ANTTI ÄÄNITTÄMÖN LASIN LÄPI NÄHTYNÄ.

KARILLO: 1.PÄIVÄ

SCANDINAVIAN MUSIC GROUP VETI 10.- 14. 09. 2001 VIIDEN PÄIVÄN STUDIOSESSION JUKKA PUURULAN ISÄNNÖIMÄLLÄ KARILLO-STUDIOLLA PORVOOSSA. VIERAILU EI OLLUT ENSIMMÄINEN - OLEMME KÄYNEET MESTOILLA ITSEASIASSA JO KAHDESTI AIKAISEMMINKIN VIIHTYMÄSSÄ. TÄLLÄ KERTAA AIKOMUKSENA OLI KUITENKIN VÄÄNTÄÄ ENSIMMÄISTÄ KERTAA OSIN VALMISTAKIN MATSKUA PELKÄN DEMOILUN LISÄKSI.

Olosuhteet nyt vaan olivat niin auttamattoman kotoisat ja epästudiomaiset, ettei minkäänlaisia suorituspaineita päässyt nousemaan: Karillo on rakennettu Antin (ja muidenkin) vanhan ystävän Magnus Anderssonin tiluksille Porvoon maaseudulle, sellaseen kaksikerroksiseen hökkeliin. Yläkerrassa on vaatimaton "keittiö" liesineen, mikroineen ja jääkaappeineen, sekä tarpeeksi sänkyjä joihin rojahtaa sitten kun muusikkoa alkaa uuvuttaa. Vähän ylämäkeen on Mankun talo, mutta muuten ympäristö on pelkkää peltoa ja pusikkoa. Ja niin kun sitä eri artistien ja yhtyeiden suunnista kuuluvaa höpötystä "mökkilevyn" ihanuudesta tuleekin jo korvista, niin on siinä eittämättä vinha peräkin. Oltiinhan me Ultra Bran sessioissa Finnvoxillakin kuin olohuoneessamme, mutta Puurulan kanssa viisistään skutsessa oli kuitenkin vielä kotoisampi asetelma.

Anyway, maanantai lähti vähän yskien käyntiin kun Puurula ja Antti haeskeli soittimia ympäri kaupunkia ja Tepa ja minä odotettiin koska Tommi pääsee lähtemään. Tommin reittivalinnat meni aika arpomalla, mutta löysimme lopulta perille - tietenkin sen helvetin ison ruokamarketin kautta, josta ostettiin lähinnä vanukkaita ja bisseä, mutta myös erilaisia eineitä. Vanukkaita ostettiin kymmeniä, koska siitä nyt oli edellisellä kerralla tullut tapa: syödä vanukkaita tasaiseen tahtiin pitkin päivää niin ettei missään vaiheessa oikeastaan tule kunnolla nälkä. Niket ja NamiNamit oli tarjouksessa, mutta toki mukaan tarttui myös Jacky-makupaloja, sekä muutama Susette ja Dessertejäkin - vanukkaiden Rolls Royceja. Leikittelimme myös ajatuksella ostaa puolen litran Fanny-tölkkejä, mutta päätimme että vanukkaan idea on juuri sen sopivassa kerta-annostelussa.

Ensimmäisenä iltana saatiin pohjat soitettua "Kun puut tekee seittiä" ja "Kun tuuli oli viilee"-kappaleisiin (okei, aika monomaaninen biisinnimipolitiikka). Eka voisi olla ainakin kertsiltään joku andien rinteiltä kantautuva matsupitsu-kansanlaulu, mutta sovitukseltaan siitä tuli sellaista eteerisesti rullaavaa doom-folkia. Jälkimmäisestä tehtiin jo edellisellä reissulla hyvälaatuinen demo, joka sitten rupesi tuntumaan snadisti laahaavalta. Asia korjattiin lisäämällä tempoa ja soittamalla paremmin.

LISÄÄ