TAMPERE KLUBI 12.10. 2007 No niin! Keikkapäiväkirjan pariin taas. Täytyy myöntää että viime kesältä jäi pari keikkaa silkkaa laiskuutta raportoimatta, mutta pois murheet ja itseruoskinta ja katse eteenpäin - ts. viime perjantaihin: Etukäteistiedot lipunmyynnistä Tampereen Klubille olivat hämmentäviä ja riemastuttavia - väkeä oli luvassa kuin pipoa. Malkin Pekka haki tyypit ja kamat ympäri Helsinkiä ja sitten jämähdettiinkin ruuhkaan Vantaan kohdalla. Lopulta Tampesteri kuitenkin avasi minibussillemme harmaan tuulisen sylinsä, ja lastasimme kamamme Klubin lavalle. Soundcheck oli hiukan sekava. Antin ollessa kiinni vielä Helsingissä Kerkon Agatha-keikalla, tuli vanha epäkunnon Mikko Siren (Apocalyptica/Ultra Bra) pakkahuoneen puolelta mäiskimään joitakin biisejä, jotta lavasaundi ja balanssit saatiin about kohdilleen. Kiitos Mikko! Alakerrassa oli täysimittainen pöytäjalkapallo jota pelattiin kiihkeästi kokoonpanolla T.Kokkonen&Paatelainen vs. P.Kokkonen&Melasniemi. Jälkipolville tiedoksi: Paapu ja Joel voitti 10-9. Suckers! Sitten siinä ehti saunaan, joka itse asiassa on yksi etelä-Suomen parhaita bäkkäri/hotellisaunoja. 23.00 ei päästy aloittamaan, sillä vaikka Antti oli jo kaupunkiin ehtinyt, ei jonoa mitenkään saatu sisään ajoissa - ja loppuunmyytyhän tilaisuus sitten oli. Tämä taitaa itseasiassa olla SMG:n eka loppuunmyyty keikka Tampereella! Takahuoneessa oli vähän ylimääräistä kutinaa ja tutinaa kiertueen ensimmäisen illan ollessa kyseessä. Keikka meni tosi hienosti, muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta: Rauhan laulu oli aivan väärässä päässä settiä, ja Nykäsen väärinkäsityksen myötä DJ laittoi levymusiikin soimaan heti ekojen encoreiden jälkeen huutomyrskystä huolimatta, joten sellainen kutina jäi että keikka jäi hitusen tyngäksi. Mutta pienistä viis - loistava aloitus: varsinkin Joisin viskin ja nousisin sai minut tuntemaan että soitan kebaan maailman siisteimmässä bändissä. Outo yksityiskohta oli se, kun ennen keikoilla yleisö on ollut aivan hiiren hiljaa Lopulta olemme kuitenkin yksinin aikana, nyt levyn ilmestyttyä siitä tulikin yhteislaulubiisi. Normaalisti olen kaikenlaisen laulu-, taputus- ja huutomyräkän suuri rakastaja, mutta en oikein vielä tiedä miten suhtautua asiaan näin hiljaisen biisin kohdalla... No, rakkaudestahan sitä kai mukana lauletaan, eli ollaan imarreltuja vaan! Toiset meistä jäivät Tampereen yöhön, toiset lähtivät kohti Hezaa. Kerrottakoon pidempään keikkapäiväkirjoja lukeneille, että Kosovon reissulta muistamanne rauhanturvaajamme Aki Pihlaja voi hyvin ja on yhdessä palassa ja ruskettunut tultuaan Afganistanista lomille. Afganistanin stoorit sai Kosovon kuulostamaan aika puistofutikselta - ei muuta kuin voimia ja toivottavasti pysyy polla kasassa jatkossakin! Samana iltana kuulimme että Tavastia on loppuunmyyty/-varattu (eli peruutuspaikkoja voi vielä yrittää) joten aika mehuiset meiningit!
Pari päivää aikaisemmin oli ollut Hitsvillessä ihka oikeat treenit hammondisti Timo Vesajoen kanssa, joten kamojen pystyttäminen tapahtui itsevarmuutta ja intoa uhkuen. Pitkään tuota Marshallia kannettuamme päädyimme vihdoin sellaiseen ratkaisuun että lainaan Miikan antiikki-Gibsonia, joka on about kauppakassin painoinen ja kokoinen. Selkä ja korvat kiittää! Tsekissä kaikki kuulosti heti aivan käsittämättömän hyvältä ja biisejä kahlattiin läpi lähinnä huvin ja urheilun vuoksi. Pohjolan veljekset Ilmari ja Verneri tulivat selänraaputuspalkalla soittamaan Emmyloun torvet, ja ne tsekattiin kanssa. Itse keikka oli aika selkeästi paras ikinä, ainakin takahuonehalailun perusteella. Joisin viskin ja nousisin oli täydellinen aloitus ja veti tunnelman kattoon, eikä sen jälkeen oikein enää tunnelmaa katosta alas saatu. Sinne jäi. uusi levy kuultiin kokonaisuudessaan itkevää lintua ja Rauhan laulua lukuunottamatta, sekä lisäksi Vierailla kallioilla, Katu päättyy aurinkoon, Valmis, 100 km Ouluun, Minne katosi päivät, setin päättänyt Hölmö rakkaus (jossa tietysti Keke kiippareissa!), Tällaisena kesäyönä - ja lopuksi koko iltamat varsin elegisissä tunnelmissa päättänyt Ilman sinua olen lyijyä. Jos Tampere oli hyvä aloitus, tämä nyt piikkasi turhan varhain koska tämmöisestä keikasta ei enää mikään voi parantua. Huomiona kaikille lipuitta jääneille: 7.12. on Virgin Oilissa seuraava Helsingin keikka, ja tuossa 02.11. käydään Bellyssä jollain kokoonpanolla minikeikalla Radio Helsingin bileissä. Nyt sinne mentiin ilman soittimia kehumaan toisemme hengiltä! Peace!
Facebookin ihme mahdollisti tällaisenkin keikan: "One-of-my-best-Facebook-friends" Aleksi Pahkala Radio Helsingistä kyseli taannoin josko tulisimme soittamaan pienoiskeikan heidän klubi-iltaansa, ja minä siihen messageen että eiköhän me jollain kokoonpanolla jotain epävirallista saada aikaiseksi juu. Sitten keikkaillan lähestyessä katseltiin että miten se arpaonni ja aikataulut suosii, ja kokoonpanoksi varmistui meikkis, terhi, Paapu ja Anssi. Sovittiin siis Anssin kanssa että se vetää pystybassolla ja hoidetaan show tällaisena mustalaisjazz-sovituksena. Tupa oli täynnä ja yleisö oli aivan mahtavaa, hurraten kärsivällisesti Nauravan turskan kallonkin ex tempore -läpisompailulle. Ainakin Emmylouhun löytyi ihan uusi, renkuttelevampi lähestymistapa. Iltamissa kuultiin 8 biisiä uudelta levyltä ja meillä (ja varmasti teillälkin?) oli ihan mielettömän kivaa! Thank you for the DJ's! Ja kaikkihan tulee sitten Virginiin 7. joulukuuta eikö?
LEVI HULLU PORO 12.11. 2007 Alppicup oli sitten peruttu, joten päivälle suunniteltu ulkoilmakeikka (ehkä onneksi) oli peruttu, eikä aikataulu ollut ihan niin tiukka kuin pelättiin. Lapinrundin logistinen tetrishaaste oli ratkaistu Finnairin lennolla Kittilään ja pakukyytiin siitä eteenpäin. Vahvistimet ja rummut oli vuokrattu paikan päälle joten lähtöselvityskään ei mennyt ihan liian suureksi odysseiaksi. Levillä oli lunta jo aika paljonkin, mutta mehän emme laskemaan joutaneet (eipä olisi ollut vielä hissitkään päällä). Lainakamojen kanssa tehtiin lounaan jälkeen huolellinen check, jonka jälkeen kiirehdittiin takaisin syömään. Ja saunomaan. Lomakylä ei luonnollisesti ollut lähellekään täydessä vauhdissa, mutta yllättävän paljon porukkaa Kreisiporossa kuitenkin oli ja juhlatilaisuuteen tuli ihan hyvä draivi. 7 metrin korkuinen lava jättää kuitenkin yleisön (kirjaimellisesti) hieman etäiseksi artistille, mutta hyvä aloitus Lapin sykkeelle kuitenkin. Keikan jälkeen tutustuttiin hornashottien saloihin ihan pieteetillä. Laulavaa Kimiä ei muuten näkynyt mutta Keke oli. Yllättävän selkeitäkin muistikuvia vuosien takaisesta UB-visiitistä tuli hirsirakennuksissa zombaillessa, mutta nyt liikkeellä oli paljon säyseämpi ja aikuisempi ryhmä. Kohti Rovaniemeä lähtenyt porukka nousi autoon omin jaloin, polttamatta yhtään kelohuonekalua ja tanssimatta yhdelläkään Kammin lounaspöydistä.
ROVANIEMI TIVOLI 13.11. 2007 Vuokrakamoilla soittamisessa on se hyvä puoli että voit tilata lavalle mitä haluat/mitä Lapin läänistä löytyy, eikä tarvitse soittaa omilla paskoilla (saatikka kantaa niitä). Ongelmia tulee vasta siinä vaiheessa jos ei eläessään ole edes vaivautunut miettimään mitä haluaisi. Niinpä olin delegoinut vahvistinvalintani Miikalle, joka tilasi Leville passelin Voxin ja Tivolille vielä paremman Fenderin. Kuten olemme varmasti monessa paikassa mainostaneet, on Tivoli kenties Suomen kivoin keikkamesta. Ja Comicossa Suomen paras artistiruokailu. Joten kaikki olivat jo etukäteen aika mehuissaan päiväohjelmasta. Ja mehuissaan oltiin keikan jälkeenkin. Alkuillasta tullut tieto ja ymmärrys siitä että Eput olivat keikalla toisaalla samassa kaupungissa huoletti hetken aikaa kovastikin, mutta täyttyihän se Tivolikin. Ja keikka oli mitä mainioin. Varsinkin Ilman sinua olen lyijyä on vanhemmasta materiaalista nousemassa Kaikkien Aikojen Encoreiden joukkoon. Samoin 100 km Ouluun sai vielä uutta puhtia ylimääräiseksi numeroksi siirryttyään. Kiitos jälleen kerran koko Rovaniemelle viimeistä poroa myöten!
OULU 45-SPECIAL 14.11. 2007 Sunnuntaina oli aika laskeutua Rovaniemeltä alas Oulun korkeudelle (ja taas kerran bongata Oulu 100 -tiekyltti... saman kyltin perusteella olisi muuten voinut tehdä myös 18 km Simoon -kappaleen. Olisikohan ollut ihan yhtä iskevä nimi?). Keikka oli merkattu alkavaksi jo 21.30, joten hitaan soundcheckin jälkeen ei jäänyt paljon muulle kuin ruokailulle aikaa. Pientä yritystä oli saada hotellihuoneen puhelinkopin kokoinen sauna päälle mutta se ei ehtinyt lämmetä kuin 47-asteiseksi. Takahuoneeseen tungettiin täpötäyden 45:n yleisömassan läpi ja keikka taidettiin saada alkamaan melkein ajallaan. Rovaniemen yössä nuhjaantunut energiatasoltaan nollassa oleva bändi syttyi välittömästi oululaisyleisön käsittelyssä, ja lopulta tästä tuli kyllä ehdottoman ikimuistoinen ilta. Missä olet Lailan? ja 100 km Ouluun kohdilla kuullut yleisöhuudatukset on meillä tupannut jäämään harvinaisuuksiksi, mutta sitä ainutkertaisemmalta ne saivat illan tuntumaan. Suurkiitos, ryhmähalaus - ja sitten karaokeen! Karaokebar -karaokebaarissa kuultiin ainakin seuraavat kappaleet Toiset meistä (Antti) Baby One More Time (Kössi) Feel (Joel) Laulu kuolleesta rakastetusta (Terhi) Ebony & Ivory (Anssi & Kössi) Fame (Anssi feat. SMG) ja Close To You (Paapu). Taso oli muutenkin huimaava, Oulu tuntuu olevan väärällään aivan loistavia joikhaajia! Mahtava reissu. Niinkuin moneen kertaan todettiinkin matkan aikana: Lappi on kuitenkin ihan eri!
TURKU KLUBI 16.11. 2007 Rakkaaseen Turkuun on kaikkien nokittelujen ja loanheittojen jälkeen kuitenkin aina kiva tulla, vaikka syksy ankeimmillaan onkin. Tämän päivän erikoisuuksiin kuului Växbyn veljesten Icons Of Elegancen minikeikka illan alkuun, joten oman checkin jälkeen yleis-kinkkiruoka-ateriointiamme säestivät Henrin ja Anssin mainio alt.kantri. Hotelli oli muistaakseni nimeltään Holiday Inn, jossa ehdittiin Kössin kanssa vähän vääntämään trance-r'n'b -biittejä kansainvälisille markkinoille (tämä on uusin innostuksemme. Siitä voi syyttää Universalin musiikkikustannuspäällikköä Antti Lehtistä, joka on sysännyt meidät co-wraittauksen likaiseen maailmaan) Toisaalla kaupungissa oli keikalla hitusen samaa yleisöä liehittelevä Tervis-Jonna, mutta Klubi täyttyi ääriään myöten jo Växby Brothersien duon aikana - muutamassa biisissä lavalle tepasteli myös Antti veljeksiä avittamaan loppubändin kuikuillessa monitoritiskin luona. Oman keikan jälkeen, täydestä salista huolimatta, olimme illan kulkuun ehkä hitusen tyytymättömiä. Ehkä hyperkatharttisen Oulun keikan jälkeen fiilismittari oli kärähtänyt... Joka tapauksessa tuntui että ihan katosta ei läpi päästy - vaikka yleisökommentit jälkeenpäin todella mairittelevia olikin! Suurkiitos niistä!
LAPPEENRANTA DIANA 17.11. 2007 Hotelliaamiaisen jälkeen matka taittui kohti Lappeenrantaa, eli periaatteessa miltei takaisin Helsinkiinhän siinä päädyttiin välillä. Brutalistisen funktionalismin merkkiteos Hotelli Lappee on majoittanut meikäläisiä lukemattomat kerrat vuosien varrella. Tämä kipakan kylmä lauantai saattoi jäädä viimeiseksi kerraksi, sillä yökerhonsa Diana lopettaa nykymuodossa toimintansa vuodenvaihteessa. Nyt kuitenkin päivä sujui kuin aina ennenkin - jopa niin että Paatelainen oli aiemmin sovitulla duokeikalla Marjo Leinon kanssa, joten kokoonpanokin oli piirun verran vanhemman mallinen. Soundcheck sompailtiin läpi myös ilman Växbyä, joka oli käymässä Helsingissä ja tulisi vasta illaksi. koko bändin sointia yritettiin chekata laittamalla Paapu rumpuihin ja Antti bassoon, mutta hiukan viitteelliseksihän se hyöty jäi. Päivän Etelä-Saimaasta löytyi jälleen uusi 5 tähden Laila-arvostelu ja artistisafkakin oli loistavaa, joten turhaa murhetta ei sittenkään ollut. Ja hotellihuoneessa taas tehtiin tanssihittejä läppäristudiolla. Ensi vuonna te tanssitte illan nopeet ja hitaat Salokorpi/Melasniemi-yhteistyön hedelmien tahtiin! Tai sitten koko kansa tanssii vielä seuraavatkin 10 vuotta Dirlandaan tahtiin - kappale, joka oli tosiaan nautinto keskeyttää lavalle nousemalla. Illan keikka oli aika punk, yleisö hiljaisissa kohdissa aika möykkäistä, mutta jotenkin parempi meininki ehkä oli kuin edellisellä keikalla. No, miltei aina kahdesta keikasta jälkimmäinen on parempi, niin nytkin. Joku darra- tai bändin yhteenhitsautumiskysymys siinä saattaa olla. Kiitos kaikille (ja erityisesti hienosta piikkilankasydämestä Anne Marialle!) R.I.P. Doris!
TALLINNA VON KRAHL 24.11. 2007
Vaikka oheiset kuvat kertovat tietenkin enemmän kuin tuhat sanaa, lätistään kuitenkin vielä hieman! Superseacat vei meidät ketterästi yli Suomenlahden eteläiseen sisarkaupunkiimme. Tallinnassa yhtye vieraili viime ja ensimmäisen kerran jo Nimikirjaimien julkaisun jälkeen 2004 (kertaa muistot täältä) - nyt kuitenkin esiinnyttiin Von Krahl -nimisessä teatteri/yökerho-kulttuuridiptyykissä, siellä yökerhon puolella. Ruokailu suoritettiin hyvässä järjestyksessä Noku-ravintolassa, aivan kuin viime kierroksella. Voittajina ruokavalinnoista selvisi minä ja Paatelainen eestiläisellä possulla. Annos oli ehkä liiankin yksinkertainen ja ilmeinen hypätäkseen kaikille silmiin ruokalistalta, mutta nyt valinta meni nappiin ja kanssaruokailijoiden ruokakateus oli ilmeistä. Soundcheck oli hivenen kaoottisen kuuloinen (PA:n tehot ilmeisesti hieman haikeat) mutta lava ja paikka sinänsä aivan loisteliaan tunnelmallisia. Lava tosin niin pieni ettei seitsenhenkinen orkesterimme pystynyt liikuttamaan kuin silmäripsiään kerran lavalle asetuttuaan. Majoitus oli hivenen kehitteillä olevassa Braavo Hotellissa, jonka talvilämmitys petti täysin kirpeän kirkkaassa alkutalvessa. Hienot, tilavat huoneet toki hyötyivät visuaalisesti tehokkaista koko seinän ikkunoista, mutta pattereista eim tehoa löytynyt. Miikka "McGyver" asensi tosin hienosti pöytätuulettimesta ja hellasta ylimääräisen lämmittäjän Kössin ja mun huoneeseen. terhi puolestaan aiheutti palohälytyksen valuttamalla suihkun kuumavesihanoja lämmittääkseen edes kylpyhuoneen. Mutta pienistä viis, kiehtova ja vieraanvarainen majoituspaikka jonne palaa mielellään! Sitä paitsi viileässä nukkuu paremmin! Oudoin yllätys oli klubijärjestäjä Tauno Maarpuun käteen lyömät lehtiartikkelit ja levyarvostelut: Suurimpien päivälehtien viikkoliitteiden palstoilla hehkutettiin estottomasti uutta levyämme ja kerrattiin historiaamme Ultra Bran ajoista. Neljän tähden ja 9 pisteen arvioissa kehuttiin kuvien kanssa levyä jota Eestissä ei ole edes julkaistu! Lisää syitä Eestofiliaan saatiin illan keikalla, jonka runsasyleisöinen vastaanotto oli poikkeuksellisen lämmin. Ja siinä vaiheessa kun Antti unohti Jukan ja mun pyynnöt soittaa hiljaa jotta laulu erottuisi homma rupesi toden totta toimimaan - Lupaus kesästä on periaatteessa neliminuuttinen rumpufilli nykyään! Oli mukava tavata Taunon lisäksi myös muita Tallinnan tuttuja, vanhoja ja uusia. Kiitos kaikille, erityisesti Taunolle, vieraanvaraisuudesta, lämpimästä tunnelmasta ja laveasta backstage-tarjoilusta - ja tosiaan: toivottavasti ensi kesän Tarton keikka onnistuu!
Post Scriptum: HELSINKI VIRGIN OIL 07.12. & TAVASTIA 28.12. 2007 vuoden 2007 keikkapäiväkirjat alkoivat muutamalla unohduksella, ja niin ne myös päättyivät: Allekirjoittanut siirtyi skribentin ominaisuudestaan joulukinkun ja silmävammojen pariin, ja kaksi huomattavaa keikkaa jäi laveasti kuvailematta. Muistellaan näin vuodesta 2008 käsin vielä, että molemmat keikat olivat varsin loistavia - ja häkellyttävästi loppuunmyytyjä. Yhdessä syksyn ensimmäisen Tavastian keikan kanssa tämä tarkoittaa siis kolmea täyteenpakattua isoa keikkaa Helsingissä parin kuukauden sisällä, joten kysynnän voi tosiaan sanoa kasvaneen! Tavastian välipäiväshow'sta vielä mainittakoon että siellä lavalle nousi kanssamme hammond-artisti Timo Vesajoki sekä priimusviulisti Minna Pensola. Allekirjoittanut mokaili Onnelliset kohtaa -kappaleen mustalaissävytteisen akusto-improvisoinnin ihan parhaan kykynsä mukaan, mutta kannatti se silti vetää minnan viulusoolon takia! Uskalsimme myös vihdoin tarttua Itkevään lintuun, ja se kyllä kannatti. Ensi vuoteen!
|
| |
|
|
