Joulu lähestyy, lahjatkin pitäisi ostaa ja kämpät siivota, mutta me musiikilliset muskettisoturit vaan käymme taistoon heti aamutuimaan, jotta levylautasillanne olisi fättiä kamaa keväämmälläkin. Terhin sisko Paapu oli saanut erikoistehtävän värvätä muutama laulutaitoinen frendi vetämään gospel-henkistä kuoroa Elenaan (se Anssin 70-henkinen kuoro tuntui liian pelottavalta ajatukselta). Saiman (hei Saima!) ja Virpin (hei Virpi!) lisäksi vapaaehtoiseksi ilmoittautui Eppu (Kosonen, Mikon veli, Mikko oli rundilla) ja Ihmepoika Kössi Salokorpi. Sukupuolijakauma tasattiin laittamalla Anssille luurit korvaan ja mikki eteen.

Perus laa-la-laat ja loppukertsit triplattiin, ja voi pojat että oli naurussa pitelemistä, varsinkin kun niistä siirryttiin yhteishengessä tosta-noin-metodilla sovitettuihin "uuuaaaa/eee-lee-naaa"-nostatuksiin. Sitten Virpin (kiitos Virpi!) pitikin lähteä, mutta mepä siirryimme jo handclapseihin ja vapaamuotoisiin ad-lib-huudahduksiin. Terhikin saapui paikalle, ja sysättiin muiden mukaan laulamaan c-osan porvoossa lauletulle nukkumattikuorolle huomattavasti laveampaa korviketta. Tytskät sai siihen sellaista tiettyä lännenleffameininkiä ylä-äänillään.

Sitten heivattiin kultakurkut pihalle (kiitos Eppu, kiitos Saima, kiitos Kössi), paitsi Paapu, joka pantattiin laulamaan nimikirjaimien loppukertsejä, sellaisia stemmoja mitä multakurkkumme Antti on keikoilla tapanut vetää. Nyt yhden hikisen Lehtisen sijaan saatiin kertaalleen tuplattu Kokkosen sisaruspari, ja hommaan tuli hyvää twinpeaksmäistä synkkää pehmeyttä. Elenan alkupuolen kertiksiä alettiin myös tuplaamaan Paapun kanssa, mutta tässä yhteydessä kahden mimmin yhteislaulu alkoi kuulostaa välittömästi eräältä 90-luvun koko kansan suosikkibändiltä, joten ideasta luovuttiin.

Sitten olikin Terhin vuoro (moimoi Paapu! Kiitos Paapu) ruveta laulamaan Nimikirjaimien sooloa, ja näillä main Anssi lähti ja remonttikiireiden riepoma Antti tuli käymään studioon. Ja joutui lähtemään ennenkuin NK:n soolo saatiin valmiiksi, joten se ei vielä ehtinyt edes kuulla meidän The Gospel of Elena -julistusta. Kiäh kiäh. Jok. tap. Nimikirjaimista tuli superkoskettava ja runollinen, ja kertiksissä sitten biisin edetessä se armenialainen nainen ensiin suree kuollutta miestään, sitten koko sukuaan ja lopulta koko poltettua kylää. Siis ei niinkuin sanoituksissa vaan laulutavassa ja fiiliksessä. Sanoitushan sijoittuu ennätyspakkasten riivaamaan Helsinkiin.

KARILLOON, KERRAN VIELÄ!