HELSINKI/HITSVILLE :: 17.- 18. 09. 2005

Ollessani Pietarissa tuli Kössiltä viestiä että olivat tehneet Anssin kanssa rhodeseja ja Antin kanssa Hammondia selkäni takana. Saatanan kojootit! Nyt kuitenkin oli Terhin tarkoitus laulaa muutama biisi:

Allekirjoittanut oli kauneimpaan kukkaansa juuri puhkeavan flunssan kourissa, joten omat energiatasot ei ollut ihan täpöillä. Lämmintä kuppia ja herkullista lisää-vain-vesi -pastaa kassissa kuitenkin lampsin mestoille siinä kahden kieppeillä. Mikkien pystytyksen ja erilaisten failien hukkailun ja etsiskelyn, kovalevysählinkien ja kuuntelukorjailujen jälkeen saatiin tepa koppiin ja luurit korviin. Tänään laulettiin Solmu, joka on tällä hetkellä epäsuosikkibiisejäni, koska mielestäni kaikki kitarat siinä on ihan paskaa mössöä. Sen sijaan Terhin laulu meni mainiosti vaikka se aikansa ottikin. Kössi enimmäkseen äänitti, minä podin flunssaani ja huutelin säveltäjäneron neuvoja sohvanpohjalta.

Sen sijaan että kymmeniä miljoonia lauluottoja olisi alettu perkaamaan ja arvioimaan, laulettiin heti perään toinen kappale nimeltään Ota minusta puolet, joka taasen on levyn suosikkibiisejäni. Säkeistömelodiat 6/4-tahtilajeineen on kyllä aika kikkavia opetella, mutta lopultakin laskeutuvat luontevasti kuin vesi hanhen selästä. Sinkkukamaa! Illan päätteeksi Kössi soitatti mulla yhden akkarin Hölmöön rakkauteen. Sitten ei muuta kuin studionovet säppiin...

...ja seuraavana päivänä takaisin. Anssi puuhasteli omien äänitysten parissa tullessani paikalle reilusti myöhässä. Syntyperäisenä stadilaisena olin eksynyt jonnekin Munkkivuoren ytimeen harkitsemattoman bussivalinnan takia. Tänään ei oikeastaan tehty juuri muuta kuin perattiin eiliset laulut ja tehtiin Ylpeän sydämen säkeistöt. Ylpeä sydän on nyt se musta lammas tällä levyllä edustaessaan selvästi elektronisempaa suuntausta. Terhillä ei oikein ollut ääni eilisen maratonin jälkeen parhaassa kunnossa joten tämä ehkä lauletaan myöhemmin uudestaan. Haettiin vaan tuntumaa millasella tatsilla biisi pitäisi vetää ja hiottiin vahvasti synkopoivaa ragga-tulkintaa. Lopulta kun Tepa päästettiin matkoihinsa kävi Kössi vielä laulamassa hirveällä oktaavituplauksella demolaulut kertseihinkin, jotta kotona olisi laulettua kuunneltavaa. Sitten nimittäin tehtiin näistä biiseistä demomiksaukset ja lähdettiin matkoihimme.

Hölmöä rakkautta ja Rannalta toiselle -kappaletta lukuunottamatta kaikissa biiseissä on nyt joku laulu, joten jonkinlainen kokonaiskuva alkaa hahmottumaan ja iPodilla voi tyyppailla erilaisia biisijärjestyksiä. Välillä kaikki kuulostaa omiin korviin täydeltä paskalta, sitten oikeassa ilta-auringossa jotain kivaa kadunpätkää lampsiessa kaikki kuulostaakin ihan täydelliseltä.

ETEENPÄIN