biisi nimeltä Poikaystävä oli kerran akkarilla läpirämpytetty ja kerran treeneissä katsottu. Päähäni oli vanhempieni kotona flyygeliä soitellessa tullut mieleen, että ko. biisi voisi hyvinkin hyötyä sen epävireisestä, pehmeästä soinnista. Siispä pystytimme olkkariin minimalistisen kotistudion: pienen rumpusetin, hellyyttävän Midaksen mikserin, Fostexin kovalevytallentimen, sata metriä erilaisia piuhoja, pieni bassocombo, muutama mikki, DI-boksi ja luurit. Nykäsen Jukan piti tulla äänittämään ja koordinoimaan sekoiluamme, muttei sitten kerennytkään, joten allekirjoittanut on nyt sitten mikittänyt ekan flyygelinsä puhelimitse saatujen ohjeiden mukaan.

Ekaksi vaan treenattiin biisiä ja otettiin valiksia Anselmon kanssa, joka sitä varten paikalle oli pyydetty, sitten Antin piti lähteä johonkin Universal-päivätyöpalaveriin, jonka aikana minä ja Anssi hoidettiin tätä McGyver-osastoa - ei meistä kukaan tajua studioteknologiasta mitään - ja Terhi laittoi ruokaa (pitää joku työnjako olla!)

Sitten se Antti tulikin jo takaisin ja ruvettiin äänittelemään. Ensimmäinen Fostex-kovalevy oli jotenkin sirpaloitunut, mutta varakovikselle saatiin sitten ottoja talteen. Paitsi että allekirjoittanuthan nyt ei mikään Liberace ole pianon ääressä, ja kuukausi aikaisemmin tullut koiranpurema vasemmassa kädessäni oli taas tulehtunut ja paisunut, joten meno oli entistä nakkisormisempaa. Lopulta narulle kuitenkin saatiin olosuhteisiin ja "ammattitaitoomme" nähden ihan oolrait otto. Kait. Mutta kiva päivä oli.

VALLILAAN!