We're back with a vengeance! Kiertueen aikana kristallisoitui maailmaan kaksi uutta SMG-klassikkoa "Tiistai" ja "Letitä tukkani", joista ajateltiin samoin tein, että mennään studioon soittamaan ne pois kuleksimasta. Dan Tigerstedt otti meidät vastaan Finkkarin B-studiolla, tai oikeammin Antin, joka tuli muita ennen kasaamaan ja soundcheckaamaan kannujaan. Itse saavuin paikalle hieman myöhemmin haettuani Valimosta omat ja Tommin romut. Sille järjestyi äänitystilan keskilattialle vanha intialaishenkinen matto, jolla se soitti, olisiko HIMiltä jäänyt. Tommi hylkäsi tuolinkin liian länsimaalaisena keksintönä, ja soitteli lattialla istuen, nauttien mattonsa chi-virroista ja energiakonsentraatioista.

Lettibiisiä nyt oli soitettu koko rundin ajan, joten häpeällistähän se olisi ollut, jos biisi ei olisi mennyt muutamalla otolla sisään. Tempo otettiin tarkoituksella aika kiivaaksi - yleensä jälkeenpäin harmittaa liian hitaat, ei liian nopeat tempot. Ja livenä biisillä on ollut iloinen tapa hieman kiilata. Tiistai soitettiin hidastuksiensa takia ilman klikkiä, ja sen tempo vaihtelikin aika epäprofessionaalisti pitkin biisiä. Eipä siihenkään tuhlattu kauheasti aikaa. Tommin piti lähteä ja minä ja Antti jäätiin vatvomaan kitaroiden kanssa. Tulipahan taas niin amatööripelle olo, kun en osaa soittaa soinnun sointua vireessä.

Tiistaina jatkettiin. Soitin Danun kanssa oktaavituplauksen Tiistain kitara-arpeggioihin odottaessani Antin saapumista. Tunari kun olen, homma tuntui vievän ikuisuuden, mutta saatiin valmiiksi ennen kuin Antti tuli lämmittelemään Hammondia. Soitettiin kolmikätisesti Tiistain kertsit ja c-osa täyteen hamukkaa (minä sain kunnian soittaa bassoääniä). Biisi on aika joululaulumainen muutenkin, ja urut korostivat tätä aspektia oikein kivasti. Jousia me siihen ollaan suunniteltu, mutta olisi jotkut joulukellotkin kivat jos perverssiksi haluaisi heittäyttyä. Kytkin myös vanhan epäkunnon Kurzweilin pöytään ja soitin Lettibiisiin toivon mukaan mageata ambienssia luovan synaraidan.

Ponnettomat kitarat Letitä tukkani -kertsissä alkoivat hiljalleen ärsyttää Terhiä ja Anttia, joten Terhi passitti minut pianon ääreen harjoittelemaan philipglassmaisia arpeggioita skeboja tukemaan/korvaamaan. Antti määräsi soittamaan lisää kitaraa, yksinkertaisemmin ja skarpimmin. Loppuun Antti ilahduksekseni tilasi silkkaa Sonic Youth -meteliä, joten pääsin vihdoin - sankareideni lailla - "soittamaan" kitaraa rumpukapulalla!

Terhin lähdettyä Antti soitti vielä tambumariinin Tiistaihin, ja sitten aloitimme ilman mitään päämäärää ja masterplania uuden biisin nimeltä Säälittävä syksy. Se on periaatteessa ihan pianoballadi, mutta meinaamme väkisin vääntää siitä Groove Armada -tyyppistä ragga-tanssibiittiä. Tai jotain. Alustavasti olemme puhuneet Accu-yhtyeen Ripan ja Lassen kanssa, jos ne rupeisi co-tuottamaan sitä, koska nyt jos milloinkaan tarvitsemme ulkopuolista näkemystä ja ammattitaitoa. Antti soitti klikin pyöriessä 6 minuuttia skakomppeja ja fillejä, minä soittelin Antin lähdettyä vuorostani erilaisia versioita biisin osista flyygelillä, sekä kamalia dub-bassokuvioita. Sitten lähetin Danun kahvioon ja liimailin niistä hieman demomaista rakenteen tynkää.

Keskiviikkona laulettiin. Ennen Terhin tuloa siivosin Danun kanssa vähän kitararaitoja, jotka ei vieläkään ollut niitä kaikkein vireisimpiä. Tiistaihin tehtiin vaan demolaulut, kun sen valmistumisella ei ole mikään kiire. Sen sijaan Letitä tukkani on tarkoitus miksata jo joulukuussa, joten kun Tepsdorfin ääni oli vetreytynyt, siirryttiin laulamaan sitä. Loppuun kehiteltiin vielä vähän omituisen kuuloisia background-huutoja, joiden sävellyksellisestä nerokkuudesta pitää päättää miksauksessa. Biisi kuulostaa aika lailla Foo Fightersilta, mutta jotenkin salatusti mieleeni hiipii myös Robert Palmerin (automainoksistakin tuttu) kasarihitti Johnny & Mary. Lopulta kuunneltiin vielä kaikki siihen astinen aikaan saatu kama. Säälittävän syksyn kohtalo on vielä täysin ilmassa, mutta Lo-fi -runtelun jälkeen ainakin alun rubato-piano kuulostaa mahtavalta.

FINNVOX :: 09. 12. 2002

Ensimmäinen post-Onnelliset kohtaa SMG-biisi miksattu! Daniel The Spaniel oli jo odottamassa, kun kymmenen kieppeillä saavuin Finnvoxille. Olin tosin niin kipeä, että nukuin ensimmäiset neljä tuntia. Päälle päin simppeliltä vaikuttanut Letitä tukkani sisälsi kuitenkin paljon muuttujia, joiden kohtaloa pitkin päivää arvuuteltiin. Päällimäisenä rumpujen ajaminen lo-fi-viiveen läpi, kikka joka oli kulkenut ajatuksissani ensimmäisistä Kurzweilin sekvensseridemoista lähtien, ja jota menestyksekkäästi kokeiltiin äänittäessä biisiä.

Saimme siihen toisiamme tyydyttävän balanssin aikaiseksi, mutta paikalle tullut Terhi valitti ensivaikutelmanaan bändisoundin munattomuutta (hey, join the club!). Sitä sitten pähkäiltiin aikamme, Terhin (ja mun ja myöhemmin Antin) mielestä vika oli basson hiljaisuudessa, Danun mielestä ero oli kuunteluhuoneen muuttumisessa B-studiosta A:ksi, omasta mielestäni biisin kuuluikin olla vähän munaton (tyypillinen nonkonfrontationaalinen lähestymistapani ongelmatilanteissa!) tai rumpu-delaytä voisi paikoin nostaa. Puoli seitsemältä illalla Antti tuli paikalle ja halusi kuulla biisin ilman sitä. Mikä tietenkin vähän sieppasi, koska tollaset spekulaatiot olisi pitänyt käydä kuusi tuntia aikaisemmin. Oma pääni oli niin täynnä räkää, että kaikki kuullosti jok.tap. aika keskitaajuuksiselta käninältä.

Pienien kiertoteiden jälkeen biisi kuitenkin saatiin raiteille ja kaikkia miellyttävään ulkoasuun. Lähdin lopulta vasta yhden kieppeillä yöllä talosta, mutta oli se hieromisen väärtti kun himaan pääsin kuuntelemaan. Paitsi Danu oli tietenkin ollut kaiken aikaa oikeassa bassotaajuuksista.

ENSI VUOTEEN!