|
porvoo:studio
mankku:7.-8.3.2007 Ah, musiikki, rakastettuni! Missä oletkaan ollut? ...Huomasin juuri järkytyksekseni että SMG ei äänitysmielessä astunut jalallaan studioon koko viime vuoden aikana ensimmäistäkään kertaa. Levyn julkaisustakin ehti kulua juuri ja juuri yli vuosi ennen ensimmäistä uutta studiopäivää - Pieni ihmis-ikä! No siis tosi pieni, mutta kuitenkin. Mutta siis. Biisejä oli silti tullut tehtyä koko viime vuosi, löyhän laskun mukaan 12 kappaletta. Noin puolet niistä sai jo ensi-iltansa jousikvartetin ja lapsteelin höystäminä viime jouluna Tavastialla. Se toinenkin puoli on itse asiassa osin jo aika kristallisoitunutta materiaa päissämme (vielä yksi kappaleista debytoitiin Terhin ja meikkiksen toimesta Steen1:n vaalibileissä tuossa kotva sitten) Viime levystä tapahtunutta: Virallinen kotipesämme Studio Karillo poltettiin vakuutusrahojen toivossa joskus viime vuoden aikana, maanviljelijä Magnus "Mankku" Andersson lipesi kokonaan studiobisneksistä ja jäljelle jääneet Asa ja Puurula nimesivät uuden studionsa kostona tietenkin Mankuksi. Mankku sijaitsee Porvoon laitamilla isossa kartanon-omaisessa puutalossa, ison pihan ja puiden reunustamana. Sen huonekorkeus on merkittävästi Karilloa korkeampi. Talo on keltainen. Siinä on paljon huoneita ja osia joita emme ehtineet kunnolla tutkia, kuten iso jumppasalin kokoinen juhlahuone, jota aiomme jatkossa ilman muuta käyttää äänityksiin. Yläkerran kerrossänky kitisee ja huojuu, alakerran ison keittiön takaa löytyi yllättäen huoneisto jota asuttaa Mauron Maiden -soittokaverini Mika Tyyskä. Ensimmäisenä koottiin studion nurkasta Antin Beverley-pannut, jotka nyt ei mitkään rokeimmat ole, mutta yhtä lukuunottamatta ei ole kappaleetkaan. Ja se rokki, "Lissabon", oli tarkoitus äänittää ensimmäisenä. Kunhan 2. aallossa Terhin lisäksi saapuneet Kössi ja Anssikin sai kamansa pystyyn, soitettiin biisi muutaman kerran läpi ja valmista tuli. Pohjiin tarttui ihan hillitön, kaahaileva meininki kaikkien soittaessa samalla otolla osuutensa narulle, mutta tällä hetkellä hiukan mietityttää mihin suuntaan tätä nyt vetäisi. Lähimmät vertailukohdat omasta tuotannosta olisi varmaan "Ota minusta puolet", "Helsinkiin" ja "Solmu", jotka kaikki jollain tasolla hiukan vituttaa itseäni tällä hetkellä, ei biiseinä, mutta noin niinkuin sovituksina. Täytyy kattoa laskeeko tämä rokkiallergia tästä vai pitääkö biisi jotenkin keksiä uudestaan. Hitikäs tämä kyllä on ja c-osasta tulee jousineen aivan mahtava. Toisena iskettiin kappaleeseen Lupaus kesästä. Se herätti aluksi hieman sekavia tunteita yhtyeemme riveissä progesävyineen (jotkut pätkät voisivat melkein olla vanhaa Donkkarimatskua! Tai Ultra Bran Villiviinistä!) mutta Tavastialla jousien kanssa akustis-zeppeliininen, nick drakehtava ilmaisu loksahtikin todella luontevaksi. Tässä kappaleessa Anssi ja Antti kyllä ylittivät itsensä, niin etevää oli poljento. Meikkis ja Kössi soitettiin pari akkaria ja se oli sitten toistaiseksi siinä. Anssi ja Jukka lähti yöksi kotiin, me muut mentiin saunaan. Saunan jälkeen laitoin Antin vielä soittamaan liverummut taannoin MUSEXin biisintekoleirillä syntyneeseen brittisoulkappaleeseen nimeltään My Appletree. Viisu on lontoolais-helsinkiläistä Solanki/Melasniemi/Huttunen -yhteistyötä, ja saattaa päätyä joskus kustantaja Lehtisen myymänä jonkun randomin artisti randomille levylle jossain päin maailmaa. ...Mutta takaisin vakavastiotettavan sydänverisen taiteen pariin: Seuraavana aamuna Anssin palasi ja Kössi lähti stadiin nauhoittamaan yhteistuottamamme Mannan viimoisia lauluja. Me muut käväistiin Jukan kanssa aamukahveilla Gamla Porvoossa ennen varsinaisiin töihin ryhtymistä, ja tulihan niistä vadelmaleivoksista varsin virittynyt tunnelma: Narulle vedettiin Tahdon uudet silmät - sävelkieleltään varsin Simon & Garfunkel-mainen ralli, joka lopulta kulkee - huomautti Antti - varsin samalla poljennolla kuin UB:n Siili. Tästä biisistä kaavaillaan Terhin ja Paapun duettoa. Allekirjoittanut soitti biisiin loppujen lopuksi aika funkyn banjoraidan, pätkä kerrallaan kun en etukäteen ollut mitään harjoitellut eikä vieläkään oikein rutiinia tohon soittimeen ole. Jukka kärsivällisesti painoi recciä aina vaan uudestaan - ja lopputulos oli mahtava ja ottamansa ajan väärtti. Päivän toinen biisi oli Hae minut takaisin, jossa selkeästi rikottiin Tavastian ensi-illan sovitusta. Sutikantri sai väistyä... ööö... triphop-henkisemmän kompin tieltä. Ensin ehdotin Antin ja mun vanhaa suosikkia, yhden Aphex Twin -klassikon rumpukomppia, joka sitten vielä käännettiin ympäri. Anssi soitti erittäin järkälemäisen ja yksinkertaisen bassoraidan, johon vedin ikäänkuin vastapallona yliheleän sufjanstevensmäisen pianon. Joka tosin lopussa sen triphopin tultua mukaan alkoi kuulostaa pikemminkin Robert Milesiltä tai Mobyltä. Tämä on tietenkin väärin ja superkiellettyä, mutta luulen että tämä voitoksi kääntyy. Joskus on mentävä sieltä mistä aita on epämuodikkain ja mauttomin! Lopuksi äänitettiin Puurulan ohjeistuksella Itä-Saksan tytärprojektin The Emirsin "Too much Boogey"-kappaleeseen rummut ja banjo - ja lähdettiin Heltsinkiin. Alku lupasi todella hyvää, ja jos kaikki menee niin tai paremmin kuin pitää, levy saattaisi olla ensi syksynä ulkona!
porvoo:studio
mankku:28.-29.3.2007 Keskiviikon koittaessa ajettiin taas Porvoon laitamille Mankku-studion pihaan uudet kujeet mielessä. Terhi jäi näiksi päiviksi dramaturgin opintojensa pariin, mutta me miesten kesken tartuttiin hätäisesti antinationalistiseksi määriteltävän "Minun maani"-kappaleen kraiveleihin. Itse olen hakannut tätä akkarilla hoilaten aivan innoissani, mutta muun bändin reaktiot on ollut jotain käden ja lämpimän väliltä. Piuhoja vedeltäessä yritin vielä löyttää pianon ääressä tietä c-osasta takaisin loppukertsiin ja siinä askarteluvaiheessa oli onneksi Antti, Anssi ja Kössi avuksi - ja kas, meillä oli rakenne valmiina! Biisi on poljennoltaan sellaista indierokkia joka taisi olla muodissa about tasan kaksi vuotta sitten, kun vaakaraidat topeissa oli paskan cool ja kaikilla oli yhtäkkiä palestiinalaishuivit. Teksti on kuitenkin niin vahva (ja sisältää hellyyttävät lainit "Tämä on minun kitaristini/Olen tuntenut hänet aina/Tämä on minun maani/Olen syntynyt suoraan tänne") että pakkohan tästä on hyvä tulla! Editors-vibaa loivennettiin tarkoituksellisen aor-henkisillä Tom Petty -akkareilla (esitettiin itsellemme kysymys: mikä elementti antaisi kappaleelle mahdollisimman epä-indien vastapainon?). Tokana kappaleena vedettiin jo viime kesän kiertuebussirenkutteluista tuttu "Kirsikkapuu", joka Antin määritelmän mukaan saattaa olla "objektiivisesti paras koskaan tekemämme kappale". Määritelmään sisältyy implisiittisesti ajatus siitä että tämä ei ehkä ole Antin lempikappale subjektiivisesti, mutta joskus yksilö uhrautuu yhteiskunnan parhaaksi, joten eiköhän tämäkin julkaistuksi saada. Kössin Rick Rubin -tuotannossa a-osista tuli hyperkarut soitannollisesti, ja kolmas otto julistettiin aivan vitun hyväksi - osin ehkä sen takia että sen jälkeen Antin piti kaahata Helsinkiin lastenhoitoteknisistä syistä. Jäätyämme Kössin kanssa kahden se soitti kappaleeseen vielä "markan Esa Pulliais-raidan", minä tamburiinia molempiin biiseihin, ja sitten painuttiin pehkuihin. Puurulan palattua seuraavana päivänä soitin pari raitaa kitaroita ja kieltämättä hyvin epävireistä pianoa "Minun maahani" (jonka nimi saattaa myös olla "Multaa ei voi omistaa" tai jopa "Ilmaan ei voi vetää rajaa"). Kun vieläkin jäi aikaa ennen Antin ja Anssin saapumista, soitin pari versiota akkarilla kappaleesta "Lopulta olemme kuitenkin yksin". Yritin lisäillä niihin vähän lisääkin kitaraa, mutta voipi olla että kaikki paitsi yksi kitara ja yksi laulu on tässä tapauksessa lopulta turhaa. Nopeasti tarkastettuamme että itseasiassa eilinen "Kirsikkapuu" kuulosti edelleenkin hyvältä jaoin äkkiä kyhätyt sointulaput kappaleeseen "Emmylou", jonka sävellys itseasiassa oli Hölmö rakkaus ylpeä sydän -levyn ajoilta. Antti väitti harhaisesti että biisi on plagiaatti Woody Guthrien "This Land Is Your Landista", mutta kuunneltuamme iTunesista 5 eri versiota kappaleesta totesimme että biiseissä ei ole yhtikäs mitään samaa. Sovitustyössä yritin myydä mielikuvaa Princestä soittamassa Imaginea, mutta Antti ei suostunut/pystynyt kuvittelemaan moista. Joka tapauksessa biisin rento poljento löytyi nopeasti kaikkien neljän soittaessa raidat sisään samaan aikaan. Luultavasti teemme tästä vielä uuden version Paatelaisen Miikan ja Gröhnin Pekan kanssa tulevassa sessiossa, mutta tämä jo todisti että aina biisien sovittamisen ei tarvitse olla käsien vääntelyä ja stressaamista. Antti soitti tamburiiniraidan pohjien päälle, ja kun vielä soitettiin yhden mitenkään SMG:hen liittymättömän kantriviisun pohjat iltapuhteiksi kun kaikki kerran olivat paikalla, oli pakko todeta että päivän, kahden työt oli tehty mallikkaasti ja oli aika suunnata stadiin. Ensi kerralla vedetäänkin sitten koko bändin orgasmin partaalle ajanut "Vieläkö soitan banjoa?" Paatelaisen ja Gröhnin kanssa. Tuskin maltamme olla odottamatta!
porvoo:studio
mankku:4.-6.4.2007 Minä, Antti ja Kössi mentiin jo aamusta vetämään piuhoja Magnusborgin isoon saliin Jukka Puurulan avuksi. Myös Arto ja Anu saapuivat paikalle still-kuvaaja Maukan kanssa (Arto ja Anu teki Hölmö rakkaus ja Ylpeä sydän -videot, Maukka oli se "latin lover" jälkimmäisessä), tarkoituksenaan haalia kuvamatskua mahdollista tulevaa videota varten. Hammond ja rummut raahattiin ja pystytettiin keskilattialle ja sitten eristyspleksejä, tuoleja ja mikkejä sitten siroteltiin ympäri salia. Anssi ja Terhi tulivat hieman myöhemmin, niinkuin superstar-vahvistuksemme Miikka Paatelainen ja Pekka Gröhn. Ensimmäiset tunnit menivät soundcheckailun lisäksi valitettavasti hammondin reistailevan leslie-kytkimen korjailuun (jonka Paatelainen sai kuin saikin loihdittua kuntoon). Sitten sompailtiin biisiä läpi aikamme, hakien oikeaa tempoa ja tunnelmaa, Terhin laulaessa sermin takana muiden mukana. Olisiko se sitten ollut noin viides otto joka julistettiin kuuntelematta (!) täydelliseksi, ja siirryttiin seuraavaan biisiin: olin nimittäin rustannut Emmylousta uudet sointulaput, ja sovitimme Miikan kanssa biisin alkuun ja väleihin kitaralle ja pedal steelille tunnistettavan "signature melodyn" niinkuin hienosti sanotaan. Kössi siirtyi akkarin varresta äänittämön puolelle tuottajan pallille ja me muut soiteltiin menemään. Kolmessa otossa kappale oli narulla hienomman kuulosena kun olin uskaltanut toivoakaan. Oli jotenkin melkein epäuskoinen fiilis! Kolmas pohjaveto, uusintaversio "Kirsikkapuusta" ei ehkä ollut ihan niin onnistunut, mutta skabaa helposti aiemmin tekemämme kanssa. Biisi on liian hyvä mogattavaksi millään tavalla joten harkitaan tätä vielä huolella. Joka tapauksessa oli unohtumaton elämys soittaa biisejä isommalla kokoonpanolla livenä sisään, onhan se melkein kadotettu taiteenlaji näissä meidän pop-ympyröissä nykyään. Ja kun nämä Miikka ja Pekka on vielä jotenkin aivan päräyttävän hyviä ja luovia soittajia! Iltasella Jukka, Pekka, Miikka ja Anssi lähtivät koteihinsa. Antti soitteli vielä muistaakseni pianoa ja tamburiinia, mutta muuten vaan kuunneltiin pohjia kaljojen ääressä ja nautittiin omasta erinomaisuudesta. Torstaina soiteltiin vielä minä ja Antti lisää hamusia ja muuta shittiä, Antti mm. soitti pianon Emmylouhun. Antin ja Kössinkin häipättyä palasi Puurula studiolle, ja päätin äänittää "Laila"-nimisen kappaleenpoikasen pohjat omine nokkineni. Parin akkarioton jälkeen pyysimme Terhin laulamaan samaan aikaa äänityskoppiin, jotta kiinnittäisin vähemmän huomiota teknisiin asioihin ja keskittyisin vaan komppaamaan laulua mahd. luontevasti. Iltaa kohden laulettiin varsinaiset lauluotot ko. kappaleeseen, ja yllättävän hieno tuli, tollanen "Etten säikytä kaloja"-kappaleen surullinen ja viisas isoveli. "Banjoakin" laulettiin mutta siinä sitten loppui puhti kesken, joten Tepan jo nukkuessa studion sohvalla soittelin pari slide-raitaa ja banjoa "Lailaan". Perjantaina äänittelin aamusta pari pianoraitaa Lailaan, juosten recciä painettuani aina äänityshuoneen puolelle pianon ääreen - kätevää. Anssi toi muassaan Paapun ja pian Jukkakin palasi studiolle. Taktiikkamme oli laittaa Terhi ja Paapu laulamaan duettonsa "Tahdon uudet silmät" vastakkain samaan tilaan ja samalla kertaa. Aikansa eri kuunteluvolyymejä ja luuritekniikoita kokeiltuaan yhteinen vire löytyi ja homma kulki kuin kiskoilla. "Banjossa" toteutettiin samaa tekniikkaa, sillä erotuksella että Terhi lauloi Paapun joratessa vieressä myös a-osat narulle. Mahtavaa siskot mahtavaa! Sitten vaan raa'at demomiksaukset cd:lle ja kohti Helsinkiä!
porvoo:studio
mankku:25.-26.4.2007 Ensimmäinen näistä studiopäivistä meni aika lailla sähläillessä ja piuhoja vedellessä. Anssi ja Anttikin saapuivat vasta alkuillasta, ja sittenkin kaikenlainen säätäminen ja soundcheckaaminen vei siinä määrin aikaa että Puurulan piti oikeastaan samantien lähteä kun painettiin ekaa kertaa recciä. Kahden biisin pohjat ehdittiin kuitenkin mainiosti vetää: Ensin outona lintuna "Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana" -niminen epäbiisi, jonka lähtöidea itselläni oli Snoop Doggin Drop It's Like it's Hotin minimalistinen rumpukonebiitti. Mutta koska olemme 1900-luvun kasvatteja, jolloin tohistiin vielä sellaisista asioista kuin "albumikokonaisuus", ja koska levy tulee muuten olemaan hyvin orgaaninen ja maanläheinen, päätimme soittaa tämänkin ihan livenä sisään. Eli Antti heitti minimalistiset luupit ikkunasta vittuun ja alkoi soittaa jotain ihan käsittämättömän kornia ja kulmikasta opistofunkkia, johon minä ja Anssi rakastuimme välittömästi. Koska itse vihaan nykyään silmittömästi sähkökitaroita, aloin soitella sellaista Scissor Sisters (eli Elton John) -tyyppistä kapakkapianoriffiä siihen päälle (myös Hillel Tokazier -on ollut kuumana referenssinä muutaman biisin sovituskeskusteluissa) ja Anssi laittoi laveimman dub-soundin kehiin, mitä sen honottavista jazz-bassoista nyt lähtee. Välillä se yritti släpätä. Eli siis tässähän voi käydä vielä todella huonosti. Tosin hetken mielijohteesta yhteissäveltämämme c-osa moduloi biisin todella vinkeästi ja juhlavasti, ja lastenlaulumainen melodia ja teksti on kyllä ihan hitikäs vaikka tän vetäis minä klezmerinä. Lissabon on osoittautunut murheenkryyniksi: Aiemmin tällä sivulla äänitetyt pohjat osoittautuivat sinnikkäästä diggailusta ja ilmarummutuksesta huolimatta liian nopeiksi ja sekoileviksi. Niin paljon kuin rakastamme ja tulemme aina rakastamaan Foo Fightersia (ai sen kuulee?), nyt ja tällä levyllä ei ole sen aika. Ratkaisu tämän illan uusintaerässä oli tiputtaa tempoa ja soittaa epätarkemmin ja oudommin. Soitimme miltei putkeen viisi klikitöntä kierrosta biisin läpi, kaikkien kiilaillessa ja töksähdellessä miten sattuu. Jotain sukua ehkä Sonic Youthille? Ehkä Mew'n ekat treenit kuulosti tältä? Kertsi on niin hittirokkia jokatapauksessa että sen voisi puhaltaa vaikka säkkipillillä radioiden listaykköseksi. Oli miten oli, nyt minä taas rakastan tätä kappaletta. Anssi ja Antti lähtivät yöksi kotiin ja minä jäin soittelemaan sekavia kummittelevaan studioon. Pianoraidan Tahdon uudet silmät -kappaleeseen ja myös Lopulta olemme kuitenkin yksiniin, josta oikeasti tuli aika hieno. Sitten nukkumaan. Aamulla vedin perhepizzan jämän, editoin ja siivoilin kovalevyja ja soittelin epäonnistuneesti pianoa Banjoon. Sitten Prinssi Puurula ajoikin Prinsessa Kokkosen pihaan ja lauloimme ensin Banjon a-osat ja sitten Lopulta olemme kuitenkin yksinin, jolloin Jukka olikin jo lähtenyt. Etukäteen olin yrittänyt olla ajattelematta että mitähän siitäkin tulee, kun keikoilla se on monesti ollut niin mielettömän onnistunut, mutta laulukaikuja ja kompressoreita aikani tumpelona väänneltyäni sain simuloitua aika välttävästi livetilannetta. Lopputulos oli aika hieno, laulatuskokemuksena samaa sarjaa Talvipuutarhan, Lyijyn ja Katu päättyy aurinkoonin kanssa. Ikäänkuin tilanne jossa se lopputuote ja -tarkoitus unohtuu ja jää vaan otto otolta kuuntelemaan ja nauttimaan laulannasta. Sellainen "se oli jo täydellinen mutta kerran vielä rakkaudesta musiikkiin!"-fiilis. Koska kaikki kortilliset alfauroot oli painuneet jo etelään ja kello oli paljon, otimme taksin Helsinkiin kulkematta porvoon bussiaseman kautta. Kadotin 75 euron kuitin luultavasti 20 sekunnin sisällä taksin maksamisesta, mutta mitäpä siitä sitten. Näin se levy tulee halvemmaksi!
helsinki:finnvox:24.5.2007 Yay! Tähän väliin ensimmäinen miksauspäivä Finkkarilla Dan Tigestedtin kanssa. Terhi ja minä editoitiin "Vieläkö soitan banjoa"-kappaleen laulut mun luona, ja sitten vielä käväistiin läänintaiteilija Pessi Levannon luona soittamassa yksi pianoraita ja tänään koko show sitten miksattiin. Danu sai ensimmäiset tunnit työskennellä aika rauhassa löyhien suuntaviivojeni mukaan tai niistä huolimatta, mutta kahdelta studioon paukkasi Terhi ja hieman myöhemmin Antti. Anssi oli Tampereella ja luotti ja rukoili että soudamme kappaleen satamaan keskenämme. Pienen kiertotien kautta kappaleesta lopulta sukeutui aika lailla sellainen kuin kuvittelimmekin: siihen tuli sellainen hieman kuivempi ja rootsikkaampi äänimaisema kuin useimmissa eteerisemmissä SMG-tekeleissä. Banjo soitetaan "työväentalolla jossa on ovet kiini" eikä "lentokonehangaarissa jossa on tekojärvi", niinkuin näitä kaikumaailmoja on kiteytetty. Toisessa studiossa Nightwish masteroi levyään, mutta ne ei perkele suostunut edes päivää ennen paljastamaan meille uutta laulajaansa! Joka tapauksessa päivän jälkeen tultiin mun luokse kotistereo-testaamaan miksauksen toimivuus, ja kyllä toimi! Laveammasta versiosta editoitu "radio-edit" on sekin yli neliminuuttinen, mutta eipä tämä kantriralli välttämättä sittenkään ole ihan NRG-kamaa, niinkuin ei ikävä kyllä oikein mikään muukaan mitä me ollaan tehty. Mutta leveästi hymyilytti - toivottavasti saadaan sinkku radioille ennen juhannusta! Toim.huom. Lopulta itse asiassa Banjo miksattiin vielä uusiksi Terhin huomattua joidenkin elementtien soineen paremmin vanhassa demomiksauksessa. Huomasimme että se, että soittimet eivät kuuluneet erityisen eroteltuina äänikuvassa, oli tässä tapauksessa hyvä asia. Mössöisempi, kokonaisvaltaisempi ja orgaanisempi uusintamiksaus käytiin tekemässä Finnvoxilla Risto Hemmin kanssa. 15. 6. painuimme Porvooseen Terhin ja Paapun kanssa laulamaan. Päivän pääteema ja tavoite oli "Lupaus kesästä", johon Terhi lauloi soolot ja Paapu harmoniat, joista osan kehittelimme lennosta paikan päällä. Sitten Paapu lauloi vielä Missä olet Laila? -kappaleen väliosaan sellasta vokaalimattoa. Ja illaksi Helsinkiin. 19.6. - 20.6. 2007 Taas pari päivää Porvoossa koko konkkaronkalla: Edellisen sunnuntaina oli ollut jopa treenit yhden uuden kappaleen tiimoilta, nimeltään "Joisin viskin ja nousisin". Ko. biisi on ollut pianonpimputussuosikkejani varmaan vuoden, mutta aina kuulostanut liian jollottavalta kansanlaululta SMG-biisiksi. Kerran taas tyrkyttäessäni biisiä Antti ehdotti kappaleen soinnutuksen muuttamista duuripohjaisemmaksi, ja nyt se on sellainen aika riehakkaan iloinenkin. Sovitusta miettiessä johtotähtenä oli James Enigk, ja sellaista junnaavaa modernia bluesia tämä nyt sitten olisi, ja kun meillä on ollut tapana käyttää härskisti myös Ulta Bran tuotantoa viitekehyksenä, niin vaikkapa Kalpeat kasvot ja Tule pelaamaan meidän kanssa krokettia oli sellaisia kappaleita jotka tuli mieleen. Pohjat soitettiin niin, että ensin soitin akkarin, ja sitten Anssi, minä ja Antti soitettiin triona sen päälle. Vihdoin särökitaraa tällekin levylle! Lissabon soitettiin taas kerran uusiksi, tällä kertaa "Ben-Folds-Five-imitoimassa-Keanea-soittamassa-Läetyssaarnaajaa" -versiona. Tempo jäi mielestäni taas liian nopeaksi, ja ehkä tästä nyt luovutaan tämän levyn osalta. Kappaleessa olisi kyllä hienot sanat ja c-osa, mutta muuten tämä ei jotenkin yhtään istu kokonaisuuteen. Kirsikkapuuhun (joka saattaakin olla Pihlaja lopulliselta nimeltään) soitin "Joisin viskin ja nousisin"-onnistumisen innostamana raa'an säröraidan myös. Lupaus kesästä -kappaleeseen soitin pianoraidan, ja Antti veteli perkussioita Viskiin ja muihin. Terhi lauloi Emmyloun. 30.6. 2007 Hitsville Hitsville on Pitäjänmäellä sijaitseva treenikämppä-studio, josta SMG on ostanut osakkuuden. Porvoon sijasta painuimme Miikan kanssa sinne äänittämään lap steel ja pedal steel -osuudet seuraaviin biiseihin: Kirsikkapuu/Pihlaja, Lupaus kesästä, Itkevä lintu, Tahdon uudet silmät, Laila sekä ensikuulemalta improvisoitu Joisin viskin ja nousisin. Aivan vitullisen mahtavaa. helsinki:finnvox:19.7.2007 Finnvoxin
studiotila-perheen juniori on uusi E-studio, joka on suunniteltu jälkiäänityksiä
ja laulua varten. Kilpailukykyisen hinnan vuoksi tämähän
piti ehdottomasti testata, ja lauluun otettiin Terhin kanssa Itkevä
lintu. Tepu stressasi ja viilasi sanoja vielä nauhan jo pyöriessä,
ja parempaan suuntaan totta tosiaan. Tästä on tulossa kyllä
erittäin outo biisi, jotenkin elokuvallinen ja diippiyteen asti
herkkä. Samaan aikaan suosikkejani ja "lähellä ovea"
kun albumikokonaisuutta ajatellaan. Linnun lisäksi kokeilimme vielä
"Joisin viskin ja nousisin"-kappaletta, mutta lopulta voimat
ja fiilis loppui kesken ja lähdimme lataamaan. Ei tosin ennen kuin
kävin B-studiossa soittamassa Ganesin, eli Käkä Milonoffin
ja Olavi Uusivirran leffasoundtracksessioon freejazzia. Ylpeän
sydämen aikanaan miksannut Mikko Raita, joka tuotti sessioita,
löi kitsun käteen ja sanoi että vetäkää
jotain ja kyllä siinä johonkin sekoilun ytimeen hetkeksi päästiin. helsinki:finnvox:27.7.2007 Taas E-studiolla vietetty päivä: Terhi lauloi ensin "Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana" -kappaleen, joka on kyllä ihan vaikeimmasta päästä noin hengitysteknisesti. Aluksi ajattelimme että se on pakko vetää narulle miltei lause kerrallaan, mutta loppujen lopuksi Tepa oli oppinut sen demoversiota tehdessämme lopulta niin hyvin, että lauleskeli muitta mutkitta kokonaisia ottoja alusta loppuun. Tähän pitää vielä tehdä heleät stemmat, mutta kun principesassa riitti hönkää, kokeilimme "Viskiä" uudestaan, ja nyt, muutamalla uudella säkeellä ja sanarytmillä koko homma saatiin kulkemaan. Tulkintaan tuli aika folkahtava livehenkinen fiilis, kokonaisuudessa on ehkä jopa - ja tätä sanaa en ole KOSKAAN SMG:stä käyttänyt - jotain bluesahtavaa. Mutta kohtuus kaikessa. Illan tullen saapui Paapu laulelemaan stemmoja "Itkevään lintuun".
Ensin kokoonnuimme Anssin ja Antin kanssa Käpylässä heidän yhteisellä työhuoneellaan: kävimme nopeasti kiipparin ääressä vielä yhdessä ja erikseen tekemämme jousiarrit. Iltaa vasten karautimme Hitsvilleen treenaamaan VIELÄ yhtä uutta kappaletta levylle, nimeltään "Naurava turskan kallo" (tai "Karkulainen", mutta pidän turskasta ehkä enemmän). Samaan aikaan kun A&A-kerho veti piuhoja ja pystytti ständejä, kokeilin rhodesilla saada kasaan jonkinlaista c-osaa ja ukkelit sitten huutelivat mikä toimi, mikä ei. Sovituksellisesti kappale on jossain määrin sukua Hölmölle rakkaudelle, sellaista tosta-noin soiteltua amerikkaa, ilman mitään sen kummempaa vaaran tuntua. Paskalla biisillä näin ei voi tehdä, silloin pitää aina keksiä jotain erikoista sovitusteknisesti, mutta joskus tulee tämmöisiä renkutuksia joissa kaikuu jokin instant-klassikon klangi - silloin riittää että biisin vaan soittaa alusta loppuun ja kerää piuhat. Olisko ollut kolmas kerta kun soitimme kappaleen alusta loppuun (A&A eivät olleet siis kuulleet tätä aiemmin) mikä julistettiin täydelliseksi. Ladies and Gentlemen, I hear a single.
Aamulla univelkaisina palasimme tonteille. Edellisiltana olimme laittaneet rummut pakettiin ja levittäneet mikrofonipuiston tuoleineen jousikvartettiamme varten. Paikalle saapui Minna, Maija, Elina viuluinensa, sekä Riikka selloineen - eli tällä kertaa normaalikvartetin alttoviulu korvattiin ihkatavallisella. Yhteensä seitsemän biisiä soitettiin päivän aikana, eikä edes kiire tullut. Varsinkin "Viski" ja "Mustana maidolla kylmänä kuumana" saivat hienoja uusia piirteitä arrien myötä - moni biisi oli soitettu jo Tavastialla kvartetin kanssa, joten omissa mielikuvissa niissä on aina soinut jouset mukana. Päivä oli ohi jo siinä iltapäivän tullessa kaikista tuplauksista huolimatta, joten jäin vielä Anssin kanssa äänittelemään kitaraa ja rhodesia Viskiin ja Turskaan. helsinki:hitsville:31.7.2007 Aamulla univelkaisina palasimme tonteille. Edellisiltana olimme laittaneet rummut pakettiin ja levittäneet mikrofonipuiston tuoleineen jousikvartettiamme varten. Paikalle saapui Minna, Maija, Elina viuluinensa, sekä Riikka selloineen - eli tällä kertaa normaalikvartetin alttoviulu korvattiin ihkatavallisella. Yhteensä seitsemän biisiä soitettiin päivän aikana, eikä edes kiire tullut. Varsinkin "Viski" (Bollywood-sekoilua) ja "Mustana maidolla kylmänä kuumana" (sovitus: "Disneyn metsäneläinten rusettiluistelumusaa") saivat hienoja uusia piirteitä arrien myötä - moni biisi oli soitettu jo Tavastialla kvartetin kanssa, joten omissa mielikuvissa niissä on aina soinut jouset mukana. Päivä oli ohi jo siinä iltapäivän tullessa kaikista tuplauksista huolimatta, joten jäin vielä Anssin kanssa äänittelemään kitaraa ja rhodesia Viskiin ja Turskaan. Varsinkin rhodesit tuntuivat istuvan hienosti, Turskaan tuli sellaista lapin road tripin tunnelmaa mitä tekstissäkin, ja Viskiin astetta kierompaa Jeremy Enigk -sekoilua. helsinki:hitsville:1.8.2007 Ilta on
aamua viisaampi, joten päivä pidettiin taukoa. Tänään
palattiin Hitsvilleen vasta illaksi, nyt parivaljakolla meikkis ja Kössi.
Editoin aluksi jotain eilisiä soitteluita, ja sitten soitin Kössille
Turskan kallon. Kössi piti kovasti (sen assosiaatiot: Lemonheads
ja Kauko Röyhkä - ei paskempi parivaljakko) ja tuotti sitten
vielä viimeiset kitarani siihen. Sitten tehtiin lemonheadsmäiset
handclapsit vielä sopiviin kohtiin. Kössin lähdettyä
rullasin muutaman demomiksauksen erinäisistä aikaansaannoksista
ja sitten oli päivä minunkin kohdaltani pulkassa. helsinki:finnvox e:7., 8., 10., 15. & 16. 08. 2007 Lauluja tehtiin useampana päivänä Finnvoxin uudessa E-studiossa, joka on oikeastaan vaan kaksi vierekkäistä huonetta, yksi laulamiselle, yksi äänitarkkailulle. "Kirsikkapuun" A.K.A "Pihlajan" Terhi kirjoitti kokonaan uudestaan, lopullinen nimi näyttäisi nyt olevan "Rauhan laulu", ja se äänitettiin 16. päivä ja viimeisenä. Uusien sanojen myöten hyperpateettinen sävellys löysi oikean sisältönsä ja nyt tämä onkin ihan suosikkibiisini levyltä. Palaset loksahtivat siis viime tingassa hiukan kysymysmerkinmuotoisen kappaleen kohdalla. Rhodes, lap steel ja jouset muodostavat soitannoltaan aika huithapelin ryteikköisen, mutta osin myös mahtipontisen maiseman, jossa Terhi ja Rauha voi sitten juoksennella fasaanien perässä. (Tämä selitys auetkoon teille sitten kun kuulette kappaleen). C-osassa rupesi jo itkettämään kun oli niin kaunista. Sitä ennen vokaalinsa sai Terhin ja Paapun toimesta "Karkulainen/Naurava turskan kallo", "Joisin viskin ja nousisin", "Itkevä lintu" ja "Mustana maidolla kylmänä kuumana". "Turskan" c-osaan kehitettiin Paapun kanssa niin Fleetwood Mac -tyyppiset softrock-stemmat ettei mitään rajaa. Tätä kirjoittaessa kaikki onkin lopullisesti ja viimeisen päälle laulettu, paitsi "Lupaus kesästä" -kappaleen kohdalla saattaa tulla uusintaotto kyseeseen jossain miksauksien tiimellyksessä, koska sen liveversioissa on ollut toisinaan vielä hienompi imu. Keskiviikkona 15. päivä Antti tuli meikkiksen luokse äänittämään muutaman "huijaussoittimen", eli sämple-mallinnetut mellostringsit, hammondit ja kellot Turskaan, sekä hamusia, käyrätorvia ja kellopeli Viskiin. Valitettavasti olohuoneeseeni ei mahdu neljää täysikasvuista käyrätorvensoittajaa riviin, ja toisinaan sitten joudutaan turvautumaan tällaisiin hätäratkaisuihin.
Jo vuosi sitten, kun "Mustana maidolla kylmänä kuumana"-kappaleen tekstin alunperin sävelsin, ajattelin että tässä olisi nyt sitten jonkinlaisen dueton ja fiittauksen paikka. Mietin että olisi hauska jakaa kahden laulettavaksi kappaleen hitusen skitsofreenisen ailahteleva kertojaminä joka juo kahvinsa miten sattuu (siitä nimi), itkee elokuvissa muttei kotona uskalla, soittelee miehien perään tai unohtaa ne randomisti. Sitten hiljalleen se fiksoitui ajatukseen että sen pitäisi olla Paula, ja kevään korvalla aiheesta alustavasti juteltiinkin (baarissa, minä nousuhumalaisena, Paula kärsivällisenä!). Silti vasta viikko takaperin asiat ja aikataulut varmistui. Ja voi pojat oli hauska kuulla Paulan ääntä tässä kontekstissa. Varsinkin "osaan laulaa kuin enkeli/ja samalla en ollenkaan" fraasien Minni Hiiri -oktaavituplaus sai terhin ja mut nauramaan ääneen tarkkaamon puolella. Sitten oli hassua havaita, että vaikka Terhillä ja Paulalla on jotenkin ihan eri tapa fraseerata, niin samaa melodiaa laulaessa ne kuulostavat täsmälleen samalta tytöltä, sellaiselta mutantilta jonka kasvoilla käy välillä joku Paulan, välillä joku Terhin ilme. Kiva tyttö semmonen. Suurkiitos Paula! Nyt on sitten mukamas kaikki äänitetty ja kasassa... tätä kirjoittaessa alkaa tiivis miksausmaratoni Miika Huttusen kanssa (vilkuttakaa Miikalle, se miksasi Kerkko Koskisen Agathan ja Antti sitä kautta tutustui siihen ja rekrytoi sen) Kuunneltiin me tossa yhtenä iltana matskua etukäteen, ja samoilla linjoilla oltiin ja yhteiset korvat löytyi, eli eiköhän me pärjätä. Wish us luck!
|
|
