LOPPUKIRI F-STUDIOSSA

FINNVOX :: 19. 05. 2002

Enää neljä päivää äänityksiä kun kalenterista räknää. Ensisijaiselta funktioltaan nämä ovat laulupäiviä, muuta viimeistelyä harrastetaan siinä ohessa. Kaupunki allapäin otetaan ensimmäisenä jollotettavaksi. Terhi kirjoitti sanat kokonaan uusiksi kertiksen "Allapäin kaupunki kietoutuu sumuun"-aloitusta lukuunottamatta, joten lähetimme TT:n piiitkälle kahvitauolle, ja jäimme kahdestaan viilamaan uusia sanarytmejä (Tommi ja Antti taas tahoillaan kiinni iltapäivempään asti). Biisi miellytti minua enemmän kuin muistinkaan, lähinnä a-osan runneltujen rumpusaundien takia.

Toiseksi otettiin laulettavaksi Taivaspaikkoja. Ehkä biisin tuoreudesta ja vapaasta temposta (tai minun ja Terhin puupäisyydestä) johtuen kävi niin, että pari tuntia biisiä laulettiin 1/2-sävelaskelta liian matalalta ja selvästi liian hitaana - johtuen jostain tietokoneiden näytteenottotaajuuksista tms. hätkähdyttävän mielenkiintoisesta. Tommi oli vähän ihmetellyt mielessään, että onpa hidas, ja minä mielessäni, että ei helvetti oonko mä säveltänyt tän näin matalalle Terhin äänelle. Vihdoin Antti kuitenkin tuli paikalle sanomaan että biisi menee väärässä tempossa. Olin jo niin tottunut uuteen goottiversioon, että sanoin vaan Antille, että eihän kovalevyllä oleva informaatio vaihda sävellajia kun kovalevy siirretään studiosta toiseen. Sehän on sama kuin huonekasvi saatana vaihtaisi lajikettaan kun se siirretään ikkunalaudalta toiselle. Kun Antin Communicatorista, Kössin Stratosta ja talon vibrafonista ja rhodesista oli asia käyty tarkistamassa, oli pakko myöntää sen astinen työ turhaksi. Absoluuttisen sävelkorvan sijasta minullapa onkin absoluuttinen luppakorva. Säälittävää. Pienen kahvitauon jälkeen Terhi sisuuntui jatkamaan laulamista myöhäiseen iltaan asti ja Taivaspaikkoja saatiin kuin saatiin ainakin soololauluiltaan valmiiksi.

FINNVOX :: 20. 05. 2002

Tänään Terhi piti lepopäivän eilisen yhdeksän tunnin laulurupeaman jälkeen. Löysin sisäisen Arttu Takaloni ja soitin Mitä hyödyttää -kappaleen bridgeihin ja kerkkiksiin hienot vibrafoniarpeggiot, jotka oli pyörinyt päässäni jo pitkään, mutta ko. biisiä ei aikaisemmin ollut F:ssä työstetty, eikä muiden studioiden nurkissa ole paljon vibrafoneja lojunut. Pampulat lainattiin B:ssä järjettömällä rumpuarsenaalilla äänityksiä tekevältä Stratovariukselta, ja Antin tultua paikalle kokeiltiin säkeistöihin lisäillä juttuja oikein nelikätisesti, mutta lopputuloksesta ei varmaan paljon miksauksen jälkeen jäljelle jää.

Anttia ja Tommia odotellessa olin soittanut vielä pari harkittua kitarajuttua Taivaspaikkoihin (jonka nimi tulee muuttumaan vielä tällä sivulla), sekä lisää mellotron- ja muita sämplejousimattoja, joista Antti löysi yhden väärinsovitetun äänen, jota Tommi asettui puoltamaan riipivien riitasointujen ystävänä. Oikeita jousia on tulossa torstaina vaatimaton neljän katras, mutta beasyyn haetaankin enemmän itäistä Bollywoodmeininkiä kuin Wienin filharmonikkojen soundia. Harkittuamme ensin vaihtoehtoa, että soitamme jouset itse (ite ollaan kaikki tähänkin asti tehty, ja kun meitä neljä nyt on. Yksinkertainen kielisoitinhan se on) tai pestaamme sektion pelkästään julkkispongojen perusteella (Pekka Kuusisto varmaan lähtisi ja TT:llä on Lindankin numero, mutta mielikuvituksemme loppui Vanessa Maeen, ja siinä on vasta kolme) Antti soitti UB:n ajoilta tuttuja tyyppejä kasaan.

FINNVOX :: 21. 05. 2002

TT tuli avaamaan kanavat ja lähti pitkälle kahvitauolle, ja minä jäin laulattamaan Terhiä. Strateginen lepopäivä kannatti, koska ääni kulki paljon ilmavammin kuin toissapäivän iltana. Terhi heitti Taivaspaikkoja-nimen ja teksti-idean lensi romukoppaan, biisin kertsiin tuli osittain uudet sanat ja biisin uudeksi nimeksi tuli Onnelliset kohtaa. Itse kannatin vanhaa versiota viime metreille höpöttäen jotain ytimekkyydestä ja fokuksesta (tai sitten olen vaan niin muutosvastarintainen), mutta Terhi, jonka mielestä taivaspaikkoja oli vaarallisen korni ilmaisu, piti päänsä. Joka tapauksessa uudet sanat kuulosti onomatopoeettisesti paremmilta ja äänenvärikin oli kirkkaampi, joten hyvä kun tuli tehtyä. Ennen demomiksauksen tekoa halusin kokeilla vikaan kertsiin yhtä stemmaa joka meni Terhille liian korkealta (tai matalalta, miten noi nyt käsitetään), joten kokeilin huutaa sitä narulle itse. Aika karmean kuullosta se oli TT:n armottoman editoinnin ja autotunettamisen jälkeenkin. Mutta kyllä siihen kai jotain keksitään. Sitten jollotettiin Mitä hyödyttään bridget ja kertikset, mihin löytyi vihdoin oikea laulutapa ja tulkinnan aste (meille on kehittynyt kokonainen lingvistinen termistö kuvaamaan laulun vivahteita: usein esimerkiksi pyydän Terhiltä enemmän spiidaamista tai hädissäänoloa, toisinaan moitin ruotsin opettajar -ääntämyksestä.)

Antti ja Tommi tuli, ja sitten vielä hiottiin biisin rumpubreikkejä, ja yleensä vaan fiilisteltiin kuuntelemalla sitä täysillä seinään upotetuista Geneleceistä (jotka on niitä kaikkein tykeimmän kuulosia kaappeja mitä äänitysstudioista löytyy). Tommin piti lähteä duuniin ja nappasi unisen Terhinkin mukaansa, ja Antti rupesi Vastusta muan latautuessa kovalevylle kirjoittamaan puhtaaksi hieman aikaisemmin viimeistelemäämme jousiarria. Vastusta mua sai hurjat neljä tahtia lisää kitararaitaa, biisi näyttäisi miksausvalmiilta. Vilkaisimme vielä myös Kaupunki allapäin -kappaletta, pientä putsausta ja puleerausta vaan.

ETEENPÄIN