Pakkaslukemat olivat ollutta ja mennyttä, joten kaupungista paettiin siinä kaikkein klassisimmassa plus neljän syyssäässä. Matkaan lähti Pontiacilla minä, Terhi ja Puurula, tietenkin Porvoon jättimarketin kautta koukaten. Tällä kertaa, syystä jota en oikein osaa sanoa, vanukkaita ei ostettu, mutta nytpä tulikin mieleeni, että edellisellä Porvoon reissulla teimme laajan vanukastestin, jonka arviot ja tähditykset Antti tallensi communicatoriinsa. Suuri vanukastesti: kaikki mitä sinun pitää tietää ennenkuin laitat rahaa vanukkaisiin! Watch this space!

Lyhyt työviikkomme siis alkoi tiistaina, Jukan ja Antin (ja allekirjoittaneen) ollessa maanantain ansaitulla liskolomalla Donkkarien hautajaisten jäljiltä. Eka päivä aloitettiin soittaen talon kamoilla viieeelä yksi kitararaita 100km Ouluun -mestariteokseen - talon kamoilla koska yksinkertaisesti unohdimme käydä Valimossa hakemassa kitarakamat. Aika puuroista kitaravallia on tullut, mutta onpahan ainakin jotain minkä päälle Terhin laulaa. Siihen nimittäin käytiin käsiksi ensimmäisenä, ja hyvä tulikin. Illalla yritettiin vielä molemmat vuorollamme vislata nauhalle c-osan länkkäriteemaa, ja siinä vedin kyllä pidemmän korren. Sitten laulettiin vielä Tiistaihin stemmoja.

Tepa lähti linnunlaulun aikaan Mankun kyydissä stadiin asioille palatakseen puolilta päivin Jukan kyydissä - mukanansa Antti. Joka sitten lasautti perkussiot (elikkäs tambumariinin) kaikkiin mahdollisiin biiseihin. Sitten oli taas Terhin vuoro, tänään laulettiin Helsinkiin, jossa olikin aika viekkaita sanarytmejä, mutta raidoista tuli lopulta ihan tykit. Anssikin tuli taloon fiilistelemään, tuoden muassaan kaupunkia pakoon lähteneen Elenan, jolle loppuillasta soitimme tähän menneisiä aikaansaannoksiamme. Se taisi tykätä eniten Elenasta. Anssi ehdotti että nimetään 100 km Ouluun kappale uudestaan nimellä Oulu 100 km tai Oulu 100, koskapa meillä on liikaa illatiivi-muotoisia biisinnimiä. Näin käynee.

Torstaiaamuna Terhin kurkku oli tullut kipeäksi, joten emme ryhtyneet laulamaan kolmatta sooloa, vaan tyydyimme vetämään kitararaitoja. Helsingin kertsit sai kuritusta kahden kitaran vallista, loppukertsiin ängin vielä jatkuvan kasvun teorian mukaisen ylä-äänisahauksen. Tiistai sai loppuosaansa epäonnistuneesti Coldplayn tunnelmia tavoittelevan laskevan kitararaidan ja Foo-henkinen Meille vai teille sai vihdoin toisen särökitaran kerkkiksiin (muistetaan alkukesän Karillo-merkinnöistä nimellä Ja mä kerron, mutta Tepa kirjoitti sanat nimeä myöten uusiksi). Sitten Jukka väänsi demomiksaukset Helsingistä, Oulu 100:sta ja Tiistaista. Ja illaksi Tsadiin.

JA EIKUN TAKAISIN PORVOOSEEN