PORVOO/KARILLO :: 04.- 05. 8. 2005

Hejsan lapset ja lapsenmieliset! tällä kertaa Borgoon karavaani oli kaksiautoinen, toisessa matkusti Antti, minä ja rummut, toisessa Anssi, Kössi ja pino kielisoittimia. Porvoon S-Marketista haettiin eloonjäämisen edellytykset eli keskaria, vanukkaita ja sen sellaisia, ja mökin pihaan kaahattuamme huomasimme, että Asa oli käynyt pystyttämässä rumpumikit valmiiksi, vetänyt piuhat ja tehnyt protools-setupit. Bless him. Ei kuin pöntöt pystyyn ja savotalle.

Ensimmäinen uhri hitlistillämme oli Ota minusta puolet, vauhdikasta duurivoittoista stadionrokkia. Vertautuisi ehkä edellislevyn Helsinkiin, ellei olisi niin vitun paljon parempi biisi. Tempo valittiin sellaiseksi, että se siitä varmaan livekohelluksissa tulee vielä kiihtymäänkin, mutta on se aika haipakkaa kyytiä nytkin. Idea on, että jokaisen kertsin alkuun tulee kahden tahdin mittainen rumpufilli - oivallus, joka on NIIN nerokas, että tuntuu hassulta, ettei kaikissa maailman rock-kappaleissa ole ideaa hyväksikäytetty. Pystytin itselleni tarkkaamoon marsun jolla soittelin messissä Anssin ja Antin mäiskiessa soittotilan puolella. Tämä oli pareissakin treeneissä ehditty onnistuneesti katsoa läpi, ja ainoa hankaluus oli pysyä alun 6/4 tahtilajin aikana rakenteessa kärryillä laulun puuttuessa.

Mutta pian riemukas hitti oli narulla ja dokumenttiparivaljakko Arton ja Sampon kaartaessa pihaan siirryttiin seuraavaan schlaageriin. Joka oli (allekirjoittaneelle) raskaita onnistumisen odotuksia harteillaan kantava Moni laulu kertoi rakkaudesta. Nimi saattaa tosin vielä muuttua. Ko. biisi on ihan taidevalssi, joka ainakin omassa päässäni assosioituu jotenkin UB:n Vesireitteihin - vaikka sanoituksessa on jotain timo k mukkamaista ja alkuinspiraatio sävellykseen tuli Bill Frisellin versiosta Aaron Coplandin Open Prairie -kappaleesta. Ehkä. Pitää tarkistaa jostain, että mitähän päässä oikein on pyörinyt. Anyway, tämä nyt on tällainen folk-valssi, jota on tavallaan vähän paska soittaa. Kössin kanssa alunperin ajateltiin tätä ihan pianopohjaisena taidepalana, mutta ittelläni kummitteli ajatus mahtipontisemmasta sovituksesta, jostain syystä kuulin jotkut melodialinjat oopperalaulajan vinkumina... lopputulos oli hyvä, mutta kieltämättä paikoin sen verran boogiehenkinen, että ehkä oopperalauluista nyt luovutaan... Mutta kyllä tähän joku sinfonia-sovitusratkaisu vielä päälleliimataan.

Kolmas viisu oli sitten Solmu (aiempia työnimiä "Pekan vene" ja "Mäen päältä sata askelta"). Biisi on taas varsin voitonriemuisaa rokkia, pitkälle tosin mennään ilman rumpuja, pelkän kitaran ja basson voimalla, ja rakenteellisia omituisuuksia riittää. Alun säkeistöjen jälkeen tulee bridge, jossa on kertsin sanat, sitten kertsin ilman sanoja, sitten kertsi sanojen kanssa - ja sitä rataa. Epäloogista ja toimii. Anssin soinnutuksen hylkäävä vapaasti kulkeva bassoriffi on tässä sellainen eteenpäin kuljettava elementti.

Sitten Antti soitteli vielä vähän rumpuja Ylpeään sydämeen, kappaleeseen, josta minulla ei tällä hetkellä ole minkään valtakunnan kokonaiskäsitystä. Siihen on soitettu jotain outoja luuppeja aikanaan Hitsvillessä, ja Anssi paikkaili bassolinjoja uusien rakenneideoiden mukaan. Toivottavasti Kössillä on tästä joku briljantti visio, mutta itse saatan vielä vaatia piirrustuspöydän ääreen palaamista.

Sitten koko roikka lähti saunaan, ja sen jälkeen avattiin vielä Opin valehtelemaan/Rannalta toiselle, jonka rakenne editoitiin viimeisten käsityksien mukaisiksi, mutta ei siihen sitten enää mitään järkevää lisätty.

Kuvausryhmä ja Anssi lähti jo illalla, Antti aamusella, joten minä ja Kössi tehtiin kaksistaan kitaroita Terhin kaartaessa pihaan porvoolaisella kumijalalla. Työn alla oli Ota minusta puolet, ja taas käytettiin stereoäänitettyjä vahvistimia - tarkoituksena olisi tehdä isoa meininkiä ilman 5-6 kitaraitaa (vaikka en kyllä ymmärrä mitä helvetin vikaa on viidessä tai kuudessa kitararaidassa, mutta kun kaikki ympärilläni siitä kerta valittaa niin mennään sitten vähemmillä). Seuraavaksi haettiin vielä isompi stereospektrinen laajakangassoundi Solmuun, josta tulikin kyllä niin hyvä että Kössi meinasi ruveta itkemään. Sitten alettiin hillittömissä meiningeissä laulamaan terhin kanssa ko. biisiä - kunnes pikku hiljaa huomattiin, ettei Terhin kanssa koskaan oltu tarkalleen ottaen treenattu ko. biisiä. Eli alkuinnostus jarruttui, kun joka välissä tuli erimielisyyksiä tavutuksista, tarkoista melodialinjoista ja sen sellaisista. jossain vaiheessa huomasimme, että... ööö, biisit on varmaan parempi opetella ennen äänittämistä. Silloin kuitenkin kello oli sen verran paljon, että keskityimme tekemään demomiksauksia ja soittamaan Moni laulu kertoi rakkaudesta -kappaleeseen demopianon, jotta sitä voitaisiin ensi kerralla alkaa helpommin laulaa.

Sitten studion ovet säppiin ja Mankulta kyyti Porvoon keskustaan ja bussiin.
Ensi kertaan!