PORVOO/KARILLO :: 11.- 13. 08. 2005

Torstai on toivoa täynnä ja niin tänäänkin. Ehkä sitä nyt hivenen mennään perse edellä puihin kun pummittiin Kössin ja Terhin kanssa kyyti dokumentti-Artsilta - tai siis kärsiikö dokkarin integriteetti jos totuus on että ilman dokumentaristia päivän nauhoituksia ei välttämättä olisi tapahtunutkaan?

Niin tai näin, laulettavaksi otettiin Moni laulu kertoi rakkaudesta. Sen sanat oli pitkään ollut vähän poukkoilevarytmiset, mutta aiemmin viikolla Terhillä pidetyissä kuivaharjoituksissa oikea rytmi alkoi löytyä. Siinä se lauleskeli koko päivän ja Artsi pyöri kameran kanssa. Minä ja Kössi nojattiin taaksepäin tuoleissamme ja nautittiin kyydistä. Illalla Köpi kipaisi Porvooseen moikkaamaan siellä majailevia ystäviään ja minä ja Terhi kuunneltiin kaikki tähänasti aikaansaatu läpi, sekä tehtiin juhlaviikot-spottiin jotain pientä teknistä säätöä.

Perjantaiaamuna, heti kukonlaulun jälkeen Terhi lähti Magnuksen kyydillä stadiin, viettämään ensimmäistä dramaturgiopiskelijan koulupäiväänsä. minä ja Kössi otettiin käsittelyyn toistaiseksi vähän huomiotta jääneet kappaleet Ylpeä sydän ja Rannalta toiselle.

Rannalta toiselle/Opin valehtelemaan pohditutti allekirjoittanutta pitkään, joten nyt testattiin saisiko jo soitetuista pohjista protools-editoitua hieman toisenlaisen, eeppisemmän rakenteen. Ja saihan sitä. Biisi oli näetsen rakenteensa puolesta aina kärsinyt siitä että seikkailuhenkinen c-osa tulee liian aikaisin ja koko biisi loppuu heti vauhtiin päästyään. Nyt biisiä piisaa ihan sinne viiden minuutin lipulle saakka, mieluummin niin että kerralla tulee selväksi eikä heti tartte painaa repeat-nappulaa. Aluksi Kössi soitti sen kitararaidan mitä se oli aina keikoillakin soittanut, sitten minä kaksi raitaa, joista toisen aivan helvetinmoisen phaserin läpi. Tämä phaser-innostus tässä yhteydessä oli suoraan tietenkin kaikkien aikojen maailman parhaan biisin, Sonic Youthin Diamond Sean inspiroima. Ja intro ja ekat säkeistöt piti soittaa uudestaan rubatona, koskapa ne oli aina olleet parhaimmillaan akkarikeikkojen vapaarytmisinä versioina.

Ylpeä sydän: Totesimme ykskantaan pohjien olevan liian nopeat jamaicalaissydämillemme, joten kidutimme ja venytimme rumpuraitoja kunnes tempo oli sopiva. Tosin komppiin ilmestyi sellaisia outoja flämejä, ikäänkuin joku toinen haamurumpali soittelisi siellä messissä, sotilasmarssimeiningillä. Hyvä niin. Kössi lisäili siihen vitusti jotain kaikuja ja kompressoreja niin että jokainen virvelinisku kuullosti sotilashautajaisten kunnialaukaukselta James Cameron -elokuvasta. Kurzweilista loihdittiin varsin jylhät synamatot, jotka todella alkoivat elää omaa elämäänsä kun Kössi keksi kompressoida ne rumpujen piikkien mukaan. Siitä tuli se Fugeesin Ready or Not mieleen, sellainen sotilashelikopterilaivue öisellä merellä -tunnelma, eli painostavan apokalyptistä settiä tulossa. Olin päättänyt muuttaa kertosäkeen sointuja ja c-osakin oli vähän niinkuin säveltämättä, joten ne tehtiin myös tämän sotaelokuvasoundin kanssa. Näin ollen oli sitten Kössin vuoro soittaa uudet oikeaääniset bassot kertseihin ja loppuun talon vehkeellä (missä ne basistit silloin on kun niitä kaivataan!)

Sitten soitin kertsiin ja lopun c-osiin mahdollisimman ylväät kitarat. Paitsi sinne c-osan yhteen riffiin tuli kyllä versioitua sitä Ozonen Dragostea Din Tei -hittiä, vai mikä helvetti sen hirvityksen nimi nyt oli. Muuten sellaista stadion-aiheista perus-edgeilyä. Mutta vain kaksi raitaa, kun Kössi on laittanut meidän biisit laihdutuskuurille kitaroiden osalta... joka tapauksessa biisi lienee tämän levyn Säälittävä syksy - se yksi peukalo keskellä kämmentä jonka ei voi mitenkään teeskennellä kuuluven kokonaisuuteen.

Lauantaina oli ajatus laulaa, mutta Terhi soitti äänensä olevan nihkeässä kunnossa , joten Antti saapui terhiä vailla, Onni-poikansa kanssa soittelemaan parit tamburiinit ja sheikkerit. onni löi pari kertaa onnistuneeti crash-symbaalia narulle. Sitten testattiin Onskan kanssa millä tavoin Ylpeätä sydäntä voi jorata. Gangstamuuvit vaihtuivat hilpeästi jäniskorvakoreografiaksi. Antti roudasi rumpsuttimensa pois ja Köpi ja minä jäätiin tekemään demomiksaukset kotikuunteluun. Jonka jälkeen eikun stadiin.