Puurula ja minä roudattiin kamat kirpeän aurinkoiseen Porvooseen, Anssi ja Antti tuli hieman perästä käyden marketin kautta. Vanukkaita tuli tällä kertaa nelisenkymmentä, perus Nikkejä ja Jackyja vaan. Ehkä mainitsemisen arvoisena uutuutena Niken vaniljavanukas. Ensimmäisenä siirrettiin Poikaystävän raidat Fostexilta ProToolsille, neljä tai viisi ottoa niitä oli, ja kaikissa paitsi yhdessä olen näköjään mogannut rakenteen pianoa soittaessani. Terhikin tuli iltapäivällä maatalonisäntä Magnuksen kyydissä. Hiljakseen saatiin myös rummut tsekattua ja vahvistimiin virta, joten käytiin ekan biisin kimppuun, joka oli alakuloiselta nimeltään Kun kuolen. Biisiä ei ole koskaan esitetty vielä livenä, mutta kaksissa treeneissä se aika nopeasti sovitti itsensä. Itselleni tulee tästä aina mieleen Sonic Youthin Diamond Sea, Smashing Pumpkinsin 1978 (paitsi rivakampihan tämä on) sekä Goldien Timeless väliosan soinnuista.

Anssin piti lähteä vielä illalla Helsinkiin, mutta ryhdyimme silti tekemään vielä toisia pohjia - biisiin, jonka nimeksi tullee Jos mäkin pelaisin tennistä. Siinä on muutama omituinen temponvaihdos, eikä sitäkään ole vedetty kuin parissa treeneissä, joten oletimme oikean sykkeen löytämisen olevan vaikeaa. Mutta ihmeen nopeasti ralli saatiin kasetille, Anssi pääsi lähtemään ja me jäätiin iltaa myöten, ennen Puurulan lähtöä vielä äänittelemään biisiin akkariraitaa. Biisissä on vähän samaa tunnelmaa kuin Ei mun oo hyvä olla yksin kappaleessa, sellaista avaraa rallattelua johon laitetaan takuulla alusta loppuun helvetisti hammondia, ja sitten loppupuolella on... ööö... sellanen, tota, Clapton-tyylinen instrumentaaliosa. Kuulette sitte, ei se oo niin paha kuin mitä toi kuvaus antaa olettaa. Yöllä esitimme Terhin kanssa Antille ekaa kertaa kappaleet Lähdetään Helsinkiin ja Talvipuutarha, ja niistä äänitettiin nopeasti kitarademot.

Lauantaina Antti heräsi ensimmäisenä ja lampsi alakertaan Reino Ruskearuutu -tohveleissa ja flanellipyjamassa availemaan eilen aloitettuja faileja. Vain huomatakseen, että kone tilttasi käynnistettäessä tai kieltäytyi löytämästä kovalevyä jolle äänitykset tehtiin. Sitten Jukka ja Anssi kaarsivat pihamaalle, kone saatiin vihdoin ojennukseen, ja päästiin soittamaan kolmansia pohjia - kappaleeseen nimeltänsä Onnellinen nainen. Tätä oli soiteltu muistaakseni muutamassa soundcheckissä ja akkarilla keikkabussissa ympäri Suomea. Perusriffi syntyi joskus alkukesällä hankittuani pari vanhaa Fugazin levyä CD:inä (lukiossa oli vain kavereilta äänitettyjä c-kasetteja). Sitten jos ja kun joskus kuulette Onnellisen naisen, voitte kaivaa Steady Diet of Nothing -levyltä Long Division -kappaleen ja katsoa mitä yhteistä löytyy. Ja kertsin tajusin pian kuullostavan siltä yheltä vanhalta Eros Ramazzottin limahitiltä.

Mutta sovituspuolella ongelmamme oli välttää kuulostamasta seestyneeltä Red Hot Chili Peppersiltä - itse annoin jostain syystä koko ajan tähän suuntaan kallistuvia sovitusehdotuksia, vaikka ko. konsepti vituttaa niin ettei veri kierrä. Antti, jota vituttaa kypsä RHCP vielä minua enemmän (kuin kokonaista apassikylää jonka maat on viety, naiset raiskattu, kynsien alle työnnetty tikkuja ja puhvelit tapettu) halusi puolestaan lisätä kappaleeseen c-osan joka olisi kuullostanut 70-luvun Heartilta - ajatus, jota en missään vaiheessa oikein kunnolla hahmottanut. Pari eri tempoa kokeiltiin, kunnes päädyttiin niistä nopeimpaan - projektina on soittaa kaikki kappaleet niin nopeina kuin vaan on luontevaa. Päädyttiin myös soittamaan biisi ilman klikkiä, mikä paransi poljentoa ja luonnetta huomattavasti.

Alkoi olemaan vasta toisen päivän iltapäivä ja kaikki kolme pohjaa oli soitettu jo, joten ajatuksena oli treenata Lähdetään Helsinkiin ja Talvipuutarha -kappaleita, jotka Anssi siis kuuli ekaa kertaa. Se sitten ehdotti samantien Helsingistä, että sen voisi äänittää narulle, silleen ihan oikeasti, ei mitään demoilua. Ja niin tehtiin - muutama rakenteellinen epäselvyys oli sitten pakko hioa melkein nauhan jo pyöriessä. Normaaleista työrutiineista poiketen päädyimme muutaman oton jälkeen siihen, että Antti soittaa rummut ekana, jonka jälkeen basso nauhoitetaan erikseen. Temposta tehtiin aika kipakka, tästä pitäisi tulla ripeä rockbiisi - selviä Foo Fighters ja Sonic Youth -vaikutteita ilmassa (etenkin c-osan taiderock on pyhitetty SY-kitaroinnille), mutta kertiksen melodisuus muistuttaa edelleen stadionrock-fetissistämme. Alternative-vaatteisiin puettua stadikkarokkia? Anssi tajusi kyllä oikeanlaisen jytkeen nopeasti, ja saatuaan pohjat purkkiin pääsi lähtemään illaksi Helsinkiin - itse asiassa koko levyn bassot on mahdollista Talvipuutarha-kontraa lukuunottamatta purkissa, ellei nyt jotain uusia biisejä ilmesty jostain puun takaa.

Suunnitelmana oli vetästä illan aikana biiseihin demolaulut, ja tämän urakan Terhi aloitti Onnellisesta naisesta. Joka sitten lähti sujumaan sen verran hyvin että se rupesikin laulamaan sitä oikeasti. Ja ihan mahtavat voxit tulikin, just you wait! Dynamiikka kasvaa komeasti alun eleettömästä kuiskimisesta lopun kärsivän julistavaan kailotukseen. Maatalonisäntä Mamsse oli lämmittänyt saunan, jonka jälkilöylyissä kävin Antin kanssa, ennen kuin äänitettiin akkariraita Onnelliseen naiseen. Sitten vielä kuunneltiin kaikki pohjat läpi yökaljojejn kanssa ja tuuletettiin omaa erinomaisuuttame. Nukkumaan päästiin joskus 1/2 kolme. Paitsi tuvan nurkissa mellastanut peltohiiri piti vähän valveilla.

Sunnuntai pyhitettiin kitarataiteelle. Antti visioi Onnellisen naisen koko bassoraidan tuplausta kitaralla, joka tehtiinkin, mutta sen verran epävireisesti, että sama uusittiin Jukan baritonikitaralla. Loppukertseissä sain luvan irtautua Anssin bassosta ja soitella menemään sellaista New Order -henkistä improvisoitua linjaa. Sitten vielä pakolliset säröraidat biisin loppukertseihin, jotka tätä myöten alkoivat kuullostaa jo Mew'ltä, mitä nyt ei voi pitää ainakaan huonona juttuna. Tämä alkaa olemaan flyygeliä ja taustalauluja valmis miksattavaksi.

Antti lähti neljän bussilla stadiin jonka jälkeen soitin vielä Puurulan kanssa Helsinkiin-kitararaitoja, kolme-neljä kappaletta. Puurulan Meksikon Telessä oli loistava saundi mutta vähän huono vire, mutta hienot tuli. Pakattiin kamat ja lähdettiin Tepan kanssa takaisin stadin sykkeeseen. ENSI VIIKONLOPPUNA TAKAISIN!