Scandinavian Music Group

Ruisrockin paviljionkilavalle oli määrä nousta jälkeen Herra Ylpön jälkeen – sää suosi ja hevarit läähättivät mustissaan. Vip-paviljonki tuntui olevan aiempia vuosia täydempi tribaalitatskaisia idiootteja (miehillä vähän läskit mutta periaatteessa aika bodatut, palaneet ylävartalot, naiset näytti Red Bull -sponssitytöiltä) – mutta suurelta osin toiminta ja tarjoilu yhtä hanskassa kuin ennen. Ennen keikkaa tuli annettua jokin livehaastattelu jollekin kanavalle, mutta aktiiviselle venttailullekin jäi aikaa. Poets Of The Fallin lopeteltua rantalavalla hiippailimme lavalle – ja keikka oli aaeeevan mahtava. Settiä sotkettin tänän niin, että jo alkupuolelle ripoteltiin vähän balladimaisempaa matskua – epätyypillinen festarisetti muta käsittääkseni menestyksekäs! Muuten ehdin hiukan katsomaan Jonnaa ja Hanoita, toiset kehuivat Ristoa ja mitä nyt sattuivat näkemään. Iltamia jatkettiin ja vanhoja muisteltiin Börssin yökerhossa vanhojen tuttujen Kerkon ja Tommi Saarikiven kanssa. What a maaaarvelous party it was!

Miikka ja Kokkoset

Pistokeikka Himoksella keskellä juhannuspäivää tuntui logistisesti vähän vaivalloiselta idealta, ja miehistöä tulikin lopulta varmaan kuudelta eri suunnalta Suomea. Los Bastardos Finlandesesin ja Paula Koivuniemen aikana laitettiin kamat pystyyn ja tehtiin tsekki, juhannustoivotuksia ja kuulumisia vaihdellen. Aivan tajuton rankkasade hellitti keikkaan mennessä jopa auringonpaisteeksi asti, eikä monesti hieman rapajuoppoisen kuvan itsestään antanut festari tuntunut lopulta ollenkaan pöllömmältä. Thänks täysii ja kiitos tähänastisesta!

Toimittajilla on aina sellainen tapa puhua Provinssista Suomen festarikesän suurimpana ja kauneimpana, joten kaitpa se sitten on, ja kaitpa sitä hieman normaalia enemmän odottaa jos nakki viuhuu. Tyttö-bussimme (sen oikea nimi) kaartoi X-Stagen bäkkärille aika hyvissä ajoin, ja muutama haastattelukin ehdittiin sovitusti tehdä Jipun soittaessa. Teltta oli aivan valtava (jostain papereista luin että kapasiteetiltaan 10 000 katsojaa vetävä) ja lavasoundi checkissä aivan loistava. Nykäsen sijaan etupään miksausta hoiti Jorma Tikka eli Tipi, ja ilmeisen hyvin hoitikin yleisöreaktioista päätellen. Teltta oli ja pysyi täynnä ja tunnelma pysyi katossa. Keskelle iltapäivää sisätiloihin luotu valoshow toi juhlallisuuksiin täysin normaalista puistosoitosta poikkeavan tunnelman. Ja kerrankin taltioivat tv-kamerat pysyivät poissa naaman edestä! (ylen Areenalta löytyy jotain Provinssitallennetta jossa pari biisiä.)

Justicea tuli naama virneessä hieman tsekkailtua, mutta pian Seinäjoen kaupungin kutsu vei bussimme mukanaan. Kotimatkalla oltiin väsyneitä ja onnellisia.

Nadendal, tuo kylpylästään ja auringostaan eikä mistään muusta tunnettu pitäjä! Kaivo- tai seurahuoneelle tultiin ilman ennakkoaavistusta oikeastaan yhtään mistään: Kävi ilmi että salista oli kaunis merinäköala ja katossa tusina kristallikruunuja. Kalusteet olivat aistikkaan koristeellista kustavilaistyyliä – tai sitten eivät. Mutta tahtoo siis sanoa että ihan sokoshotel-yökerho tila ei ollut. Kaikki mahdollinen PA-häiriöhässäkkä käytiin soundcheckissä läpi, ja seuraavaksi yhtyeelle ei meinannut löytyä majoitusta järjestäjien majoitussekaannuksien takia. Lopputuloksena Monitori-Esa ja Letku jäivät avovankilan omaiseen Perhehotellisoluun venäläisten rekkalesbojen kanssa – ja me muut uhrauduimme sijoittumalla Naantali Spahan, jonka viiden eri uima-altaan ja suihkulähteiden kanssa meinasi mennä hermot.

Kokosimme itsemme kuitenkin keikkaan mennessä, joka oli aivan mahtava (se merimaisema sopi aika hyvin moniin biiseihin!) – ja jonka jälkeen lähdimme kärsimään majoitusfarssista kylpylän tilavien huoneiden pehmeisiin, leveisiin sänkyihin. Internetistäkin puuttui lanka.