|
HITSVILLE :: 24.& 25. 5. 2005 No nyt ei kyllä pitkään aikaan oltu studioon astuttu. Viimeksi viime elokuussa! Sen sijaan kaksi akustista rundinpätkää on tullut tehtyä, joka kai on vaikuttanut yhteissoittoon positiivisella tavalla. Taas oli tossa jokin aika sitten perinteiset yhdet treenit ennen studioon astumista, sen lisäksi olen Kössin ja Terhin kanssa pitänyt niin sanottuja säv.san.palavereja, joissa biisejä ja niiden sanoituksia on pohdittu suusanallisesti ja akustisen kitaran kanssa. Tulevan levyn biisiehdokaslista on tällä hetkellä karkeasti tällainen: - Ilman
sinua olen lyijyä Noista viittä on esitetty keikoilla, ja niistä vedettiin ekana pohjat Lyijykynään. Hitsvillen nykyinen omistuspohja on sillä lailla vänkä, että jonkinlaisena osuuskunnan jäsenenä Anssi saa varata studiota omaan käyttöönsä jonkun kellokäyräsektoridiagrammin mukaan. Tätä piti tietenkin heti kokeilla, ja mukavalta paikalta tuntuu! Kössi ja minä tuotiin kamat valimosta dokumenttiryhmän Artsin kanssa... Ai niin, first things first: Näillä näkymin tuttujemme palkittu ja lahjakas tuotantoryhmä dokumentoi levyntekomme ja vääntää siitä jonkinlaisen dokumentin. Tämä idea versoi taannoisesta Tavastian konsertin taltioimisesta itsenäiseksi projektiksi, jota kaikki osapuolet tervehtivät ilolla. Eli kun kuvittelette sielunne sirrisilmin studiotyöskentelyämme, kuvitelkaa siihen johonkin takavasemmalle aina joku heebe kameran kanssa. Me ollaan jo totuttu hommaan. Kivaa. Ja Anssi puolestaan kömpi sormioiden ja mikkiständien katveessa vetelemässä piuhoja seventies-henkisessä studiossa. Hieno paikka. On kapakkapianoa, Oberheimia, Rhodes, Hammond, sohvia ja jalkalamppuja, mikro ja kahvinkeitin. Tottakai ulkona oli ihan hellelukemaa että edes jokin vituttaisi. Antin ja Terhin tultua soundcheckattiin pitkään, hartaasti ja ammattitaidottomasti, mutta lopulta kaikki oli jotenkuten niin kuin pitää. Terhi oli paikalla laulamassa korviimme kun ottoja vedettiin narulle, jotta pääsisimme oikeaan tempoon ja fiilinkiin. Pitkään sitä haettiin, ja lopulta se löydettiin. Klikkiä tässä biisissä nimittäin on turha käyttää, tässä on sellaisia pieniä notkahduksia ja feeluja temponpitämisessä, jotka on ihan oleellisia. Say No To Click! Tokana biisinä alotettiin Valmis, joka myös muutamaan otteeseen on jo livenä esitetty. Se on semmosta lepposaa sutikantria, josta ei ihan helposti arvaa, että säveltäjä kasvoi Iron Maidenillä ja Kissillä. Viime perjantaina Terhillä pidetyssä säv.san.-palaverissa Kössi esitteli hienon kitarasovituksen kappaleen a-osiin, joka nyt otettiin käyttöön. Eli Kössi, Anssi ja Antti soittohommiin ja minä tiskin taakse. Kaikki meni ihan mukiin, mutta aluksi biisiä (jälleen kerran) yritettiin soittaa klikin kanssa, sen "junakantrimaisesta" luonteesta johtuen. Se aiheutti tietyn jarruttelun fiiliksen soittoon ja biisiin päätettiin palata seuraavana aamuna. Kotimatkalla kuunneltiin sen Tavastialla vedettyä liveversiota, jossa se kävelyvauhtinen juna kuitenkin tosiaan kiihdyttää hieman joillain pysäkeillä.
Aamu ja hellepäivä uus. Yöunien jälkeen vaihdettiin roolijakoa niin, että meitsi meni renkuttamaan akkaria ja kössi tuli takaisin tuottajan pallille. Klikki heitettiin huitsin vittuun ja homma rupesi kulkemaan. Yhden akkarituplauksen jälkeen siirryttiin hitikkääseen Hölmöön rakkauteen, jonka edellistä studioversiota todettiin vaivaavan pieni suomirock-tauti, ts. se kuulosti Yöltä. Kössi sanoi että mun pitää soittaa akkarilla niin kuin Streetfightin Manissä, mikä itseasiassa ei edes ole tuttu biisi, mutta noin mielikuvatasolla ymmärsin kyllä. Sitten kössi antoi Antille synttärikaljan, jonka se joi siihen päivän piristykseksi, ja sitten paiskottiin menemään. Ja nopeastihan se maksimaalinen meininki löytyikin. Noi kaksi edellistä biisiä oli sellaisia jossa sitä soittamista tarvi hieman varoa, nyt ei varottu. Muutaman oton jälkeen kaikki kurvit ja mutkat oli sisäistetty ja zibale narulla. Ei jälkeäkään syksyn pro-rock-studioversiosta tai akustisen kiertueen sipsuttelusta. Sitten soitin siihen oheen maaahtavan sähkisraidan, joka ykskantaan tuomittiin kroonisen ja toivottoman epävireiseksi. Joten siirryttiin illan viimeiseen kipaleeseen nimeltään Rannalta toiselle (tai Opin valehtelemaan). Kaiken akustelun jälkeen piti hieman palautella mieleen sitä sähköisempää sovitusideaa. Eli New Order/Sonic Youth -alternativenakuttelua, mitä edelliselläkin levyllä jo harrastettiin. Väliosassa Neu!ta (lausutaan Noita) ja loppubiisin piti vaan varoa ettei rupea paiskomaan - mikä helposti käy kun yrittää rock-triolla soittaa kerralla sisään ne loppukasvatusjouset, synat, tamburiinit ja viisi kitararaitaa. Ja loppuillasta tehtiin vielä muutama juttu. Kössi soitteli sen nerokkuushenkisen akkariraitansa Valmiiseen, ja minä kurzweil-synaa, joka tuo siihen vähän sellaista avaruudellisuutta. ja sitten vielä häpeissäni pari slaidiraitaa. Häpeissäni siksi etten osaa soittaa sitä lain. Mutta hyvä saldo ja tästä on kiva jatkaa! Ja PS. Noi kuvat siis ei ole Hitsvillestä.
|
|
