FINNVOX :: MIKSAUKSET 2004
"Ten days of sun, sex and fun"

21.01. Tepa oli siis vielä etelässä, ja sillä oli muutamia biisejä, joiden miksauksessa se halusi olla mukana, joten aloituskappaleeksi päätyi Kun Kuolen. Se on hyvä, lihakset vetreyttävä avausbiisi siinä mielessä, ettei siihen sisälly varsinaisesti mitään hittipaineita, se on aina kuullostanut hyvältä kun kanavat vaan on pöydästä avattu, ja toisaalta se kuitenkin sisältää aika paljon tavaraa: Laulun, rumpujen, basson ja neljän kitararaidan perään tulee hammond, kaksi stereoparia jousikvartettia, kiippareita, pari raitaa "pianoa", tambumariini ja pari taustalauluraitaa.

Kappale saatiin suuremmitta ongelmitta soudettua satamaan. Wam-bam-bam-taustalaulut tuli varmaan hieman hiljempaa kuin Antti olisi tahtonut (minä saatoin ehkä olla vähän tylsis tässä tapauksessa) mutta muuten kaikilla olivat peukut tukevasti pystyssä. Lopputuloksesta saattoi tulla hivenen "mahtipontisempi" kuin biisiä aloitettaessa luultiin, mutta mikäs sen mukavampaa.

22.01. Tulin pakkasesta sisään studioon siinä puolilta päivin, ja siellähän se Danu jo pakersi. Talvipuutarhaan oli valittu seuraavaksi kipaleeksi, neljine kontrabassoineen, kolmine kitaroineen, flyygeleineen ja kaksine trumpetteineen. Ja sen lisäksi ei ollutkaan kuin laulu. Arttua! Toin mukanani referenssi-cd:nä Tom McRaen kappaleen You Cut Her Hair, jonka tyyppistä kitarakaikua halusin kokeilla. Danu rakensi kyllä hienon rupisen tilan, joka paukkui, sirisi ja horjui, mutta lopulta totesime, ettei se oikein antanut tilaa sitten muille soittimille, joten se haudattiin aika syvälle miksauksen syövereihin.

Stereokuvassa ahtaimmalle joutui Anssin jousibasso, jota ei millään saanut erottumaan itsenäisenä soittimena, ellei sitä laittanut aivan helvetin lujalle (vaikka tarkkakorvaisimmat hifistit luultavasti kuulevat sen ekan kertsin jälkipuoliskolla kun me sitä siihen niin saatanasti nostettiin). Anssi itse saapui paikalle siinä kuuden jälkeen, ja ookootti (kyllä se on verbi) ratkaisun ja koko biisin, joten sitten hienoviritettiin enää laulun ja trumpetin tasot ja siirryttiin Juoksevaan mieheen.

Kerkkokin ehti illaksi paikalle kuuntelemaan kahta jo miksattua biisiä, sekä avattua Juoksevaa miestä. Sille nyt ei suurempia tehty, kuunneltiin vaan mitä se on syönyt ja juteltiin Danun kanssa joistain soundi- ja fiilispoliittisista ratkaisuista.

23.01. Eipä se ollut niitä elämäni ylevimpiä hetkiä, kun Danu hioi minun ja Anssin vähemmän miehekkäitä taustalaulusaundeja kohdalleen Pop/Jazz-konservatorion 3 äänitysoppilaan tarkkaillessa studion sohvalta. Nngh. Sen sijaan huuliharpistin taidoistani kuiskutellaan jo kaupungilla, piti ottaa haltuun kun vitutti siinä määrin nuo Mauron kyvyt. Mauron haitaristin panos heivattiin lopulta koko biisistä - se vaan rupesi tuntumaan hieman koomiselta ja puurouttavalta. Suurkiitos ja jallupaukku silti siihenkin suuntaan. Danun assosiaatio vislauskuorosta: Saariston lapset. Omani: Vaahteramäen Eemeli. Voi tätä sukupolvien välistä kuilua!

Antti ja Kerppokin kävivät studiolla pyörimässä ja mielipiteilemässä, ja alkuiltaan mennessä renkutus oli kasassa. Sitten avattiinkin jouluinen Tiistai, joka taitaa olla vanhin nyt työn alla olleista biiseistä. Siitä tehtiin ekat äänitykset jo Tommin kanssa aikanaan, silloin kun äänitettiin Letitä tukkani -sinkku. Tänä iltana saatiin suunnilleen rumpusaundit kohilleen, jonka jälkeen Danu ja minä lähdimme hittoon.

24.01. Lauantaiaamu koitti, mutta ennen Finkkarille ehtimistä kurvasimme kumijalalla Antin kanssa Jukka Nykäsen Transmix-studiolle äänittämään Slayer-henkistä Thrash metallia jonkun Hand of Doom -nimisen sählymailan radiomainokseen - oli kyllä aivan erityisen hauska työtehtävä tollanen. Sitten minä nappasin uuden käbin Finnvoxiin Antin jäädessä huutamaan vokaaleja.

Ja siellähän se Tiistai soi. Jos pitäisi jotenkin kuvailla niin Coldplayn ja Cardigansin joulusinkku voisi kuulostaa tältä. Jouset, glockenspiel, kontra ja akkarit siellä vaan velloo ja melkein voi kuvitella Samu Sirkan kimittävän joulutervehdystä. Ruskettunut Miss Järvenpää 94 saapui Keken kyydittämänä tarkkailemaan hommia. Alkuillasta biisi oli valmis, ja sitten soitettiin Danun kanssa Tepalle tähän mennessä aikaansaatuja taideteoksia, ja Del Monte -nainen oli oikein tyytyväinen. Sitten jätimme Danun availemaan Elenan kanavia ja häivyimme. Viu viu, levy se vaan valmistuu.

25.01. Tänään oli miehekkäästi varattu kaksi studiota talosta. Danu jatkoi miksuttelua Aassa, ja minä ja Anssi avattiin Huomisen sää (ex-Viiskulmassa) Beessä. Kovalla harjoittelulla sain jotenkuten kehiteltyä sellaisen pseudo-Michael Nyman pianoarpeggion, jonka Anssi sitten äänitti. Sitten oli vielä tämä Meille vai teille, jota Terhi saapui laulamaan. Paitsi että studiotaksan jatkuvasti pyöriessä se rupesi vihdoin kirjoittamaan uusia sanoja, kun ei se niihin aikaisempiin koskaan ollut tyytyväinen. Ja ihan lonkalta vetämällä tulikin aika ässät sanat. Elikkäs biisin nimi on tästä lähtien Kaikkeen kyllästyy. Antti oli toisessa studiossa tiukasti valvomassa Danun puuhia, ja tuli sen jälkeen B-studioon katsomaan miten lauleskelu sujuu. Hienoista sanoista huolimatta laulu meni aika tervanjuonniksi, koska koko päivän Terhiä piinannut kurkkukipu ei hellittänyt otettaan, vaan joka tavu ilmeisesti sattui kuin partakoneenteriä hönkisi. Päätettiin laittaa homma jäihin ja toivoa että parin päivän lepo auttaisi.

26.01. ainoa ongelma Elenan miksutuksesta saatiin lopun gospelkuorojen tasosta. Danu teki "aikuisten miksauksen", jossa kuorot oli järkevällä tasolla, jonka jälkeen Antti ja minä tehtiin "lasten miksaus", jossa kuorot oli vitun liian lujaa. Covering all bases. Sittenpä Danu lähti syömään ja minä ja Antti autolla hakemaan Antilta Neu-yhtyeen levyä rumpusoundien referenssimateriaaliksi. Lopputulos ei missään vaiheessa ollut mitään sinnepäinkään, mutta ainakin Danulle saatiin taottua kupoliin, että kannut saavat olla munattomat, kuivat, tavikset, ja hukkua biisin kestäessä muun melskeen alle. Sitten asetuimme nukkumaan peräsohvalle (joka on kevyesti pohjoiskalotin mukavin nukkumapaikka, jostain syystä, vaikka onkin kapea ja kova), hupparit silmillä, Danun availlessa kanavia, ikäänkuin tuutulauluksi meille. Iltaan mennessä minä ja Antti oltiin puututtu yllättävän vähän koko miksausurakan vaativimmaksi pelättyyn biisiin, asiat tuntuivat luistavan, ja Danu kaivoi taitavasti kustakin seitsemästä kitararaidasta sen oleellisimman möykän. Olimme niin tyytyväisiä, että päätimme Antin kanssa oitis lähteä viinamäelle.

27.01. Antin piti lähteä aamuksi Lohjalle joihinkin tuotantohommiin, mutta se olikin jo tekemässä viulujen nostoja kun tulin paikalle. Ja häipyi melkein samoilla saranoilla kun tulin sisään studioon. Sitten jäin hiomaan biisiä Danielin kanssa, kunnes Terhi saapui paikalle. Se toivoi laulusaundiin kohdakkain isompaa, vuorenhuipunomaista tilantunnetta. Niin tehtiinkin, alkupuolen intiimiä arkirealistista tunnelmaa kontrastoimaan avattiin loppupuolella muutamaan kohtaan Taj Mahalin kokoisia kaikuja. Omasta mielestäni (ja käsittääkseni meidän muidenkin) tämä biisi on kebaan parasta mitä me ollaan koskaan tehty. Sitten ruokatauko, pizzat huiviin ja seuraavan biisin kimppuun, joka oli tuore tuttavuus Huomisen sää. Biisin miksausteknisenä pulmapähkinänä oli kitararaidat, joihin en ollut löytänyt erityisen näkemyksellistä otetta (poislukien Maiden-henkiset c-osat), joten biisi rakennettiin sunnuntaina Beessä soitetuille Michael Nyman -pianoraidoille.

28.01. Aluksi luulin joutuvani Antin kanssa kamppailemaan pianon ja kitaran voimasuhteista, mutta se pukkasi pianoa Danielin kanssa lujemmalle kuin olisin ikinä uskaltanut pyytää. Eli kappaleen Muse-aspekti jäi taka-alalle Coldplay-romantiikan tieltä. C-osa jäi sitten riffijuhlan turvasatamaksi. Ja eikun syömään. Iltaa kohden avattiin Onnellinen nainen, jota annoin Danun ruuvata ihan rauhassa, keskittyen kahviossa lukemiseen.

29.01. Torstai on toivoa täynnä! Perinteinen hernekeittoa-ja-pannaria-päivä aloitettiin käynnillä Lauttasaaressa BMG:n kanssa palaveeraamassa. Strategioitiin julkaisupäivämääriä, sinkkuvalintoja, viime hetken Idols-featureja levyllemme... Sieltä Kerppo ajoi Terhin ja mut keskustaan, josta jatkoimme taksilla Pitäjänmäkeen. Danulla oli Onnellinen nainen tavallaan aika valmiina, mutta sen luvalla muutin basso-, sähkö, ja baritonikitaroiden tasoa vielä aika radikaalistikin. Iltapäivemmällä Keke ja Merimaa tulivat fiilistelemään jo valmiita studiolle ja pohtimaan lisää levyn sisältöä. Ukkeleiden lähdettyä aloitettiin Helsinkiin, joka siis reippaan autoilurokin keinoin maalaa radanvarsikaupungissa varttuneen Terhin kaukokaipuuta kaukana kimmeltävään pääkaupunkiimme. Biisi edistyi hyvää vauhtia, mutta ei luonnollisestikaan valmiiksi asti.

Biisin jäädessä miksauspöytään alkuperäinen suunnitelmamme alkaa päivän päätteeksi laulaa Kaikkeen kyllästyy -kappaletta ko. studiossa muuttui hankalaksi. Sen sijaan sniikkasimme tyhjään F-studioon, johon Daniel avasi kovalevyn, pystytti laulumikin ja avasi kanavat. Ja ei kun joikaamaan. Laulaminen on rajaton riemu, ja tällä kertaa se sujui niin hyvin, että Terhi lauloi, vähän kuin Talvipuutarhaa tehtäessä, raita raidan perään parin tunnin ajan, kokeillen erilaishia tulkinnallishia läheshtymishtapoja. Antin paukatessa studioon kaikki olikin jo vähintään kymmeneen kertaan tulkittu, joten käärimme hihat ja ryhdyimme hakemaan suosikkiottoja. Valintaprosessi monimutkaisine laivanupotukselta näyttävine taulukoineen kesti reilut kaksi tuntia. Lopputulos ylitti hipoen täydellisyyden riman. Ja kotiin nugaamaan.

30.01. Perjantaina paukkasin studioon 10.30, jossa Danu oli yllättäen ollut työn touhussa jo 1 1/2 tuntia - paikalla nimittäin oli tällä kertaa jopa 6 äänitysoppilasta ihastelemassa mestarin kykyä loihtia samaan aikaan kuulaan tilavia ja intiimejä laulusaundeja. Aika pian pääsin tekemään Helsinkiin ne kitaroiden tasonostot joita olin ajatellut. Sitten Daniel tarkisti vielä laulutasot, ja Antti ehti ovesta sisään just tasan silloin kun se oli jo liian myöhäistä - eli miksaus meni juuri nauhalle. Mutta eipä sillä ollut kuin nyökyteltävää.

Työteho ja -nopeus olikin tarpeen, sillä samana päivänä piti saada vielä yksi biisi naulattua: Viimeisenä miksutuspöydälle siis avattiin eilisyönä laulettu Kaikkeen kyllästyy. Se nyt oli sen verran simppeli kokonaisuus, että käytännöllisesti katsoen miksasi itsensä. Danun ruokatauolla soitatin studioon pöllähtäneelle Tepalle Hesan miksauksen, ja se oli ihan kylmistyytyväinen. Sitten kokeiltiin vielä mielessä pyörinyttä mahdollisuutta "paskentaa" Kaikkeen kyllästyy -laulusaundia, mutta lopulta Danu sai meidät luopumaan ideasta vanhanaikaisena - mikä oli tavallaan ihan oikea argumentti.

Tästä päätettyämme Tepsdorf häipyi, sitten tuli Anssi ja hieman myöhemmin Antti ja Nykäsen Jukka - mukanaan kori kaljaa. Miksaukset saatiin liput liehuen soudettua satamaan ja omaa erinomaisuuttamme juhlittiin isolla seurueella ravintolasta seutraavaan, Lostarin tappiin asti. Tästä eteenpäin on viikko aikaa miettiä mukaan pääsevät biisit ja niiden järjestys. Laveammat kiitokset ja juhlapuheet sitten masteroinnin jälkeen!

EPILOGI Levy masteroitiin Finnvoxilla maanantaina 9. helmikuuta (Ed. viikolla käytiin vielä tekemässä Juha Laakson ja Terhin kanssa inssausta Elenan loppuun, lisättiin alkuperäisen miksauksen päälle hieman lisää kuoroa). Tämän jälkeen kääntelimme ja vääntelimme biisijärjestystä ja -määrää pari päivää, ja torstaina oli Pauli Saastamoisen kanssa uusi aika, jolloin tehtiin pikkuviilausta ja uusi, edellisenä iltana päätetty järjestys. Perjantaina tulostin aamusta iltaan vihon painofilmejä Offset-kopiossa. Eli jos kaikki on hyvin, Nimikirjaimet (ja 100 km Ouluun -myyntisingle) lähtevät painoon maanantaina.

So exxxtra special thanxxx are in order, ilman näitä henkilöitä levyä ei olisi, tai se olisi ainakin jollain tavalla paskempi, tai sen tekeminen olisi ollut vittumaisempaa ja hankalampaa: Kiitos Dan "The Tiger" Tigerstedtille kymmenen päivän miksausmaratonista - you make us sound good; kiitos Jukka Puurulalle äänityksistä Karillolla, Pontiac-ajeluista ja yhteisistä kahvihetkistä POrvoon maaseudulla Reino Ruskearuudut jalassa - samoin kiitokset Magnukselle kyydeistä ja isännöinnistä ja Asalle avusta ja mikityksistä; Ripa Eskolinille ja Lasse Väyryselle konemusiikin tietotaidosta, rutiinien murtamisesta ja sovitusideoista; Pauli Saastamoiselle ja Svante Forsbäckille tarkkakorvaisesta masteroinnista; Anselmo Rastivolle törkeen hienoista kuvista ja yleisestä meininkeilystä; Risto Hemmille ja Juha Laaksolle äänitysavusta, Minkku Peltoselle limpparista ja kahvista; Mauro Garganolle rumpujen lainasta, huuliharpusta, pirunkeuhkosta ja siitä että on Mauro, Paapu Kokkoselle Nimikirjaimien taustalauluista, sekä tietenkin Elenan gospelkuorosta, josta kiitokset yhtä lailla myös Eppu Kososelle, Saima Helanderille, Virpi Eromalle ja Kössi Salokorvelle, jolle kiitos puolestaan myös biisinraakileiden kommentoimisesta viime kesän rundilla ja Kössinä olemisesta; kiitos toiselle kiertuekitaristillemme Mikko Kososelle tiluttelusta, drinkkivinkeistä ja tikritiläisen torikauppiaan huudoista; kiitos Jukka Nykäselle laivan pitämisestä kurssissa; Kakelle, Sykelle, Kauhaselle, Sumpille ja Juha-kuskille hoivasta ja hellyydestä; kiitos Maija Linkolalle siitä, että haali kamarikvartetiksemme Ilona Vuorenojan, Janne Ahvenaisen ja Jussi Vähälän (joille myös kiitos) toteuttamaan pseudoklassisia, epäselviä visioitamme; kiitos Pessi Levannolle uskomattomasta Elenan Dr John -tyylittelystä; kiitos Elenalle inspauksesta; kiitos Kerkko Koskiselle ja Juhani Merimaalle yrityskumppanuudesta, kritiikistä ja savuviskeistä; kiitos Tara Kojoselle, jonka työ on vasta alkanut; kiitos BMG:lle - Nikolle, Askolle, Kimmolle, Karille, Jyrkille, Hannelelle ja jokaiselle kerrossiivoojalle! Teamspirittiä! - avoimesta ja ennakkoluulottomasta suhtautumisesta Cortisonin suhteen; Nallelle ja muille Offset-kopiossa avusta ja neuvoista Digicromien ja filmitulostuksen vittumaisessa maailmassa; Karviselle kärsivällisyydestä julkaisuaikataulun suhteen. Sitten on tietenkin kaikki ne, joita en nyt muistanut, mutta ei hätää. käyn sitten lisäilemässä niitä tänne myöhemmin jos mieleen muistuu.