|
HELSINKI/FINNVOX F:: 05. 11. 2005 Tuossa päivänä muutamana terhi kävi mun luona laulamassa Valmiin uudestaan, tähän ryhdyttiin kun ajateltiin, että hivenen reippaampi tatsi voisi palvella tekstiä vielä paremmin. Lauantaina, kun tulimme Kössin kanssa Finkkarille, oli Risto (Hemmi) jo työn touhussa, saatuaan biisin failit Antin toimittamana edellisenä iltana. Periaatteessa koko prosessi oli harvinaisen kivuton, Antti tuli jossain välissä kuuntelemaan prosessia, ja normaalisti hieman kranttu Onni-poikansakin nyökkäsi, että on joo hyvää musaa. Tuore miksaus kainalossa tulimme Kössin kanssa mun luo, ja sinne piipahti sitten Terhikin kuuntelemaan aikaansaannosta - ja ans olla, Terhi pyysi saada kuulla varmuudeksi edellisen, aikanaan porvoossa lauletun version laulusta - ja se oli tietenkin kaikkien mielestä sittenkin parempi. Joten... :: 08. 11. 2005 Marssittiin takaisin Finnvoxille, jossa Risto jo availi uusvanhaa versiota lauluraidasta. Kaikki meni juuri niinkuin piti, lopputulos oli selvästi parempi, siis ziljardi kertaa parempi! Sometimes you gotta go there to come back. Nyt enää masterointi ja avaussinkku pika pikaa radioihin... :: 14. 11. - 15. 11. 2005 Dan Tigerstedtin kanssa miksattiin koko edellinen Nimikirjaimet-levy, niin kuin iso osa Onnelliset kohtaa -debyytistäkin. Nyt pantiin pölkylle Ilman sinua olen lyijyä, verraten leppoisa 6/8-balladi, jossa ei nyt mitään niin ihmeellistä miksausteknistä jonglöörausta tarvinnut. Kappale valmistui Danulle tyypilliseen hitaaseen tyyliin, mutta valmistui kuitenkin, minun ja Kössin välillä puuttuessa peliin visionäärisine mielipiteinemme, ja anssikin kävi korvaparina jossain välissä. Seuraavana aamuna tuorein korvin tehtiin vielä muutama viilaus ja siirryttiin levyn eeppiseen progehelvettiin Opin valehtelemaan/Rannalta toiselle. Biisi on niellyt jousien lisäksi kolme raitaa flyygeliä, ja tälle levylle epätyypillisesti jopa kai viisi kitararaitaa. biis jakautuu itseasiassa neljään dramaturgisesti omanlaiseensa osaan. Ensin lauletaan kaksi säkeistöä lavean jousiorkesterin kannattelemana, sitten siirrytäänkin intiimisti nakuttelevaan alt.rockiin, c-osa sekoittelee Stereolab-boogieta ja pseudoklassisia jousia varsin psykedeelisissä merkeissä ja lopun kierrot ovat jo aivan stadioninkokoista jäähyvästelyä. Jotenkin tässä kuitenkin on ollut sellainen olo että kokonaisuus tulee kursiutumaan kasaan vallan mainiosti. Ja kyllähän näin kävikin. Oletusarvoisesti levyn päätösraita. :: 17. 11. - 18. 11. 2005 Päivä huilia välissä, ja taas kuunneltiin tuorein korvin biisi läpi ennen lopullista miksausajoa. Seuraavana mestauslavalle tuotiin Moni laulu kertoi rakkaudesta, joka hahmottuu mielessäni yhtenä levyn ehdottomana kulmakivenä sekä sävellyksellisesti, että sanoitukseltaan ja sovitukseltaan (tähän itsetehostuksellinen torvifanfaari). C-osan enkelikuoro (Paapux4) ja Josen trumpetti muun mäiskeen keskellä tuotti aluksi hieman päänvaivaa, mutta Josen ansiokkaat soololuritukset saivat lopulta väistyä linjakkaan kokonaisuuden keskeltä. Lopputulos oli itkettävän koskettava ja kylmiä väreitä nostattavan näkemyksellinen. Että nämä jätkät osaavatkin! Viikon viimeisenä temppuratana toimi Ota minusta puolet, tuo Supergrassia ja lisää Supergrassia ovelasti toisiinsa naittava voitonriemuinen duurirock, jossa lauletaan järveen hukuttautumisesta ja silmistä jotka eivät enää hymyile (mutta ei huolta, vikassa kertsissä on kunnon Hollywood-lopetus ja kaikki kääntyy hyväksi!) Varsin you-know-meiningillä Kössin kanssa äänitettyjä kitaramellakoita sai kyllä perata vetolaatikon isoimmalla fileerausveitsellä - narulle oli tarttunut paljon enemmän murinaa kuin lääkäri määrää. Danielin pelottomalla johdatuksella rehottava musiikillinen aluskasvillisuus saatiin kuitenkin siistittyä puutarhanäyttelykuntoon. Delay- ja kaikuratkaisuna käytettiin loistavaksi havaittua tapaa laittaa Tepsukka laulamaan "järven rannalle" - Danulta voi tilata minkä muotoisen ja kokoisen järven haluaa, kuusimetsällä tai koivurannalla. Ja koska kappaleen jokainen kertsi starttaa isolla rumpufillillä, pidettiin huoli että tomit mäjähtelee kunnolla. Lopputulos Lopputuloksen varpaat hipoivat täydellisyyttä käsien kurottaessa jonnekin paljon korkeammalle. :: 21. 11. - 23. 11. 2005 Viikonloppuna laulettiin Terhin kanssa Hölmö rakkaus vielä uusiksi, kun meillä oli fiilis että edellinen versio ei ollut paras mahdollinen. Maanantaina jatkuivat miksaukset, tällä kertaa Risto Hemmin kanssa. Ensimmäisenä päivänä miksattiin Solmu, jonka sovitus on ollut jollain tapaa levällään koko prosessin ajan. Purjehdushenkinen rocklaulu on vielä Ota minusta puolet -kappalettakin duurivoittoisempi, periaatteessa koko kappale on pelkkää "onnellista loppua" ja "maaliviivan ylitystä", niinkuin Kössi kuvailee. Teksti on melkein somerjokimaisen romanttinen ja sovitus viittilöi sinne Letitä tukkani -kappaleen suuntaan. Huomasin jossain vaiheessa kappaleen kertsin muistuttavan jollain tapaa Curen Just Like Heavenia, joten sitä alleviivattiin samantyyppisellä kitaramelodialla. muuten kitarat on epäinspiroitunutta mössöä, jota Risto sai kaikin mahdollisin keinoin suitsia ja sukia julkaisukelpoiseksi. Seuraavana aamuna miksaus ajettiin narulle ja aloitettiin Hölmö rakkaus. Tässä ongelmalliseksi muodostui "Kirkonkellojemme" paskuus, eli se ettei ne kuulostaneet kirkonkelloilta laisinkaan. Kappaleessa pitäisi olla vähän sellainen taisteluunkutsu- ja herättelymeininki, jonka jostain syystä assosioin kellojen mou'uttamiseen. Biisin sanoja on viilattu yli vuoden verran, ja tänä aikana sitä on toki vedetty keikoillakin. Ja rakkaudestahan tämäkin kertoo, biisissä on sellaista spectoriaanista E Street Band -meininkiä. Keskiviikkona laitettiin tuleen Vierailla kallioilla. Kent-Eskobar-U2-linjan ysäristadionrokkiahan tämä on, With Or Without You -tomikompeista lähtien, ja kertsi on periaatteessa Talvipuutarhaan 4/4-tahtilajissa. Keikoilla tämä on mennyt vähän vaihtelevalla menestyksellä, mutta levyversio niittaantui jo yli vuosi sitten, ensimmäisinä studiopäivinä. Sitä on sitten vuoden ajan koristeltu ja viilattu ja aika vitun tyytyväinen siihen nyt voi olla. Isotomista jouduttiin leikkaamaan botnea pois aikalailla, kun siinä soi jokin väärä intervalli, mutta muuten tämä oli aika smooth sailing -tapaus. Joutuessani juoksemaan Mauron Maidenin treeneihin jätin kössin ja Riston vielä miksaamaan Etten säikytä kaloja -kappaleen, jossa nyt ei mitään ihmeellisempiä vipstaakeja tarvoinnut kai väännellä.
Seuraava
maanantai ja virallisesti ottaen viimeinen studiopäivä! Vuorossa
laulukatraan musta lammas ja hevonen Ylpeä sydän - ja miksaajana
Mikko Raita, jonka kanssa en töitä ole ennen tehnyt. Antti
ehdotti Mikkoa heidän työskenneltyään viimosimman
Tiktakin levyn parissa. Mikko toi omat saksalaiset kaiuttimensa Finkkarille,
ja ne pystytettyämme Riston avulla käytiin hommiin. Mikon
nopeaa, improvisoivaa työtapaa oli hauska seurata. Ja se kyllä
sopikin kappaleeseen, jonka toinen jalka on kuitenkin elektronisen musiikin
puolella. Rumpu- ja bassosoundi vedettiin lopulta ikäänkuin
Chemical Brothersin suuntaan, joskin maltilla jotta levykokonaisuus
ei täysin pirstaloituisi. Ja levy periaatteessa miksattu... ...paitsi että Hölmö rakkaus ja Solmu tuntuivat hivenen kaikkien mielestä keskeneräisiltä kokonaisuutta kuunnellessa. Niinpä tein kotona lisää ja parempia kelloraitoja Hölmöön rakkauteen, johon Kössi keksi myös uuden stemman kertsien tueksi. Joulukuun 8. palattiin rikospaikalle Danun kanssa. Terhi tuli laulamaan tarvittavan stemman Hölmöön rakkauteen ja kellot siroteltiin oikeille paikoilleen. Iltasella miksaus oli käytännössä valmis, mutta jätettiin vielä pöytään ja minä ja Kössi lähdettiin SONYBMG:n pikkujouluihin. Seuraavana aamuna seitsemän aikoihin (arvattavassa mielen ja ruumiin tilassa) heräsin vielä kotikoneella räpeltämään Solmuun pianoja ja synaa. Ja eikun Kössin kanssa taksilla pelipaikalle, jossa Danu veti Hölmöä rakkautta jo narulle. Solmuun istutettiin rävellykseni ja uudelleenmiksattiin pois kuleksimasta. Tässä päivänä muutamana saatiin Terhin kanssa sommiteltua jo Täydellinen Biisijärkkäkin, ei tässä ole enää muuta kuin masterointi ja kannet painokuntoon. Lämmin kiitos kaikille prosessiin osallistuneille, hyvät pyhät ja ensi vuonna tavataan musiikki-ilottelun merkeissä! Joululoma here we come!
|
|
