Niin se lopulta päättyy se laiskanpulskeinkin talviloma. Tie vei Antin ja Terhin kanssa syvimpään teollisuus-Vallilaan Johtoääni-studiolle, jossa Accu ja Lemonator -yhtyeistä tuttu Ripa Eskolin jo odottikin. Ensin kuunneltiin vaan levyjä ja juteltiin, niinkuin päätarkoitus oli. "Säälittävä syksy" -nimisen kappaleen säälittävät ProToolsilla äänitetyt pohjat saatiin kuitenkin yllättävän kivuttomasti lopulta aukeamaan studion Logicille ja lopulta seurasi se hävettävä hetki kun tämä häthätää kyhätty shitti piti esittää Ripalle - saada se kuvittelemaan päässään magee valmis hittibiisi. Terhi lauloi kovalevylle jonkinlaisen demolaulun, vaikka laulumelodia piti viimeistellä akkarin kanssa paikan päällä Ripan pystyttäessä mikkiä.

Kokonaisuudessaan (ainakin oma) ennakkokuvani tulevasta levystä on suorempi, yksinkertaisempi ja kitaravetoisempi, mutta kai sinne yksi dub/ska-henkinen dancebiisi mahtuu. Vielä en ole keksinyt yhtään mitään kitaralla soitettavaa Syksyyn. Fuck guitars, let's dance!

JOHTOÄÄNI :: 31. 03. 2003

Bo! Erinäisten Macintosh-aiheisten hermoromahduksien ja -lomien jälkeen Ripa kutsui meidät Johtoääneen kuulemaan minkätyyppistä douppii shittii ne oli Lassen kanssa Säälittävään syksyyn vääntäneet (Lasse= Lasse Väyrynen, Accu. Varsin edustava kuva löytyy täältä). Saavuin paikalle ensimmäisenä, minut istutettiin kaiuttimien eteen ja kyllä nauratti kun se sukkadisko starttasi rubato-alun jälkeen! Lasse oli vääntänyt Terhin demolauluista mielettömiä filtterihäröilyjä, ja toistaiseksi aika kliinisistä Ibiza trance -komppisaundeista huolimatta meizinki oli juuri niin tanssittava ja svengaava kuin olin antanut itselleni luvan odottaa. Ja ainakin yhtä sopimaton Levyn Kokonaisuuteen nähden kuin olin uskaltanut pelätä. Mut hei, aina ku mä saan Chäppii mun on pakko päästä joraa, niinkuin vanha mainoslause kuuluu.

Anttikin tuli hetken perästä, ja nelipäällä yritimme keksiä jotain soitettavaa kitaralla, jotta biisiin saataisiin orgaanisuutta, elämää ja lämpöä (ja sovittiin Antin soittavan tuonnempana ihan fyysisesti olemassaolevia rumpuja - nyt sen aiemmin soittamista demoista oli herttaisen vähän jäljellä). Kevätflunssaisen Antin lähdettyä himaansa ja Ripan kauppaan minä ja Lasse tuhottiin, leikeltiin, efektoitiin ja epäinhimillistettiin kitararaidat, koska ne rupesi kuulostamaan molempien mielestä jotenkin ihan vitun spedeiltä - minä kun en ole ikinä oikein osannut soittaa mitään funkiin viittaavaa, ainakaan sydämellä. Sitten vaan haettiin saundeja, leikeltiin breikkejä ja haettiin sitä kuuluisaa Draaman Kaarta. Lopulta Terhikin pääsi paikalle, disinformaation takia reippahasti myöhässä. itse olin ihan sisällä biisissä, mutta hieman pelotti Tepan reaktio (jonka kanssa olen paljon jauhanut tulevan levyn orgaanisen lämpimästä, yksinkertaisesta ja ihmisenkokoisesta luonteesta) - mutta pian kävi ilmi, että Tepakin oli syöny Chäppii ja senki oli pakko päästä joraa.

Tähän pitää vielä vääntää säkeistö pari laulettavaa, mutta helppoahan se on, kun TERHI KEHUTTIIN TUOREEN RUMBAN SINKKUARVIOSSA SANOITTAJANA SAMAAN KASTIIN RÖYHKÄN, PUTRON; AKIMOFFIN JA SINNEMÄEN KANSSA. Krhm, sori ei ollut tarkoitus huutaa.

KARILLOON KESÄKSI!