Puoli päivää taas Johtoäänessä, Helsingin vallilassa. Laulettiin (tai Terhi lauloi) Säälittävän syksyn säkeistöjä. Antti tuli pariksi tunniksi nukkumaan studion sohvalle, Lasse ja minäkin vaan enemmän maleksittiin Ripan hoitaessa lauluäänityksiä. Iltasella vedin biisiin pari raitaa Ripan baritonikitaraa, jollaista en ikinä ennen ollut soittanut. Tuli erittäin rujon kuulloisia molliterssiriffejä, jotka hyppää toistaiseksi smoothista kokonaisuudesta esiin kuin sukellusvene Gobin autiomaassa. Mutta oli niitä kiva soittaa, ja Ripa oli ihan tosissaan sen suhteen että saa ne silleen harmonisesti balanssiin. No hyvä jos.

JA TAAS PORVOOSEEN!