KARILLO :: 18. - 19. 08. 2004

Yksillä treeneillä ja intoa puhkuen lähdimme kohti Porvoon onnelaa, minä ja Antti kamat roudaten edellä, Puurulan Jukan, Anssin ja Terhin tullessa perässä. Rumpusettiä pystyttäessä Antin kanssa kuunneltiin Sonic Youthin Sonic Nursea, ihasteltiin siinä sankareiden nerokkuutta ja pohdittiin, miten ihmeessä noin nurkassa pölyttyvän kuuloiset rummut ja kitarat voi kuulostaa paremmalta kuin mikään ikinä itse nauhalle saama. Haistakoot paskan. Niiden soundi on sellanen, no, kuulostaa yhtä helpolta kuin pikakahvin tekeminen ja kun perässä yrittää, tuntuu kuin yrittäisi plokata kiinalaisten kilpavoimistelijoiden muuveja.
Jukalla oli kohtalonomaisen synkronisiteetin vuoksi tietysti paksu SY-elämäkerta ja iso nippu back-kataloogia mukana. Terhi ja Anssi toivat vanukkaita, kiekkopizzoja ja muuta välttämätöntä apetta. Työpöydällä nostettiin kolme kappaletta, kaksi vihertävän raakaa (Vierailla kallioilla sekä Hölmö rakkaus) ja yksi keikoillakin vähän esitelty (Rannalta toiselle). Ajatuksena oli hutaista demoversioita, joista myöhemmin voisi käyttää pohjia, lähinnä rumpuja ja bassoa. Eli niihin kiinnitettiin huomiota, muu oli mitä oli.
Rannalta toiselle on taas näitä taidepläjäyksiä josta ei löydä kunnon kertsiä kuulolaitteellakaan, yllä mainittua suurvaikuttajaa saa luvan syyttää. Sovitus saattaa näin jälkikäteen ajateltuna olla vielä liikaa kiinni liveversiossa. Jotain hätäilyä narulle tarttuneessa versiossa on jälkeenpäin kuultuna, vedettiin ehkä liikaa "näin tää meni keikallakin"-tatsilla. Mutta noita pohjia kuunnellessa alkoi jo kehkeytyä päässä joku konsepti ja kiteymä kappaleen luonteesta.
Näyttäisi vahvasti siltä että Vierailla kallioilla on ensimmäinen SMG-biisi ikinä johon tulee - kohahdus - tomikomppi! Tää on ihan ruåtsi-AOR-kamaa, Eskobar säestämässä U2-slovarina Lisa Miskovskya laulamassa Joakim Bergin säveltämää rakkauslaulua. Persoonallisen ilmaisun voi jättää studion eteiseen kenkien viereen, sanoinkin Anssille, nyt pitäisi kuulostaa ruotsalaiselta sessiomuusikolta. Ja kyllähän siinä sitten juolahti mieleen että Anssihan on.
Mutta kaikesta laskelmarockin-oloisista vivahteista huolimatta Vierailla kallioilla on yksi luonteviten syntynyt ja vilpittömin viisu mitä muistan kuunaan väsänneeni. Sillä on hyvä sydän ja sitä tekee mieli silittää.
Hölmö rakkaus, tjaa, on hitikäs kuin mikä. Niinkuin Vierailla kallioilla, tässäkin pohjat onnistui verraten mainiosti. Jotain (meille aika vieraallakin tavalla) suomalaiskansallista ja jiikarjalaismaista tässä nyt on kehkeytymässä, koko ajan tekisi mieli soittaa Pekka Gröhn studioon vetämään hammondia. Terhi laulaakin naisten tanssittamisesta saunan takana ja kesäyössä juopumisesta. Onneksi kertsin rumpukomppi pomppii ja kääntyilee ehtaan monomaaniseen SMG-stailiin ja väleissä ulisee armotonta feedbackiä. Tässäkin on jotain rockin kapinan muotona hylänneiden aikuisten AOR-meininkiä silti. Pitää tarkkailla hiusrajaa.
Noi oli niinkuin noi pohjat, seuraavana päivänä palattiin Tepan ja Jukan kanssa ensin vähän soittamaan sitä kitaraa ja pianoakin Kallioille, sitten laulamaan demolauluja. Tällä hetkellä tuntuu että tarvitsisin jonkun kitaratuottajan studioon, soittelen vain hajamielisesti jotain sinnepäin miettien, että nämä sitten korvataan joskus myöhemmin ja että ei kukaan välitä jos ne on vähän sinnepäin. Mutta Terhin demolauluissa oli kyllä vinha meininki.
Olipahan vain tollainen päänavaus tämä reissu. Kaksi kolmesta ammutusta nuolesta lähti hissukseen napakymppiä kohti, kolmas hätäisesti kimpoili minne sattui, mutta taulusta pudonneet saakin uusia.

HITSVILLEEN, KEVÄT 05!