanut ja kironnut kuinka se soi koko ajan päässä (Tommi ei oikeastaan ole sanonut yhtään mitään, mutta se nyt vaan yleensä välttää minkäänlaisia kuuluvia tai havaittavia mielipiteenilmauksia kaikissa tilanteissa - autisti). Työnimellä "Taivaspaikkoja" kulkeva keskitempoinen patetiapurkaus on paljossa velkaa Zeppelinille ja Jeff Buckleylle ja ensimmäinen, jonka päätimme soittaa nauhalle ilman klikkiä, kun se sisältää sellaisia koko bändin sleebaavia fillejä dramaattisissa taitekohdissa - joita on ihan koko ajan. Tepa lauloi ensin a-osat kappaleisiin Mitä hyödyttää ja Nää aamut (johon tosin oli ne laulettu jo aikaisemmin, mutta meille tuli jossain vaiheessa sellainen satutäti-assosiaatio vanhasta lauluraidasta että uusiks meni), ja sitten ruvettiin hieromaan tätä uutta beasyä. TT oli äänitysvuorossa, ja se mikitti suunnilleen koko talon hakiessaan oikeanlaista muhkeutta rumpusaundeihin. Lopputulos oli aika Taj Mahalin kokoinen ja Antilla varmaan rupes vähän seisomaan kun se kuuli sen. Itse olin hakenut ed. päivänä (Ihmepojasta tutulta) Kössiltä lainaan kunnon jenkki-Straton, ettei tarvitsisi taas kerran pähkäillä sitä oman Telen ylä-middlekäninää. Ja kyllä kannatti - niinkuin kiroilin TT:lle ja Antille: ne saatanan kamafriikit, jotka aina vaahtoaa jostain tietyn vuosimallisista vintagesoittimista, saattaa sittenkin olla oikeassa. Että kai sillä on vähän lopputulokseen väliä, millä luutulla sitä soittaa. Ja vittu kun mulla olisi nyt muutakin käyttöä rahoilleni (joita ei edes ole) kuin ostella jotain helvetin laatukitaroita niillä.

Jok. tap. kaikki kuulosti ihan saiRAAN hyvältä, ja vielä piti opetella se biisi. Alkuun kukaan ei millään muistanut huolella nuotinnettuja (!) breikkejä ja fillejä, mutta olisiko se nyt ollut viides tai kuudes nauhoitettu otto missä oli palaset noin suurinpiirtein kohdallaan, ja fiilis ihan silleen just.

FINNVOX :: 12. 05. 2002

Tommi soitti myöhästyvänsä, joten minä ja Antti duunailtiin Taivaspaikkoja eteenpäin keskenämme. Soitin ensin c-osaan sellasen suunnilleen uloskirjoitetun skebateeman, joka on vielä tarkoitus tuplata ainakin jousilla (no kyllä meidän levylle näyttäisi sittenkin tulevan niitä perkeleen jousia - tähän biisiin nyt vaan on pakko). Sitte tuli tietysti hamukat, joille olin säveltänyt mielessäni viiden nuotin mittaisen visiitin kappaleen ekojen a-osien väliin, mutta tietenkin Antti lasautti koko biisin täyteen hammond-taidettaan. Tietenkin c-osan melodiakulkukin tuplattiin sillä, ja hieman myöhemmin myös mellotron-viululla. Sillä aikaa kun Antti ja TT haki ko. mellotron-sämpleä jostain naapuripitäjästä soitin Tommin äänittäessä tuplaraidan alkuperäiselle komppikitaralle kuvitellen olevani kovakin Jeff Buckley.

Päivän lopulla tartuimme vielä Näihin aamuihin, jonka vikat kertsit ei oikein ole lähtenyt silleen tykisti, koska edeltävässä c-osassa on niin paljon enemmän kamaa. Lopulta päädyimme karsimaan vikan kertsin alkupuolelta kitarat ja basson kokonaan pois ja paskentamaan rumpusoundit ihan Telia Prepaid -tasolle, mikä saattoi olla ihan magee juttu. Sitä ehtii vielä harkita. Biisiin lisättiin myös ylimääräinen outro, jossa hyödynnettiin TT:n Tommin ehdotuksesta vaivalla editoimaa puolitempoista komppia, jota ei sitten siellä kertsissä käytettykään.

ETEENPÄIN