Kello kolme aloitettiin, Ripa, Lasse, Tepa ja mä. Biisi oli jonkin verran taas mutatoitunut viime kerrasta, mutta nyt tämä liukas ankerias oli tarkoitus saada lopulliseen olomuotoonsa miksattua. Antti ja Anssikin kävi pyörimässä studiossa, ja pikku hiljaa vekslaten ja viilaten homma edistyi. Yours truly pääsi taas laulamaan yhden säkeistön stemmat, johon laitettiin mr. Autotunea taas niin paljon että sillä ruokkisi kaikki Angolan nälkälapset taas vuodeksi. Saundi väännettiin sellaiselle sound system -bailujen särölle, ja läheltä liippasi, ettei kaivettu teostovapaita ragga-sämplejä esille. Oishan se ollut hienoa kun joku anonyymi rastafari rupeaisi kesken SMG:n biisin kailottamaan jotain "I an' I inna Kingston! Roots an' Culture!" -julistusta. Ja ehkä se mun jollotus kuulosti rehellisesti ottaen enemmänkin minareetista kajahtavalta muessiinin esirukoukselta.

Baritonikitaran säröriffit nostettiin todella pintaan tuomaan verta, hikeä ja kyyneliä muuten aika smoothisti rullaavaan biisiin. Lopussa käytettiin tanssimusiikkiin oivasti sopivaa kaikki-täpöille-sovituskikkaa. Homma kuulosti seuraavana päivänä kotisterkoistakin ihan tykiltä, joten tuhannet kiitokset Accu-parivaljakolle, te ruletatte! Ensi kesänä koko Suomenniemi tulee hoilaamaan raivostumiseen saakka "Haluaisin tietää mikä maksaa/aaaa-a-a-aaaa/Antaa sataa"-kertsiä!

FINNVOXILLE, LAULAMAAN!