Viisi vaivaista päivää vain stadin sykkeessa, kun jo startattiin Jukan Pontiac kohti Porvoota taas. Päivä oltiin kahdestaan soittelemassa kitaraa: Ensin soitin pari raitaa akkaria Poikaystävään, joka sai myös muhkean, Selmerin ja Marshallin läpi soitetun stereodelaywahwah kitarasoolon. Sama erikoisviritys pidettiin myös Jos mäkin pelaisin tennistä -kappaleen Clapton/Zeppelin-osaan. Oktaavituplauksella. Alkuillasta pihaan kaartaneet Antti ja Terhi dumasi Poikaystävän soolon tullessaan liian Michael Boltonina, mutta seuraavana päivänä, radikaalisti muutetulla kitara-piano-balanssilla Tepa jo tykkäsi siitä.

Tepa lauloi Tiistain illalla, ja Antti vähän sorkki siihen soittamiani akkariraitoja. Aamull saapui Anssi kontrabassoineen, jota oli tarkoitus käyttää Talvipuutarhaan -kappaleessa. Äänitysteknisistä syistä etenimme niin, että ensin soitettiin sisään akkariraita tuplauksineen, ja sitten vasta mikitettiin kontrabasso soittoa varten. Antin pentu Onni onnistui tallentamaan perkussionistin taitojaan muutamaan ottoon hakkaamalla yläkerrassa kaukosäädintä lattiaan, mutta pidemmälle tauolle jouduttiin traktorin ruvettua ajamaan perunaa viereiseen latoon - moottorin ääni olisi kuulunut vähän liian selvästi kontraraidoilla - studion toisen isännän Asan Tiia-Bokseri rapisteli huoneissa myös aika lahjakkaasti. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin lennosta sovitettua vaikuttavan muhkealta kuulostavan pseudoklassisen muka-kamariorkesterin parhaaseen Eric Matthews -tyyliin.

Illalla laulettiin Jos mäkin pelaisin tennistä, a-osat herkästi, ja kertsit pienen tyylin etsimisen jälkeen järjettömällä Joan Baez-viballa, jossa kertoja tuntuu pikemminkin laulavan Chilen sorretun kansan puolesta, kuin pohtivan herättäisikö tennisharrastus vastakkaisen sukupuolen palvontaa. Jukka ja Anssi oli jo lähtenyt stadiin - minä, Antti ja Terhi naurettiin kohtalokkaille folk-parahduksille lattialla pyörien. Sitten Antti ja minä vielä äänitettiin nättiä kellopelinsoittoa Tiistaihin.

Sunnuntaina Antin piti varoittamatta kaahata johonkin asuntoesittelyihin, joten teimme vain demomiksauksia ja kitaroita - pari raitaa Kun kuolen -biisiin, joka alkaa muotoutua ihka oikeaksi 90-luvun alun vaihtoehtogrungeksi.

HELSINKIIN, JOHTOÄÄNEEN