Kerta kiellon päälle! Tavallaan levyllinen matskua oli jo kasassa, mutta paria biisiä lähdettiin silti vielä tekemään. Haettiin kitarakamojani Valimon treenikämpältä oikein kahden auton karavaanilla, mutta taannoisen Mauron Maiden -keikan jäljiltä romppeet olivatkin vielä unohtuneet vielä Tavastialle - jotain peltejä ja syna sieltä sentään mukaan tuli.

Karillolla laitettiin pystyyn sitten sellainen setuppi, että soitin Puurulan Meksiko-Telellä ja Hybrid Childrenin Jasselta taloon muinoin unohtuneella Mosfet 100 -mallisella Marsulla. Vaikka Mosfet vähän kuulostaakin joltain Tähtien Sodan hahmolta, ei soundi ollut pelkästään huono. Ekana soitettiin pohjat sellaisen biisiin, jonka nimi oli alunperin Viiskulmassa, mutta nyt sanoista on kadonnut kaikki viittaukset Viiskulmaan, joten nimi on vähän ilmassa. Vaihtoehtoina voisi olla esmes "Rakennetaan linna", "Säätyttö" tai "Huomisen sää". C-osasta loppuun sovitus ja rakenne keksittiin oikeastaan vasta paikan päälla, ja luontevia lopetuksia jouduttiin miettimään muutaman oton verran. Eikä siinä nykyisessä mitään erityisen luontevaa ollut. Iltaa myöten sitten laulettiin ko. nimivammainen biisi.

Seuraavana aamuna Anssi teki biisiin vielä jotain bassopaikkailuja ja minäkin vähän kuuntelin omaa raitaani, että pitäisikö siitä ottaa jotain uusiksi. Mutta niinkuin yleensä, en jaksanut. Suurin osa levylle tulevista kitararaidoista tuntuu olevan demoina sisään soitettu. Sittenpä nimittäin päästiin soittamaan Juoksevaa miestä, kahden pennin kantrirallia, jossa allekirjoittanut on ensimmäistä kertaa kunnostautunut sanoittajana. Tosin niin, että Terhi on iskenyt puuroon oman ihan mittavan kokoisen lusikkansa. Joka tapauksessa alunperin sinkun b-puoleksi tarkoittamani rallatus, joka syntyi liiasta Evan Dandon ja Tegan & Saran kuuntelusta, sai Terhin, Antin ja Anssin kanssa niin suuren suosion, että sitä ollaan jo änkeämässä levylle.

Kun perusraidat oli saatu nauhalle, Antti joutui häippäsemään, ja Tepa rupesi laulamaan Juoksevaa miestä. Sen jälkeen se lähti Puurulan kyydissä stadiin ja Anssi ja minä rallateltiin ja vihellettiin taustat Juoksevaan mieheen - kyllä: kappaleessa on tietty iloinen vihellysosa. Sekä tietty huuliharppua, jota tällä kertaa soitti yours truly, Meilahden Pepe Ahlqvist. Sitten avattiin Huomisen sää (tai mikä nyt onkaan) ja ruvettiin soittelemaan Kurzweil-demopianoja ja skeboja. Pianodemot olisi tarkoitus livahtaa sitten Finnvoxilla korvaamaan oikealla flyygelilla. Jos voitte kuvitella, kappale alkaa kuulostamaan Coldplayn ja Iron Maidenin välimuodolta, c-osaan laitettiin perinteinen homoterssi-kitaraosuus ja jopa vähän vanhanaikaista kunnon täppingiäkin - suoraa seurausta Mauron Maidenin kanssa soitetun Flash of the Bladen väliosasta. Yöllä soitettiin vielä yksi kitararaita Nimikirjaimiin.

Seuraavana päivänä oli jo vähän chillailupäivä. Anssi lähti stadiin, Terhi ja Jukka tuli takasin kuuntelemaan aikaansaannoksiamme. Yhtyeemme virallisen rytmimunan puuttuessa soitin marakassit ja tamburiinit Juoksevaan mieheen. Sitten jo hissuksiin lähdettinkin pääkaupunkiamme päin.

KARILLO :: 11. - 12. 01. 2004

Nämä kaksi päivää voidaan suoraan laittaa historiankirjoihin vähiten tuotteliaimpina SMG:n studiopäivinä ever. Periaatteessa kolmaskin peräkkäinen päivä oli varattuna, mutta lähdettiin jo tokan iltana Tsadiin. Kaikki paitsi Terhi ja minä peruivat saapumisensa, hyvissä ajoin tai viime hetkellä, minkä ei sinänsä pitäisi olla mitenkään dramaattista, koska jäljellä oli melkein pelkästään laulantaa. Jukan sijaan mikit kävi pystyttämässä Karillon toinen pitäjä Asa (kiitos Asa) ja mutta jotenkin koko studion Feng Shuit ja Chi-energiat oli ihan viturallaan. Koko levynteon ajan meininki oli ollut sellainen, että ovissa rampataan, koko ajan joku on laittamassa lisää kahvia tai jotain keittiössä kilistelemässä, ja äänityksessä voi tehdä vahdinvaihtoja tai kysyä kolmatta, neljättä tai jopa viidettä mielipidettä.

Nyt kun minä ja Terhi jäätiin pimeälle maaseudulle hiljaiseen mökkiin, ilman mitään fiilareita tai kolmatta inputtia, tulos oli todella niheä. Se mitä saatiin parissa päivässä aikaan oli Nimikirjainten uusintalaulu ekan kertsin ja lopun kertausten osalta, pari tahtia stemmaa Kun kuoleniin ja Helsingin kertsit, sekä omat yötä myöten tekemäni synaviritelmät Huomisen säähän. Ja iltasella Porvoossa hanurin kanssa ollut Mauro karautti iskältään ostamalla autolla studiolle soittamaan vähän pirunkeuhkoa Juoksevaan mieheen. Se se sentään oli kivaa. Toisen päivän iltana oltiin kuitenkin jo niin höperöitä ja lamaantuneita, että strategioimme itsemme Mankun kyydillä Porvoon bussiasemalle ja päätimme tulla viimeistelemään levyn 14. päivä torstaina...

KARILLO :: 14. 01. 2004

...Jolloin olikin kovat panokset pöydässä. Viimeinen äänitys- ja laulupäivä, ja laulusuoritukseltaan se kaikkein oleellisin, vaikein ja potentiaalisesti hienoin, koskettavin ja lumoavin, Talvipuutarhaan, oli vielä laulamatta. Mukana oli sentään tällä kertaa Yucca Burulla ja Letcu "Letkis" Lehtinen, joten spiritsit oli korkealla. Ihan alkuun Tepa laitettiin laulamaan Kun kuolen -kappaleeseen "wam-bam-bam-wam-bam-bi-dabi-dabi" taustalaulua - Antin idea ja visio. Joko ihan pelle juttu, tai sitten juuri sitä, mitä tollanen ylidramaattinen jollotus tarvitsee. Ainakin se kuulosti Stereolabilta, which can never be a bad thing. Viime kerralla olimme tulleet siihen tulokseen, että Juoksevan miehen olisi voinut vetää vähän reippaammalla otteella, joten sitä ruvettiin laulamaan ekaksi. Minä ja Antti ajateltiin, että kertsit riittäisi hyvin, mutta Terhi - aina perfektionisti, aina diiva - halusi laulaa koko messun, joka kyllä sitten kannattikin.

Tämän jälkeen spiritsit olikin jo ihan katosta läpi, ja Terhi lauloi Talvipuutarhan läpi kahdeksan kertaa, eikä millään meinannut lopettaa kun oli niin kivaa kiekua. Lopulta ottojen läpikuuntelemiseen, arvioimiseen ja parhaiden palojen valitsemiseen meni paljon enemmän aikaa kuin itse laulamiseen, ja hyvä näin. Pääsimme liukkaalle motarille kohti Helsinkiä niin, että Antti ehti hyvin Tavastialle tuomaroimaan ja juontamaan pöytärummutuksen sm-skaboja.

Se on that's it nyt sitten - levy on purkissa yhtä miksauksen yhteydessä tehtävää pianoraitaa ja stemmaa lukuunottamatta, Terhi lähti Lanzarotelle ja Karillon valtasi seuraavat viipeltäjät. 21. päivä alkaa kuun loppuun kestävät miksausmaratonit Dan Tigerstedtin kanssa. Levylle tulee 10 - 12 kappaletta, joista ensimmäisenä ja muita ennen tuleen joutuu Säälittävä syksy, jonka pitäisi ilmestyä radioihin ja kauppoihin helmikuun alkupuolella.

SIIS MIKSAAMAAN, MIKSAAMAAN, JOKA AAMU SÄNNÄTÄÄN!