VIIMEINEN PÄIVÄ

FINNVOX :: 23. 05. 2002

Päivän tauon jälkeen palattiin taas F-studiolle. Niin tulee paraskin levy joskus valmiiksi, ja tämä oli viimeinen äänityspäivämme. Vuoksesi jätettiin miksauksessa laulettavaksi, mutta muuten kaikki levylle ehdolla olevat kappaleet ovat nyt miksausta vaille valmiita. Aamulla laitoin TT:n kanssa Minne katosi päiviin sen kauan mietityn toisen rumpukompin, josta ei ehkä tullutkaan kauhean hyvä. Täytyy miksauksessa katsoa, onko se sittenkin parempi ilman. Tepa ja Kerkko tuli pian perästä, ja Kerkko valjastettiin laulamaan Onnelliset kohtaa -biisin loppukertsin miesstemmaa, jonka olin tiistaina säveltänyt ja jo kertaalleen nauhalle demoksi jollottanut. Sitten laitoin Terhin laulamaan superkorkeita stemmoja Kaupunkiin allapäin (olisiko vielä ihan myöhäistä tehdä suomen kielioppiin prepositiot. Niitä voitaisiin alkaa opettamaan ala-asteella, ja tuskaisen ja hämmentävän siirtymävaiheen jälkeen kaikki olisivat lopulta paljon onnellisempia), mitkä onnistui maissa olevasta äänestä huolimatta hienosti.

Kello lähestyi neljää ja hieman hermostuneena hoputin TT:tä pystyttämään mikit, sillä neljältä paikalle oli tulossa ihkaelävä jousikvartetti, jonka piti kahdessa tunnissa soittaa Onnelliset kohtaa täyteen elämäni ensimmäisiä omia (tosin Antin kanssa tehtyjä) jousiarreja. Antti ja Tommi saapuivat myös, ja Tommi pääsikin heti kirjoittamaan Antin tekemiä nuotteja sellistiä varten uusiksi F-avaimelle. Sitten koitettiin Antin kanssa selventää viuluviikareille, että niiden pitäisi kuullostaa satavuotiailta Gandhin näköisiltä kaljupäiltä joilla on valkeat kalapuikkoviikset ja pyöreät rillit joista meni 40 vuotta sitten linssit paskaksi (ja jotka on joogannut niin paljon että pystyy ottamaan itseltään suihin, lisäsi Antti) - Eli tilattiin Bollywood-stailin epävireisiä ja -taimisia liu'utuksia ja naukaisuja soittoon, ja pienen aurinkotervehdysmeditaation jälkeen ne soittikin juuri niin kuin pitää. Sitten tuplailtiin niitä eri oktaaveissa kunnes homma oli tarpeeksi juhlavan ja psykedeelisen kuullosta.

Iltasella Tommin lähdettyä Minä ja Antti vielä laulettiin Kerkon vetämän stemman lisäksi kaksi raitaa, kun ruvettiin miettimään tarkemmin Onnelliset kohtaa -biisin dramaturgiaa, että kuinka perusteltua se nyt on, että henkilökohtainen tilitys muuttuu vikassa kertosäkeessä duetoksi. Lopputulokseksi saatiin sellainen sopivan persoonaton mieskööri. Hieman omahyväisenä anekdoottina pitää mainita, että Kerkko pitää ko. biisiä maailmanhistorian parhaimpana kappaleena, ja sitä piti illalla baarissa vähän lepytellä votkalla, kun me sen osuus siitä näin julmasti häivytettiin.

Nyt on sitten enää viimeiset miksausmaratoonit edessä. Ai niin ja kannet pitäisi tehdä ja keksiä millasia kuvia niihin otettaisiin.

MIKSAAMAAN!