|
HELSINKI/HITSVILLE :: 23. 10. 2005 Hello again music lovers! Kolmena eri iltana viikon aikana olimme Antin ja Kössin kanssa valmistautuneet jousien äänittämiseen. Sovitukset rustattiin Antin Sibelius-notaatio-ohjelmalla, joten nuotit olivat kovasti siistit ja virallisen näköiset. Ja edellisenä iltana kävin Anssin apuna pystyttämässä mikkejä ja perkaamassa faileja äänityskuntoon. Sunnuntaiaamuna oli sitten kova kuhina studiolla. Paikalle saapui Maija Linkolan kasaama jousikvartetti (Maija - 1. viulu/Juha-Pekka - 2. viulu/Jussi - alttoviulu/Riikka - sello), Kössi, Anssi ja minä, sekä dokkariryhmäläiset Arto, Sampsa ja Anu, jotka kuvasivat koko sirkuksen ja mittailivat samalla tiloja tulevaa videokuvausta varten. Antti oli Tampereella "Musiikki ja media" -tapahtumassa, ja palaisi Helsinkiin vasta illalla, arvatenkin "musiikilta" haisten. Ensimmäisenä soitettiin Ilman sinua olen lyijyä, jonka arri oli kohtuullisen selväpiirteinen, eikä vaatinut paljoa muutoksia, kiitos - sanoinko jo - Antin näpsäkän Sibelius-nuotinnusohjelman! Aluksi näytti siltä, että kello kahden takaraja oli liian optimistinen, mutta seuraavana soitettu Rannalta toiselle/Opin valehtelemaan sujui yhteisen sävelen löydyttyä kuin siivillä. Vaikken koskaan ole Prokofjevin tuotantoon juuri tutustunut, otimme viuluviikarien vertaukset ko. mestariin rehennellen vastaan. Ja kieltämättä c-osan krautrockin päälle soitut vinon kulmikkaat linjat saatinkiin kuulostamaan erityisen seikkailumielisiltä. Moni laulu kertoi rakkaudesta -viisu tasapainoilee jazzvalssin ja elokuvallisen mahtipontisuuden rajapinnassa; ennen biisin varsinaista starttia tuleva alkusoitto saatiin huterasta ennakkosuunnittelusta huolimatta toimimaan. Aina päässä pyörinyt, mutta kovasti epäilyjä herättänyt toisen c-osan Porsaita äidin oomme kaikki -sitaattikin sulautui osaksi käsistä lipsuvaa kokonaisuutta. Viittiikö tätä nyt ääneen sanoa mutta kokonaisuus alkoi kuulostaa kovasti Ultra Bralta. Se on kai se klassisen, kansanmusiikin ja jaskan sulauttaminen mikä assosiaation synnyttää. Viime hetkessä olimme tehneet Antin kanssa myös naurettavan helpot kokonuottiarrit Ylpeään sydämeen, joka saatiin kuin saatiin sekin soitettua ennen kahta. Anu haki kaupasta "konferenssitarjoilun" (vissy- ja limonadilajitelma, hedelmäkori, Geishaa ja viinereitä), joilla muusikkoystävämme palkittiin. Thank you for the music! Seuraavan tunnin aikana perkasimme ja saumasimme soitettua musiikkikaaosta, dokumenttiryhnä lähti matkoihinsa ja Anssi pystytti trumpettimikin ennen poistumistaan. Kolmelta paikalle saapui Dalindeo- yms. jazzyhteyksistä tuttu Jose Mäenpää Flyygelitorvineen ja trumpetteineen, ja alettin etsiä maagista soundia Moni laulu kertoi rakkaudesta -kappaleeseen. Alkusoittoon syntyi improvisoitu Spike Lee -henkinen soundtrackluraus ja c-osaan trumpetin ja flyygelitorven "kysymys ja vastaus"-kaanon. Loppukertosäkeisiin soviteltiin vielä linjat molemmille puhaltimille, jonka jälkeen palattiin c-osaan tekemään vaihtoehtoinen, soolonomainen trumpettitunnelmointi. Thank you too, Jose, for the music! Jäätyämme Kössin kanssa kahden oli aika napata talon baritonikitara lapaseen, ja sillä soitin Ilman sinua olen lyijyä -kappaleen bridget ja vielä instrumentaaliosakin jousia terävöittämään. Assosiaatiot liikkuivat siellä jossain Johnny Cashin ja kantrimman Cardigansin laajassa välimaastossa. Kotona omalla koneella olin aikaisemmin äänitellyt itsekseni omia demoja Solmun mahdollisista lisäkiippareista ja kitaroista, ja nyt oli aika toteuttaa koskettimia studio-olosuhteissa tuottajakössin valvonnan alla. Kertosäkeet saivat järjettömän avaran enkelikuoro-synan niskoilleen joka upposikin tuottajaguruumme kuin naula margariiniin, mutta alun Brian Eno -ambient sai Kössin hieman nikottelemaan. Yhteistä säveltä etsittiin ja kaikesta oltiin joo periaatteessa samaa mieltä, mutta varsinainen neronleimaus syttyi Anssin jo palattua studioon: Lattialta seinän vierestä löytyi joku helvetin pneumaattinen sähköharmooni, joka piti todella "merellistä" kohinaa kahden pennin haitarin kaltaisen ominaissoundinsa lisäksi. Kössi soitti kaikki kappaleen hiljaiset kohdat tällä säälittävällä rakkineella ja Anssille rantaruotsalaisena tuli melkein itku silmään - niin kotoisalta tämä meren ja harmonikan luontainen symbioosi kuulosti! Sitten ei muuta kuin piuhat kerälle ja kotiin. Tämä oli erityisen hyvä ja aikaansaava päivä pienoisesta viivytystaisteluväsymyksestä kärsivälle mielelle. Moni asia nytkähti nyt selkeästi eteenpäin kohti valmista kokonaisuutta; päässä kuukausia pyörineet ideat saivat lihallisen muotonsa! Ensi viikon lopulla luvassa paljon laulua, vähän kitaraa ja perkussioita, sekä historian siipiä havisteleva Kerkko Koskinen -fiittaus parin biisin pianoraitaan. |
|
