Kosovo -> Budapest -> Helsinki 29.4.2005

Sunnuntaina pidettiin pientä läksiäistilaisuutta ja saimme mukaamme Suomen KFOR-joukkojen logolla kirjaillut Marimekko-pyyhkeet, KFOR-kuksat ja KFOR-viiniä. Pristinan lentokentällä oli lähtömme hetkellä Haagista veljensä hautajaisiin tuotavaa albaanijohtajaa vastassa satoja kannattajia. Luikimme lähtöselvitykseen ja koneeseen. Budapestin lentokenttä tuntui omituiselta ja kliiniseltä, Helsinki-Vantaa jo täysin vieraalta.

Lopuksi:

Suurkiitos kaikille meistä huolehtineille hienoille ihmisille, jotka nimeltä tai nimettä yllä on mainittu. Suurkiitos myös kaikille jotka mainitsematta jäivät. Reissu oli unohtumaton, ja vaikka tässä yhteydessä olen jaaritellut enemmänkin matkamme spektaakkelimaisista ruuista, harrastetoiminnoista ja sen sellaisesta, jäi kalloon kuitenkin halu perehtyä edes vähän paremmin alueen tapahtumiin ja lähes toivottomalta näyttävään nykytilaan. Kiitos siitä.

lisää kuvia Galleriassa!

Galleria

Kuvat: Kokkonen/Kurppa/Lehto/Lehtinen/Melasniemi/Hollmèrus/Hyvärinen.

Kosovo : Camp Ville 17.4.2005

Aamulla taas Kössin kanssa lenkille ja salille! Tähän leirielämäänhän tottuu mainiosti! Ja saunaan! Ja aamiaiselle! Leirin PX-kauppareissulta mukaan tarttui kaikkea pientä kivaa, esim. ruotsalaisten sotilaspoliisien huivit, jotka päätimme laittaa Kössin kanssa kaulaan illan keikalle. Antti pääsi pyydettyään omalle ekskursiolleen katsomaan mitä takavarikoiduille aseille tehdään – niistä kuulemma valetaan kaivon kansia! Mahtavaa! Miekat auroiksi ja sassiin!

Yhden kieppeessä alkoikin sitten huikea rastirata: Petri vei meitä ympäri leiriä eri osastojen esittelyissä. Tutuksi tulivat ajoneuvohuolto, sairaala ambulanssipaseineen (tai pannuiksihan ne pasejaan kaikki kutsui) ja EOD-ryhmä (Explosive Ordnance Disposal). Viimeksi mainittujen kanssa harjoiteltiin miinanpurkuvälineistön käyttöä – ja kyllähän me aika helvetin sutjakkaasti yhdestä miinakentästä sen koulutuksen jälkeen selvittäisiin. Kuljetuksen pojjaat nostivat meidät nosturin korissa korkealle laakson yläpuolelle katsomaan leiriä ja aluetta uudesta vinkkelistä. Tämän jälkeen päästiin kokeilemaan joka lapsen unelmahommaa eli kaivinkoneen käyttöä. Jähmeätä se kyllä oli itse kullakin se eka kauhallinen – mutta aivan sairaan siistiä päästä yrittämään.

Sitten rastirata vei paloasemalle, jossa valkeni että meidän huithapelien odotettiin sammuttavan autopalo. Lyhyen fläppitauluohjeistuksen jälkeen puimme täyden sotisovan päälle – ja kas, radiopuhelimiin tuli hälytys, että toisella puolella leiriä oli sopivasti Opel Kadett tulessa. Ei muuta kuin miehistö paloautoon, sävelradio ja sireenit päälle ja tuhatta ja sataa leirin halki. Allekirjoittanut suoritti “alkusammutuksen” jauhosammutimella, jolla nyt ei matkatelevisiota laajempaa paloa juurikaan hillitä. Mutta notski oli kuuma ja meininki äksönintäytteistä. Samaan aikaan Kake ja Lämmin Tuomas vetivät letkut venttiileihin ja Terhi ja Kössi saattoivat käydä tositoimiin. Varmaan kymmenen minuuttia sitä vitun Kadettia sammutettiin ja jotenkin kytemään se jäi sittenkin. Mutta ihan saatanallisen sankarillinen meininki, varsinkin kun seuraavat tunnit koko leiri kärysi palaneelta kumilta…

Sitten ei kun saunaan syömään ja soundcheckiin – en muista missä järjestyksessä. Tähtien tuikkeessa vedetty keikka oli oikeastaan kaikilla mittapuilla hiton hyvä. Ennen ja jälkeen keikkaa PA:sta tykitettiin yksinomaan AC/DC:tä mutta keikan aikana herkät rakkausslovaritkin tuntuivat uppoavan slaavilaissieluisiin solttuihimme. Syntymäpäiviään viettänyt vänrikki Pihlaja huijattiin lavalle ja sille laulettiin Paljon onnea vaan. Ennen encoreita tuli vielä ilmoitus yhden irkkusotilaan syndekoista, mutta sitä ujoa poikaa ei lavalle saakka saatu raahattua. Joka tapauksessa todella hieno keikka, nyt jopa se soitto kulki! Keikan jälkeen sitten vapaata seurustelua, nyt tuli juteltua muutaman irlantilaisenkin KFOR-tulokkaan kanssa.

Makedonia -> Kosovo : Camp Ville & Camp Christina 16.4.2005

Aamiaisen jälkeen oli pienimuotoinen hyvästelytilaisuus, jossa isäntien puolesta mukaamme lahjoitettiin Fin NSE:n omalla etiketillä varustetut paikalliset viinit (Finnish National Support Element tms. – Oli niillä omat astiastotkin). Sitten ei muuta kuin roudaamaan ja tien päälle! Good bye Macedonia we love you aaallll! Matkalla Kosovon puolelle ja sen halki katsottiin serbien ja albaanien toistensa listimisestä kertova The Valley -dokumentti, joka kyllä oli niin saatanallisen tylyä kertomaa että tippa tuli linssiin jo alkuminuuteilla. Suosittelen kaikille, jotka yhtään haluavat ymmärtää mitään alueen tapahtumista. – Tällä monietnisellä alueella on poltettu kirkkoja ja moskeijoita ja naapurikylän vanhuksia jo vuosisatoja, joten syitä vihanpitoon tulee aina riittämään. Alun perin albaanien apuun tulleet NATO-joukot saavat nykyään laittaa kaiken auktoriteettinsa peliin etteivät etnisesti “puhdasta” Kosovoa janoavat albaanikiihkoilijat listi alueella vielä asuvia serbejä.

Seurueemme ruokailufrekvenssi alkoi saada jo viisikkomaisia piirteitä. Samoin saunomassa käväistiin vähän joka välissä. Nyt Petri kuitenkin marssitti turistit vaatevarastolle, ja koko porukka puettiin armeijan vihreisiin – niitä luotiliivejä ja kypäriä myöten. Sitten hypättiin kahden Pasin kyytiin, ja artistin retkut pääsivät kiertoajelulle ympäri Kosovon kylien ja maaseudun – täytyy toivoa että tällä oli jokin alueen valvontaan liittyvä tai KFOR-joukkojen “läsnäoloa” painottava funktio, sillä parisataa litraa gasoa nielevä sightseeing tour vain meitä varten tuntuisi vähän korskealta… Vaikka oli se kieltämättä aika taktista kyytiä ja erikoismeininkiä kun pikkulapset juoksivat panssarivaunujen perässä iloisesti vilkuttaen. Ei siinä auttanut kuin vilkuttaa kaikille takaisin ja omaksua rauhanturvaajan ritarillinen osa!

Villestä siirryttiin seuraavaksi lähistöllä sijaitsevaan Camp Christinaan, jossa suomalaisten Alfa-komppania (se varsinainen KFOR-joukkojemme tehonyrkki ja katupartio) majaili. Täällä esiintymislava sijaitsi ulkoilmassa leiriaukealla, ja auringonpaisteesta huolimatta väliin viileänä puhallellut tuuli ennakoi kylmää iltaa. Ei muuta kuin kamat pystyyn ja Viisikko syömään. Taas oli vieraskoreilla kokeilla lähtenyt mopo käsistä kuin Artsi Nyqvistiltä – sisäfileille, kuskuspaprikoille ja täytekakuille ei oikein millään tullut loppua. Sitten Viisikko saunoi ja soundcheckasi. Jossain vaiheessa tuli tieto että Haagissa sotarikosoikeudenkäyntiä odottavan albaanijohtajan veli oli murhattu Kosovon laitamilla. Tätä myöten potentiaalisesta yleisöstämme komennettiin ilmeisesti ihan mittava osa partioihin alueelle mahd. levoittomuuksia haistelemaan. Tätä se nyt sitten on: puoli vuotta odotellaan viihdeorkesteria kotimaasta ja sitten pitääkin lähteä töihin tovi ennen show’ta.

Itse esitys oli aika mainio – suoraan sanoen viihdeorkesterimme oli vielä hivenen ruosteessa pitkän (sähköisen) keikkatauon jälkeen, mutta tilanteen erikoislaatuisuuden huomioonottaen sillä ei tuntunut olevan juurikaan väliä. Terhi sai eturivin herrasmieheltä sotilastakin lämpimikseen, ja keikan jälkeen käytiin nopeasti moikkaamassa juhlaväkeä messissä. Sitten olikin jo sotilaspoliisikyyti viemässä meitä Camp Villen messiin – Antin sanoin: harvoinpa on kyttien kyydillä raflaan viety. Iltakaljojen jälkeen snägärin kautta yöpuulle (kyllä, muonittaja Danish Camp Supplies piti messin ulkopuolella grilliä auki iltaisin!)

Keikat

25.06. PaPaNa Bar, Inari
02.07. Freedom Festival, Tampere
09.07. Ruisrock, Turku
16.07. Henry’s Pub, Kuopio
17.07. Ilosaarirock, Joensuu
29.07. Neste Rally Zone, Jyväskylä
30.07. Qstock, Oulu
26.08. TBA 
27.08. Janakkala 150 vuotta, Turengin liikuntahalli , Janakkala


Kaikki keikat ›

Uutiset

Keikkapäiväkirja