SEMIFINAL
28.02. 2006
Päätimme alkuvuonna järjestää himmailut Semifinalissa, ja siten, että toimittajien ja frendien lisäksi myös yleisökin pääsisi osalliseksi ilonpitoon. tarkaksi aikatauluksi adamantoitui: 19.00 vieraat sisään ja virallinen osuus - 20.00 ovet auki ja rahvas mökkiin - 21.00 veto. Sitä ennen oli tietenkin jopa treenattu uutta matskua vähän, ja lämmitelty muutamaa evergreeniä setin ryydikkeeksi. Päivällä erilaisten roudausspedeilyjen ja taksisäätöjen jälkeen olimme saaneet kamat pystyyn ja valmiina soundcheckiin ja viime hetken treeneihin. Terhin sisko Paapu, joka tuli laulamaan parit taustat, tuli stailisti hiukan myöhässä, mutta ei hätiä mitiä, studiotöistä saapuva Anssi juuttui joka tapauksessa HIFK-Jokerit lätkämatsin aiheuttamaan ruuhkaan, joten viime hetki jäi todella viime hetkeen. Alkuun tehtiin Maikkarin viihdeuutisiin joku jännittynyt ja jäykkä haastattelun pätkä, ja kun toimittajia ja ystäviä oli juotettu kolme varttia drinkkilipuilla katsottiin isolta projektorilta Arto Tuohimaan mainion kesäinen Hölmö rakkaus -video, sekä 10 minuutin teaserikooste tuotantoyhtiönsä valmistelemasta SMG:n levyntekodokumentista. Sitten olikin aika avata ovet, joiden taakse oli jopa jo muodostunut jonoa. Paikka täyttyi yllättävän nopeasti ja sitä jonoa kuulemma jatkui sinne kinkkiravintolalle saakka. Nykänen ihmetteli että onkohan nämä nyt kaikki ihan oikeaan paikkaan tulossa - etukäteen ajateltiin että tällaseen tiistai-iltakeikantynkään ei nyt varmaan ihan älytöntä tunkua ole. joka tapauksessa viittä vaille yhdeksän jännittikin jo niin tuskattuttavasti, että oikein ihmetteli miksi aikoinaan alalle ryhtyi. Arto kuvasi dokkarinsa viimeisiä kuvia kanssamme takahuoneessa - viimeiseksi kuvaksi jäi kun yhtä yli yhdeksän könysimme lavalle. Meillä kuitenkin ilta vasta alkoi. Uusi levy kömmittiin vaihtelevalla varmaotteisuudella läpi, osin akustisina versioina kössin rhodesin maustamana, osin silleen melkein täysiä rokaten. Vanhoista biiseistä vedettiin lopulta vain 100 km Ouluun sutikantriversiona. Paapu lauloi kuin enkeli kappaleissa Etten säikytä Kaloja, Katu päättyy aurinkoon ja Vierailla kallioilla. Ensimmäisenä encorena vedimme Terhin kanssa kahdestaan yhden täysin korkkaamattoman biisin nimeltään Lopulta olemme kuitenkin yksin. Ilmeisen monille, ainakin meikäläiselle, se nousi illan musiikilliseksi kohokohdaksi. Ehkä se neljäskin levy pitää sitten aloittaa... Livevetona yksi huomionarvoinen biisi oli vielä tokaksi encorebiisiksi säästetty Solmu, joka tavallaan on turboahdetuinta SMG:tä ikinä - suoraa rokkia mahdollisimman suurella, helpolla ja tunteikkaalla kertsillä joka jatkuu ja jatkuu vaan. Ai että sitä on hauska vetää, ja sen tavallaan tiesikin jo etukäteen. Keikan jälkeinen aika olikin sitten vaan yhtä halailua ja kättelyä ja selälle läiskimistä kunnes paikka pistettiin lopulta säppiin ja ydinryhmä siirtyi Tavastian puolelle Beat Barin nurkkapöytään juttelemaan omiaan. Mahtava ilta, niin hyvä kuin voi olla, paitsi tietenkin vitutti etteivät kaikki sisälle mahtuneet. Tavastialla viimeistään sitten!
Pohdintojen jälkeen päätettiin ottaa se paapu sitten mukaan Tampereen ja Turunkin keikoille. Reissuun lähdettiin ryhmämme koolle optimoidulla XBoxilla, joka oli käytössä aiemmilla akkarirundeillakin. DVD-valikoimasta päätettiin valita katseluun Keisarikunta, jota ei kyllä oikein kelaamatta ja punastelematta katsonut. Mutta olihan siinä hetkensä ja viihdyttäviäkin kohtia! Klubilla oli ovet auki ja nuoriso kahvilla, joten soundcheck tehtiin itseasiassa varsin vastaanottavaiselle koeyleisölle! Kauhasen Ville väänsi kuuntelua minkä kerkesi - Ylpeä sydän ja Vierailla kallioilla olivat saaneet tuekseen taustamauhat, joiden testailuun meni tovi. Kössin ja mun hoilattavaksi tarkoitettu Ylpeän sydämen loppu teetti aika paljon treeniä. Lopulta päästettiin lämppäri Hampaat suussa lavalle checkiin ja lähdettin hotelliin. Omenahotellien psykoottisesta tunnelmasta on näissä päiväkirjoissa puhuttu ennenkin, joten ei siitä sen enempää. Etukäteen ei juuri riemuittu Egotripin samaniltaisesta Yo-talon keikasta, mutta väkeä tuli lopulta siihen nähden aivan mahtavasti. Hampaat kaahasivat settinsä yhdentoista aikaan - sen mitä vilkasin ihan vitun hyvin, mutta oli siellä kuulemma kamat hajoillu jo ekassa biisissä. Eskimolaki voimaan! Saunan lauteilta sitten lavalle erilaisten pikku viivästävien sähläilyjen jälkeen. Etten säikytä kaloja meni hienosti introna, ja muutenkin alkukeikka oli aika lupaava. ja kaikki missä Paapu lauloi oli silkkaa timanttia. Esim. Ilman sinua olen lyijyä ja Katu päättyy aurinkoon soi komeasti ja itsevarmasti. Sitten jotkut rokit meni kyllä vähän munilleen, oli sellainen ekan keikan yliyrittämisen meininki. Tempot oli lähinnä meitä viisitoista vuotta nuoremmalle punkbändille sopivia. Oli kuunteluongelmia ja yleistä mogailua. Akkarin säädöt oli pielessä ja kitarat epiksessä. Tosin "Lopulta olemme kuitenkin yksin" meni aivan vitun hyvin. Bäkkärillä oli intensiivinen kahdenkymmenen minuutin puinti keikan jälkeen jossa kaikki haukkuivat itseään ja Jukka muita. Lopputulemana sanottakoot että ainekset parempaan vetoon oli mutta hyvä näinkin. Kommentit yleisöltä oli kuitenkin erittäin positiivisia joten pois turha itseruoskinta! Osa porukasta lähti keikan jälkeen Hellaan, jossa kuulemma oli rautahäkkiin suljettu esitanssija. Harmi että missasin. Mutta minäpä törmäsin suosikkitamperelaiseeni elikkäs Kaupparatsu Frangéniin, jonka ei tarvinnut lähteä minnekään, Tampereella kun jo oli. Seuraavana aamuna kuulin ensimmäisen kerran Hölmön rakkauden radiosta (poislukien ne kerrat kun itse on radiossa vieraillut) - Kössin kanssa Subwayssä aamiaispatonkeja mupeltaessa. wohoo! Sitten kohti Turkua Mafiapeliä tahkoten ja hitaasti ajaen.
Etuajassahan Turkuun silti tultiin. Kahvilakierroksen jälkeen Omenahotelliin, jonne Anssi kantoi juuri ostamansa skannerin, jota sitten viriteltiin käyttökuntoon. Turun Klubin lavaa oli jossain määrin muutettu, ja parempaan päin. Nyt oli aikaa tehdä kunnon sound check jonka jälkeen oli jo paljon turvallisempi olo. Sitten taas zombailtiin takaisin hotellille tuijottamaan aivot sulattavan huonoa Ghostia (Demi Moore, Patrick Swayze ja maailmanhistorian vähiten hauska "koomikko" Whoopi Goldberg) Keikka aloitettiin siinä 23.30, ja Hölmön rakkauden introsta lähtien oli selvää että nyt tulee vitun hyvä keikka. Jotenkin sen vaan joskus tietää. Akustisen ja rokin materiaalin balanssi oli lapasessa, yhteensoitto ihan vitun hänessä, Terhi lieskoissa, yleisö tulessa, Paapu veti täydellisesti - keikan jälkeen vaan hypittiin ja halailtiin kuin pikkulapset. Setti oli biisijärjestystä varioiden sama kuin eilen, paitsi Solmu jätettiin pois kun me pelästyttiin kuinka paskasti se meni Tampereella, ja Onnelliset kohtaa otettiin ylimääräiseksi encoreksi kun sille tilaus oli. keikan
jälkeen tutustuttiin Monk-nimiseen uuteen jazzbaariin, josta löytyivät
Dalindéon jätkät keikanjälkeisissä tunnelmissa
(Josen savuista soittoa voi kuulla Katu päättyy aurinkoon
-kappaleessa!). Seuraavana aamuna sitten nokka kohti Helsinkiä
ja jaffat auki. TAVASTIA
14.04. 2006 Etten
säikytä kaloja ja ekana encorena paikkansa löytänyt
uutuus lopulta olemme kuitenkin yksin pitivät huolen, että
keikasta löytyi dynamiikkaakin, vaikka enimmäkseenhän
ne kamat aika kaakossa olikin. Niinkuin Turussakin, kaikkein viimeiseksi
ylimääräiseksi vedettiin Onnelliset kohtaa, joka oli
tietenkin jo aika kaoottinen soittotarkkuutensa puolesta ainakin allekirjoittaneella,
mutta: Ei se järki vaan ne tunteet! Eläköön loistavalle
yleisölle ja suuraplodit sormiotaiteilijoille, jotka lopulta soittivat
todella monessa kappaleessa, kun niitä nuotteja sitten ynnättiin.
Keikan jälkeen oman bändin uusi hieno kyyhkyspaita niskaan
ja juhlat käyntiin! VIRGIN
OIL CO 19.04. 2006 Vaikka en paikkaa tai ihan hirveästi ollut nähnyt mainostettavan, jostain se väki kuitenkin livahti saliin Niemisen & Litmasen erinomaisen poljennon tahdissa. Ilmeisesti paikalla oli jopa enemmistö tällaisia uuden levyn ja Hölmön rakkauden herättämiä tsekkailijoista kuin mitään hc-faneja, mutta rohkenen toivoa että näillekin homma toimi. itselleni tuli jo parin biisin jälkeen sellainen olo että tästähän tuli saatanan hyvä keikka. niinkuin tulikin. Ainakin osittain. Tai ainakin meillä oli hiton hauskaa ja rentoa. Ihan kuin olisi ollut jossain muualla Suomessa keikalla, paikan sisustuksen ollessa kuitenkin jotain sukua noille moneen kertaan rundatuille hotelliyökerhoille ja yleisön ollessa aika eri jengiä kuin Tavastialla. Keikan
jälkeen iloinen seurueemme jäi taloon useammallekin drinkille-
juuri niinkuin maakuntamatkoillakin usein on tapana. LEPPÄVIRTA/TULENLIEKKI
30.06. 2006 "Tears From The Sun" edusti taasen laadukasta B. Willis -sotimista, hieno tarina jossa upseeri kasvaa käskyjä noudattavasta pelinappulasta moraalisesti itsenäiseksi toimijaksi, joka pelastaa resuisia afrikkalaispakolaisia vasemmalta ja oikealta silmät vaikka sidottuina ja luoti jalassa. Leppävirran Tulenliekki on siis tällainen tanssipaviljonkityyppinen ratkaisu keskellä ei mitään. Toki luonnonkaunista ja vehreää ei mitään. Toinen bändi Martti Vainaa ja Sallitut Aineet tsekkaili kaikessa rauhassa ja me keskityttiin bäkkärisaunan lämmittämiseen ja jalkapallon katsomiseen. Oman tsekin jälkeen jopa käytiin Kössin kanssa kohtuullisen tummavetisessä uima-altaassa, joka bäkkäripihanurmemme eteen aukesi. Iltaa kohten ilma jostain syystä kylmeni niin paljon että käytiin lopulta vaatteet päällä saunassa lämmittelemässä. Iltamissa ei sitten tosiaankaan ollut paljon sitä jengiä, oli aika komediallinenkin tilanne, varsinkin kun jostain piuhaoikareista johtuen keikka alkoi erittäin lujalla rutinalla ja ulvonnalla mun kitarakamoista - mutta hyvin pian kävi ilmi että keikastahan tulee ihan saatanan hauska, kiitos nimenomaan sen vähälukuisen yleisön, joka piti ihan hirveetä fiilistä alusta loppuun. Mahtavaa! Mulla kitarakamat paukkui aina välillä pitkin keikkaa, eikä se ehkä teknisesti ottaen ollut mikään loistoveto, mutta voittajafiilis oli kuitenkin keikan jälkeen. Kiiiitos kaikille! Eläköön Tulenliekki! Yöksi körötettiin Varkauteen, jossa vielä sompailtiin hotellin taktisessa Night Oscar -yökerhossa aikamme.
Matkalla katsottiin Sin City (kiehtovan paska taisi olla yleinen mielipide. Clive Owen veti vitun hyvin roolinsa, useimmat muut kai jotenkin tarkoituksellisen kökösti) ja Ihmeperhe (viisi tähteä heittämällä). Ihmeperheen ekstroista kävi ilmi, että Pixarin tulisieluinen liideri, joka leffan on ohjannut, on kirjoittanut studion seinälle moton "Use Every Part Of The Buffalo" - mikä kai jotenkin viittasi intiaanien tapaan ottaa lihojen lisäksi nahat ja luut hyötykäyttöön puhvelisaaliistaan. Tms. sekavaa. Aikaisemmin Alavus on vaikuttanut silmissämme hieman kolkolta kylältä jossa teiniviiksiset lippis-ja-corolla -jätkät heittelee ulkopaikkakuntalaisia pullonkorkeilla autiolla raitilla. Nyt oli täsmälleen päinvastainen meno. Ohitettuamme Tuurin kyläkaupan, jossa Billy Idol oli vetämässä illalla keikan, päädyimme keskelle parasta perisuomalaista markkinahumua. Puustellin tienpätkä oli suljettu kävelykaduksi josta irtosi monenväriset metrilakut, makkarat, muikut, festarikrääsä ja laatunahkaiset lompakot. Hotellin takana menevällä kadulla oli jonkun staran trial-temppunäytös ja muutenkin kesäinen Alavus suorastaan kuhisi meininkiä. Hotelliin kirjauduttuamme ja soundcheckiä odotellessamme kävimme Terhin ja Kössin kanssa ratsaamassa läheisen a-luokkaisen uimarannankin. Illan
keikka oli vitun hyvä ja hikinen, eläköön Pohjanmaa!
Talon tapaan se tosin alkoi vasta joskus varttia yli yksi, mikä
alkaa kyllä olla jo snadisti liikaa. Mutta Kössin lavan kattoon
liimaama "Use Every Part Of The Buffalo" -motto inspiroi bändimme
hyödyntämään musiikillisen buffalomme kaikki aspektit,
joten lopputulos oli loistava! TURKU/RUISROCK
09.07. 2006 Saapuessamme puistolavalle Viikate jo kasaili kamojaan lavalle ja vanha tuttu bäkkärivenailu alkoi. Keikka oli 14.40 ja mitä mainioin. Itse soitin vähän paskasti monissa paikoin mutta yleisfiilis toimi. Paapun ja Terhin yhteislaulanta sopii aurinkoiseen kesäpäivään kuin nenä naamaan, ja yleisöllä tuntui olevan ihan mahtava meininki. Omani ja Nykäsen savotta jatkui muutama tunti myöhemmin Mauron Maidenin riveissä tribuuttiteltassa, josta hajosi PA kuulemma tokan biisin aikana - mutta suoraan lavalta tullut mökä tuntui riittävän kansalle. Sitten auto lähtikin jo Helsinkiin, vaikka moni meistä jäi vielä sekoilemaan festareille ja Turkuun. Seuraavan päivän Turun Sanomissa todettiin muun kehumisen lisäksi että harvoista suomalaismuusikoista on tullut sellaisia kolkyt ja risat -sukupolven ikoneita kuin Terhistä ja Joelista. Ain't that the goddamned truth! Siinä meni kyllä vähän torikahvit tältä ikonilta väärään kurkkuun. Ai niin, ja kiitos Pyrylle yösijasta!
Ilta-aurinkoinen Jyväskylä tuntui kutsuvalta ja friendlyltä, Kössi kävi kunnon tee se itse -meiningillä myymässä muutaman Teenage Lesbians -yhtyeensä vinyylin paikalliseen levyliikkeeseen. Kharma oli jotenkin hivenen "seduhtava" paikka, sinänsä ihan ambitiolla sisustettu yleisetninen designmesta. Lavatila jäi pieneksi mutta mukavaksi pehmustettuine seinineen. Soundcheckin ohessa käytiin Ali Baba -ravintolassa vetämässä artistisafkat narssuun, ja terassikaljojen jälkeen siirryttiin Antin huoneeseen kuuntelemaan Whitesnakea ja Kössin tuottamaa Vasama-yhtyettä - mainioita tietenkin molemmat. Illan keikkaan valmistauduttiin yläkerran 55-asteisella bäkkärillä, eikä siellä lavallakaan lopulta niin viielä ollut. Use Every Part Of The Buffalo -kyltti oli liimattu aitaan eteeni, joten soitin keikan aivan liekeissä - samoin erityisesti Terhi veti varmaan parhaan koko HRYS-rundilla. Ja ehkä oikeastaan koko bändi. Puhvelin kaikki osat taatusti tulivat hyödynnetyksi ja Katu päättyy aurinkoon -kappaleessa Terhi oli jo jossain ihan zonella. Hikisten encoreiden jälkeen Nykänen ei täysin voinut yhtyä riemuumme koska ei miksauspöydältä käsin yleisöruuhkan pakkauduttua sisään enää kuullutkaan (eikä nähnytkään) mitään. Joten arvailujen varaan jää miltä se nyt sitten kuulosti. Varmaan ihan vitun hyvältä jokatapauksessa. Musiikkipuhvelin lailla myös yökerhosta käytettiin kaikki osat, eli kun paikassa oli ensin soitettu niin sitten siellä myös juotiin ja bailattiin. Takaisintulomatka Helsinkiin tultiin kolmeen tuntiin nollalla pysähdyksellä ja dvd-elokuvalla - täydellinen teleportti: painetaan päät bussin sänkyyn Jyväskylässä ja nostetaan Helsingissä. Perfect! Seuraavaksi Tampere ja Pakkahuone Egotripin kanssa - kaikki sinne!!!
TAMPERE/TAMMERFEST/PAKKAHUONE
16.07. 2006 Pakkahuoneen verkkaisen tsekin jälkeen ei oikeastaan paljon muuta ehtinyt tehdä kuin pähkäillä biisilistaa ja virittää kitarat. Puolessa tunnissa ennen keikkaa halli täyttyi typötyhjästä täpötäydeksi ja lavalle astellessa oli jotenkin itsestään selvää että tänään sen musiikillisen puhvelin kaikki osat tulee hyötykäyttöön. Setti oli rakennettu aikaisempia festarivetoja yhtä biisiä pidemmäksi, kun ne on kaikki yleensä tunnin vetoja, mutta tänään haluttiin vetää sekä Kalat että Ei mun oo hyvä olla yksin. Sitten tietenkin kävi niin ettei jäänyt aikaa kuin yhteen encoreen. Lavalta lähtiessä oli niin jumalaton myräkkä yleisössä, että olisin itse todellakin skipannut levyttämättömän akustisen taidepalan (Lopulta lemme kuitenkin yksin) ja vetänyt Onnelliset kohtaa. Muut kuitenkin patisti terhin ja mut kaksistaan lavalle, ja joo, ehkä se kuitenkin oli dramaattisesti oikea ratkaisu. Joka tapauksessa kaikki oli aivan mehuissaan vedosta, taisi olla vielä Jyväskylääkin parempi keikka, joten toi buffalo-fokusointi taitaa tosissaan toimia. Kiitos mahtavalle yleisölle!!! Itse
asiassa nyt meillä vihdoin on aloitusrituaali keikoille - se keksittiin
tosin vasta tämän keikan jälkipuinneissa, sellainen cheerleader-huuto
ton puhveliteeman tiimoilta. Se menee "B-U-DOUBLE-F-A-L-O! USE
EVERY PART OF THE BUFFALO! BUFFALO! BUFFALO! BUF-FA-LO!!!" PIHTIPUDAS
- NIVALA 21.-22.07. 2006 Plussana mainittakoon aivan järjettömän kauniit harjumaisemat ja yksi Suomen kauneimmista uimarannoista läheisellä Kolimajärvelle. Aamuinen kiireetön uintireissu Tepan kanssa jätti mestasta kuitenkin ihan kivan jälkimaun. Kesäinen Nivala oli autio ja hiljainen kuin auringonnousu kuussa. Kävelin oikeasti 2 tuntia ympäriinsä ja näin ehkä 3 elollista oliota ulkosalla - nekin tiukasti omien - tai faijojensa - autojen rateissa parkissa. Ne oli siinä autiolla parkkiksella vierekkäin kesän paahteessa 20 minuutin päästäkin kun palasin Halpahallista. Siis nousematta autoistaan. yks jätkä per auto. Liikkumatta kuin gekkoliskot helteellä. Aivan vitun outo tapa viettää kesäpäivä. Mutta kaunis hautausmaa löytyi. Ja Anssi rakensi Halpahallista ostamista tarvikkeistaan hienon ämpäribasson. Illan keikka ei osaltamme ollut kaikkein terävin, mutta hetken mielijohteesta vedetty puoliakustinen versio kun puut tekee seittiä -kappaleesta piti valppaana. Keikan jälkeen oli kyllä kiva jutella ulko- ja paikkakuntalaisten kanssa. Ai
niin: reissun DVD-tarjonnan komediallinen kärki oli muistaakseni
Will Ferrellin Uutisankkuri, josta jäi monta lentävää
lausetta meidän idioottien toisteltaviksi. Ai niin, ja tietenkin
mainiot Casino ja Kummisetä I & II -elokuvat ÄÄNEKOSKI/KEITELEJAZZ
- OULU/QSTOCK - ROVANIEMI/DBTK 27.-29.07.2006 Äänekosken jazzeilla ollaan muistaakseni oltu UB:n kanssa, mutta kovin jatsia kamaa ei tältäkään bändiltä kannata odottaa synkopoivia kertsin komppeja lukuunottamatta. Samalla lavalla esiintyi tänä kauniina torstaina Dave Edmunds ja kesän doppelgängerbändimme Egotrippi, joten kai se jatsi soitettiin sitten jossain muualla joskus muulloin. Keikka oli hyvä (huh, luulimme jo buffalo-rituaalihuutomme noituneen koko bändin), festarit mahtavat ja ihmiset mukavia - ja Dave Edmundsin bändiä oli kyllä pakko aikansa toljottaa ennen kuin siirryimme bussiin, ja sieltä Antin ja Jukan huoneeseen pelaamaan Tunnista TV-tunnari! -peliä Antin houstaamana... Lopulta tietenkin päädyimme vaihtelevalla miehityksellä Äänekosken yllättävän menevään yöhön, jonne Eggaritkin lopulta pölähtivät. Maittavan ja monipuolisen aamiainen nautittiin Hotelli Hirvessä, joka kaiketi saa nimensä vastaanottotiskiä vartioivasta, lievästi kuumottavasta hirvenpäästä. Mainittavaa ehkä on, että Paapu ja Kössi olivat molemmat vatsatautitoipilaita, joten heille ei ruoka maistunut, heidän suuntaansa ei hengitetty, eikä heitä kätelty. Ouluun päästiin kuitenkin ilman ylimääräisiä varikkopysähdyksiä. Matkan aikana keksittiin, kerrattiin ja opetettiin paapulle liuta stemmoja lisää, kun sitä on niin mukava pitää siinä lavalla ja tuntuu hölmöltä että se lähtee siitä valillä pois. Oulun Kuusisaaressa odotti bäkkäriksi mukava asuntovaunu, jonka pihaan asetuimme paistattelemaan päivää muovituoleihin. Meininki oli sitä myöten niin white trashia että nimesimme bändimme uudestaan Karavaanarihuoriksi. Jossain mielenhäiriössä Antti "Lehis" Lehtinen kuitenkin unohti ilmoittaa tästä yleisölle keikan aikana. joka muuten oli jo aivan penteleen hyvä. Ahkera buffalohuudatus alkaa tuottaa tulosta! PMMP:tä katottiin innolla ja riemulla, pitkään ja hartaasti, mutta sitten bussi piti päästää ns. isolle kirkolle, joten hai/laiva-yhtyeemme Egotrippi jäi taas näkemättä. Illalla oli Suuren Karaokeseikkailun vuoro hotellin vastapäisessä, avuliaasti nimetyssä Karaoke Barissa. Terhi "Tupu" Kokkonen hyväili keskarikansaa Laululla kuolleesta rakastetusta sekä Sillalla yli synkän virran, Pauliina "Lilli" Kokkonen muisti Jäätelökesää, säihkytti Shanghain valoja ja veti vielä jonkun Carole Kingin biisin, jonka nimeä emme muista koska tapitimme todella rohkeaa ja steamyä softcore-pornovideota joka tekstityksen takana välkkyi. Antti leikkasi suomalaisten sydämiin kirurgintarkasti versiollaan Toisista, jotka ovat luotuja kulkemaan, sekä villitsi Jailhouse Rockilla, allekirjoittanut sulatti Antin viiltelemät sydämet Sinua, sinua rakastan -kappaleella ja Anssikin ehti heruttaa Kokkoset taustalaulajinaan Fame-klassikon. Bändi joka laulaa karaokea yhdessä, juo yhdessä. Bändi joka juo yhdessä, syö yhdessä. Ja bändi joka syö yhdessä, pysyy yhdessä! Anssi, Kössi ja minä ehdittiin vielä Nelivitoseen sekoilemaan ja kehumaan popparikavereitamme, mutta seuraava aamu koittaa aina vaikka kuinka valvoisi. Rovaniemeä kohti lähdettiin pienellä fjongalla, kun piti kiertää lähimmän Bilteman kautta hakemaan invertteriä DVD:lle. Sellainen löytyi mutta vitut se mitään toimi, joten seuraleikkien merkeissä meni taas. nyt leikittiin Sokaa, jossa kukin pelaaja vuorollaan keksii uuden eläimen, joka alkaa edellisen loppukirjaimella. Itseltäni vietiin vääryydellä kiistatta olemassa oleva Isolokki - mitäs lähdin peliin biologiaa tuntemattomien kretiinien kanssa. Tämä lopulta saattoi maksaa minulle voiton, koska viimeisessä kaksintaistelussa minulta loppuivat nimenomaan iillä alkavat eläimet Kössiä vastaan. Mutta ei murheita! Rovaniemi se on paras niemi! Tivolin pihaan kun ajaa tietää pääsevänsä pitämään hauskaa. Pepe & muut järkkärit olivat vastassa ja soundcheck saatiin tehdä ihan ajan kanssa. Sitten ei muuta kuin Comicoon syömään koko joukko. Täällä alettiin Soka uudestaan sillä lisäklausuulilla, että halutessaan ja tarpeen vaatiessa valittujen kategorioiden ("makeiset ja juustot") perään saattoi lisätä tarpeelliseksi kokemansa uuden kategorian. Muiutamia kategorioita fajitasten ääreltä: "Julkiset tilat", "Tunnetilat", "Ihmiset, joita saatetaan luulla uskonpuhdistajiksi", "Suomen kesätapahtumat", "Väärinkuullut tunnetilat", "Sanat, jotka eivät tarkoita mitään", "Kaupunkeja, joita huutelen kun ei ole minun vuoroni", "Palindromia muistuttavat sanat", "Autonmerkit, jotka saattavat olla palindromeja", "Esineet, joissa on putoilevia teriä", "Sukulaiset, joissa on putoilevia teriä" - j.n.e. Peli jatkui vielä hotellin yläkerran saunassa.
Illan keikka oli aivan POSKETTOMAN hyvä, ehkä paras ikinä, jokin täällä Rollossa vain aina napsahtaa paikalleen. Itseasiassa: jos olet Konalan pohjoispuolella asuva SMG-diggari, suosittelen tuloa Rovaniemelle keikalle, jos jonnekin katsomaan lähdet. Keikan jälkeen jäätiin tietenkin bailaamaan Suomen parhaille pikkufestareille, ja päästiin vihdoin nauttimaan Eggareidenkin keikasta täysin rinnoin ja kaljapulloin. bändi joka soittaa yhdessä, seuraa rock-keikkoja yhdessä! Tapin jälkeen siirryttiin isolla retkueella välipysäkkinä toimineelle Egotripin bussille, ja sieltä tietenkin hotellille, jonka henkilökunnalle kiitos kokonaisen bailukerroksen sietämisestä.
Tunnin parin yöunien jälkeen noustiin bussiin. Päivän aikana käytiin ainakin seuraavat seurapelit läpi: Actionary (jossa näyteltiin sanakirjana Aku Ankkaa käyttäen erilaisia sanoja) Antti Lehtisen vuotuinen sävellys- ja sanoituskilpailu (jossa aiheena oli teema "Liian laiha", Terhin toimiessa päätuomarina. Voittaja sai Pukka ja Garu -taikakynäsetin. Voittajaksi julistettiin Antin reipas junacountry "Laihan laulu") Antti Lehtisen vuotuinen maalauskilpailu (jossa osanottajat piirsivät portretteja valitusta henkilöstä. Paapu voitti näkymeksillellä tulkinnallaan Antin karunkauniista piirteistä, Terhi taisi voittaa Paapu-aiheisen kierroksen) Sarjakuvayhtye (jossa kuusi osanottajaa piirsivät ruutukerrallaan sivun sarjakuvan. Voittajana Suomen taidekenttä ja sarjakuvakulttuuri) Alias (jälleen Aku Ankka sanakirjana, Terhi voitti molemmat erät) - sekä peliklassikko Mikä Olen? - Siinä kukin vuorollaan keksii mikä tai kuka on, ja muut yrittävät udella mikä tai kuka on kyseessä - kysymyksillä, joihin voi vastata kyllä tai ei. Esim. "oletko ihminen?", "oletko abstraktio?", "oletko aikaan sidottu?", "voivatko eläimet kokea sinut?", "oletko yleinen vai spesifi?", "oletko käsityöläisyyteen liittyvä?" j.n.e. itse olin esimerkiksi "kaariholvaus" ja toisella kerralla "teoria ja käytäntö", Terhi oli muistaakseni ainakin "syrjintä", "luonnonkatastrofi" ja "karibian risteily", Antti oli "Paapu" (helppo!) - kaikki saatiin riittävällä kyselyllä ratkottua. Kaiken kaikkiaan aivan täydellinen reissu - kiitos kaikille ihanille tyypeille - ja varsinkin Aksulle, joka ajoi meidät läpi koko helvetin Suomen ja takaisin!!! Ankkarockiin!
KORSO/ANKKAROCK
06.08.2006 Onni Lehtisen suoritettua rumpuchekin rocklavalla pärähti soimaan 15.20 ja melkein heti alkoi allekirjoittaneen tekniset sekoilut. Ruisrockin Mauron Maiden -keikan kitaranheittelytragedian jälkeen sträppini on pysynyt kiinni enää uskon voimalla. Tänään usko loppui ja päädyin soittamaan varmaan puolet keikasta kitara miten kuten sylissä, pelastavaa Aksua odotellen. Kielet meni katki ja skebat oli epävireessä, eli suurelta osin keikka oli sellaista tiiliseinää päin juoksemista. Silti siellä täällä tuli kohtia joissa kaikki yhtäkkiä jotenkin toimi. Antti valitteli kanssa sekoilumeininkiä, mutta muut oli itseasiassa kai ihan tyytiksiä ja Terhi ja Paapu veti ihan lieskoissa. Kehuja tuli muutenkin jälkeenpäin mutta, no, taas Ankan keikasta jäi jotenkin sellainen mitä-vittua-just-tapahtui? -yleisfiilis. Sitten jäätiin vähän pitämään festarikauden peijaisia, tapaamaan kavereita ja sukulaisia, antamaan sekavia haastatteluja ja paistattelemaan päivää. Allekirjoittaneen festarikausi huipentui kuitenkin joka pojan unelmaan, eli Tiktakin bassoteknikon pestiin - jos Mimmu saundasi paskalta, tiedätte ketä syyttää.
Soundcheck ja pizzat vedettiin verraten myöhään ja sitten vetäydyttiin saunakabinettiin venailemaan. Pelästyttävän myöhään paikalle tullut jengi oli lopulta kuitenkin hiton runsaslukuista ja keikka oli aivan mahtava. Meikäkin oli jeesusteipannut sträppinsä niin ettei saatana irtoa ennen eläkepäiviä. Ennen keikkaa ehdin Porvoon tutuista tavata Mika Tyyskän, joka tunnetaan Mauron Maidenista ja maailman hauskimmasta musiikkisaitista Guitar Shred Show, ja keikan jälkeen jubailtiin pitkästä aikaa Sara Vilanderin kanssa (Sara on se kun laulaa Etten säikytä kaloja -kappaleessa). Jonkin kotvan päästä kuitenkin laitettiin luutut autoon ja lähdettiin kotiapäin. Eläköön Porvoo. Eli siinäpä se kesä - mahtavaa oli syyskuussa sitten taas Vanhalla ja muuallakin. kiitos ja kumarrus kaikille kuulijoille ja apuna olleille!
Loistava Plutonium 74 astui lauteille 21.45 - yleisöystävällistä! - ja taloon pakkautui kokoajan enemmän väkeä pitkänä letkana. Ikisuosikkini "Radio menee ylös" ja "Perusasioita" olivat saaneet seurakseen uutta materiaalia... Ylermi! Pystynen! Nyt toka levy pihalle äkkiä! Hieman yhdentoista jälkeen oli SMG:n vuoro marssia lavalle. Yleisö oli parasta mahdollista: Nousuhumalaista nuorisoa salin täydeltä, jotain yliopiston lukukauden aloittamista tässä kai teemallisesti juhlittiin. Ehkä täysi sali edes hiukan parantaa paikan akustiikkaa (ei kyllä Jukan naamasta voinut keikan jälkeen tällaista tulkita), mutta joka tapauksessa teknisistä yksityiskohdista viis: fiilis oli toppen ja yleisö aivan mahtavaa, jokaisessa kädet ilmaan -kohdassa mukana, ja Paapun ja Terhin yhteislaulu oli taas loistavaa. Tosta otsikon alta klikattavasta galleriasta voi aistia myös että oli aika hikiset lauteet, ja sekin on vain parhautta. Kiitos ja kumarrus kaikille, tälle vuodelle taitaa sentään pari keikkaa vielä tulla. niistä tuonnempana.
HELSINKI/PRESIDENTTI
CLUB 11.10.2006
HELSINKI/TAVASTIA
22.12.2006
Takahuoneessa ei halailusta, pussailusta ja yläfemmoista meinannut tulla loppua millään! Perusnegatiivinen Jukkakaan ei lopulta voinut sanoa vastaan etteikö ilta olisi ollut onnistunut. Antin ja varmaan oikeastaan kaikkien mielestä tämä oli hienointa mitä tämän bändin kanssa ollaan saatu aikaan. Sitten ei muuta kun lostarin jonoon ja nuppi sekaisin. Loppuun tietty vielä kiitos Imatran Kakelle monitoroinnista, Mäksälle valoista ja erityisesti Kekelle, Paatelaiselle, Maijalle, Minnalle, Riikalle ja Jussille loistavasta soitosta. Hyvää joulua ja iloista uutta vuotta!!! (kuvia löytyy täältä ja taaltä - kiitos Henri lassanderille tuosta ylläolevasta)
|
||
|
|
Pitkän
ja leveän soundcheckin jälkeen terhi pisti biisijärjestyksen
vielä uusiksi ja pudotti pari biisiä setistä pois. Iltamat
oli tarkoitus aloittaa kymmeneltä, mutta jonkun informaatiokatkoksen
takia (lue: Merimaa) Tiketin sivuilla tai Tavastian ovella ei tästä
mainittu, joten siitä oli sitten pakko hiukan lipsua. Puoli yhdeltätoista
sitä kuitenkin hipsittiin Anssin taideintron saattelemana lavalle,
ja aika nopeasti kävi selväksi että illasta tulisi aivan
sairaan hauska. Miikka Paatelaisen lap- ja pedal steelin soitto sai
meidät muut hymyilemään, oikeastaan nauramaan. Kaikki
vaan virnisteli toisilleen onnesta soikeana kamarikvartettiamme myöten.
Tiistaita oli mahtavaa soittaa kerrankin jousien kanssa. Uusista biiseistä
Lissabon tuli eteen ekana ja, kuten muutkin kappaleet vuorollaan, herätti
mielestämme yleisössä varsin riemastuneen vastaanoton.
Vieläkö soitan banjoa -kappaleessa pääsin vihdoin
(kesäistä Teenage Lesbians -esiintymistäni Mannan kanssa
lukuunottamatta) soittamaan banjoa julkiselle paikalle, ja oli vaan
niin perkeleen hauskaa. Tahdon uudet silmät oli Terhi "Simonin"
ja Paapu "Garfunkelin" duetto, Hae minut takaisin "Ruoho
nousee maasta varoen/ketunpojan silmät aukeavat hiljaa"-säkeineen
ehkä hipeintä SMG:tä ikinä, eikä kauas jäänyt
akustiszeppeliininen Lupaus kesästäkään. Kerkko
kävi myrskyisien suosionosoitusten saattelemana fiittaamassa Hölmpössä
rakkaudessa. Nimikirjaimet päätti varsinaisen setin tällä
kertaa aika kanjoninkaikuisena versiona. Lopulta olemme kuitenkin yksin
ja Minne katosi päivät toimivat ekoina encorina, ja kun yleisö
nyt vaatimalla vaati, palattiin vielä soittamaan Kaupunki allapäin,
jonka philipglassmaisen jousisovituksen päälle Antti sai soittaa
elämänsä ensimmäisen glockenspielsoolon.
|
|
