Antti oli lähtenyt vielä Helsinkiin käymään, me muut tulimme Provinssirockin reissusta suoraan maaseudun rauhaan Porvoon Karillo-studiolle. Ja sieltäpä se Letku palasi aamulla sessioidemme äänittäjän Jukka Puurulan Pontiacin kyydissä. Kamat laitettiin kaikessa rauhassa pystyyn ja ruvettiin soittamaan Elenan pohjia. Elena oli vedetty juurikin Provinssirockissa ensimmäistä kertaa, hieman huteralla tempolla mutta kuitenkin. Tämä on se biisi johon ollaan mietitty gospelkuoroa, mutta sen aika on myöhemmin. Nyt keskityttiin triosoiton svengaavuuteen, kyseessä on kuitenkin sellainen ilosempi ralli. Elenan syntytarina alkoi Terhin aikanaan soittaessa minulle uneliaana kertoakseen nähneensä unta, jossa olimme soittamassa joidenkin missikisojen taustabändinä. Sitten se hyräili sen kertsin melodian, jota me siinä unessa vedettiin. Ajan mittaan sen ympärille säveltyi sitten valmis biisi. Elikkäs ensimmäinen Kokkonen/Melasniemi -sävellystyö!

Kakkosena tehtiin 100 km Ouluun -niminen viisu, jota oli ehditty muutaman kerran treenata kämpällä. Biisi lähti alunperin syntymään siitä kun yritin kitaralla soittaa Tuure Kilpeläisen Vesitornin varjossa -kappaleen, se meni vituiksi, ja mieleen tuli yksi My Dying Briden Turn Loose the Swans-kappaleen osa. Laulumelodiassa hain sellaista Robbie Williamsin Karma Killerin dramatiikkaa. Säkeistöt nyt on ihan kahden kopeekan kantria, mutta c-osan länkkäriteemasta voi tulla aika hieno. Näihin kahteen biisiin minä ja Anssi jäätiin soittelemaan lisäkitararaitoja Jukan, Terhin ja Antin lähtiessä illalla kaupunkiin käymään. Elenaan soitin yhden soolo-fillailuraidan, 100 km Ouluun useampiakin, sellaista leveää, ilmavan aggressiivista ja isoa tunnelmaa.

KARILLO :: 17. 06. 2003

Aamulla palasivat stadinmatkalaiset mukanaan vanukaslajitelmineen - toffee ja suklaadessertien lisäksi oli laaja spektri eri Jacky Makupaloja. Maaliskuussa Tavastian Rumaklubilla ensi-iltansa saanut Nimikirjaimet oli seuraavana vuodossa. Itseasiassa ko. taltioinnilla biisin syke oli niin kohdillaan, että yritimme aluksi laittaa klikin kiihtymään samaan tahtiin, mutta lopulta heitimme koko klikin vittuun ja annoimme biisin kiihtyä ihan omaa tahtiaan luontevaksi katsomissaan kohdissa. Ja kyllä se sitten kiihtyikin. Antti on luvannut tappaa kenet tahansa joka jotenkin onnistuu pilaamaan tämän biisin. Monien mielestä tämä on vähän omituinen, kertsitön ja pitkäveteinen schlager, mutta meillä itsellämme on vankkumaton usko biisin taianomaisuuteen.

Seuraavaksi tartuttiin Ja mä kerron -työnimellä kulkevaan biisiin: Niinkuin Oulukin tämä on kevätrundin aikana sävelletty ja pareissa treeneissä läpikäyty biisi, jonka ihan kaikki sanat ei taida olla vielä valmiita. Tästä voisi tunnustaa, että Foo Fightersia on ihasteltu, ja niinkuin Nimikirjaimetkin, taitaa a-osa olla poljennossa velkaa Stereolabille. Olen myös ihan varma, että kertsin soinnut on jostain klassisesta pianokappaleesta, jota tuttavaperheemme äidillä oli tapana soittaa. En vaan uskalla ottaa selvää miten se on oikeesti mennyt. Mutta siis vauhdikasta rokkia ja jonkinverran äkkivääriä sointukulkuja. C-osa sukua Nää aamut kappaleen c-osalle. Pohja onnistui oliko se nyt tokalla otolla jo niin maagisen hyvin että nauratti. Varsinkin epätarkat loppuiskut - eihän ne kauppakassitkaan aivan synkronoidusti aina maahan putoa!

Päätimme myös äänittää Tiistain uusiksi, aikanaan akustisella keikalla tavastialla totesimme, että kontrabasso ja aukustiset kitarat sopii biisiin aika hyvin. Joten tällanen versio sitten rakennettiin viime syksyisen rinnalle.

Illalla minä ja Växby lähdettiin katsomaan stadikalle Rokin Toimitusjohtajaa Brucea Terhi ja Antin jäädessä laulamaan demolauluja. Palatessamme Terhi ja Antti olivat kolmen biisin demolaulujen lisäksi "äänittäneet" myös pullollisen rommia, jonka tilusten isäntä mehiläisfarmari Andersson oli lahjoittanut.

KARILLO :: 18. 06. 2003

Aamulla Jukka tuli perkailemaan faileja, ja rupesimme äänittämään Nimikirjaimiin kitaravallia. Lopulta Anttikin sai soittaa yhden raidan. Biisin dramaturginen kaari on kai niin, että yksi kitaristi lähtee hissukseen löntystämään Ruskeasuolta päin, ja aina sieltä täältä sivukadulta tulee mukaan uusi kitaristi, kunnes Erottajalle saapuu Mannerheimintietä pitkin parikymmentä kitaristia, rinta rinnan samaa veisua soittaen. Tietenkin rekkalasteittain Marshalleja perässä.

Sitten soitin Elenaan bassoriffejä mukailevan boogieraidan, sekä yhden akumakustisen. Ja tietenkin aukustista sitten soitettiin samoilla saranoilla myös 100 km Ouluun ja Ja mä kerroniin (jonka nimi voisi olla myös Tästä vuosien päästä, tai sitten Terhi on jo julistanut sille jonkun nimen, enkä minä vaan muista). Elenaan laulettiin demomielessä myös "gospelkuorot", jonka jälkeen ruvettiinkin vääntämään demomiksauksia (joiden aikana soitin vielä Tiistaihin pari akustista raitaa).

Viidet pohjat taskussa ja illaksi kotiin. Woo-hooo.

KOHTI SYKSYÄ, VALLILAAN!