Scandinavian Music Group

Jouluvalot bussissa saivat Terhin huokaamaan romanttiseen äänensävyyn, että olisipa ihanan jouluista jos nyt olisi glögiä ja pipareita. Puolikuuro miksaaja Nykänen kuuli Tepan kuitenkin sanovan “röökiä ja pipareita”, josta tuli oitis iskulause hyvälle joulumeiningille. Antti soitti heti Merimaalle että Tavalla pitää sitten olla glögitarjoilu takahuoneessa.

Bepop oli kyllä maailman matalin luola (jossa muistaakseni UB:nkin aikoina ollaan oltu), ja paikalle toimitettu PA oli suoraan sanottuna paskana. Miksaaja Nykänen alkoi olla jo valmis puutarhuriksi, niin turhauttavaksi sen ammatinvalinta kävi. Soundcheck oli aikamoista kärvistelyä ja venttailua siis, mutta lopulta päästiin takaisin stailiin Hotelli Kareliaan, jossa Tommin ja minun huone oli isoin mitä olen koskaan nähnyt – sellainen keskikokoisen luokkahuoneen näköinen. Arja Korisevan ja Joel Hallikaisen juontama Jos sais kerran -ohjelma sai taas aikaan ensihuutoterapian kaltaisia tunteenpurkauksia ja Antti ryntäsi huoneeseemme paiskaten pöydän kumoon raivon vallassa. Positiivisena uutisena Tara levy-yhtiöstä soitti ja kertoi, että Yours Truly oli valittu Me Naisten raadin mukaan Suomen seitsemänneksi seksikkäimmäksi mieheksi. Voi sitä kusipäisen rehentelyn määrää mikä siitä alkoi!

Illan keikka oli soitannollisesti ja meiningillisesti ihan välttävä kai, mutta PA-ongelmat varjostivat omalla laillaan keikanjälkeisiä (ja keikanaikaisiakin) tunnelmia: Jukkaa vitutti kuin pientä apassia – eihän suuri osa yleisöä tiedä että paska saundi ei välttämättä ole miksaajan vika. Ja apassivitutus tarttui bändiinkin – eihän suuri osa yleisöä tiedä että paska saundi ei välttämättä ole yhtyeenkään vika. Kososella oli varaskebana mukana järkevästi baritonikitara, joka siis on kätsästi h-vireinen, ja se kyllä jähmettyi kuin peura ajovaloihin Luoksesi-biisissä juuri kun olisi pitänyt esitellä pyroteknisellä nopeudella vedettyjä heviskaaloja. Välillä tuntui siltä, että Antin jututkin upposi yleisöön kuin voiveitsi peruskallioon, mutta eipä nyt jälkeenpäin ylidramatisoidakaan tilannetta. Illan dramaattisiin käänteisiin kuului myös Antin mahdollinen sairastuminen vyöruusuun, joka sitten osoittautui paskapuheeksi ja luulosairaudeksi.

No, tehty mikä tehty ja heti huomenna taas ratsun selkään.

Setti

1. Ei mulle riitä 2. Sä 3. "Lettibiisi" 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Tällaisena kesäyönä 6. Mitä hyödyttää 7. Kaupunki allapäin 8. Luoksesi 9. Onnelliset kohtaa 10. Vastusta mua 11. Minne katosi päivät 12. Kun tuuli oli viilee - e1. Kun puut tekee seittiä e2. Jos osaisin

Jyväskylään lähti mukaan vara-kiertuehuora Staffan, Kososen ollessa soittamassa jonkun ruotsalaisen biittihuulishamaanin keikalla (älkää kysykö). Monitoreja lähti hoitamaan vaihteeksi idän ihme Karri, joka hoiti tuossa taannoin myös Kuopion ja Kouvolan reissut. Bussia ajoi Hamptonin tavoitelluin poikamies (UB:n kuskinakin iät ja ajat toiminut) Topi, suoraan 69 Eyesin Euroopan rundilta. Pohjoiseen päin kun lähdettiin, alkoi nopeasti hämärtää, ja ostin huoltsikalta jouluvalot bussiin luomaan jouluista tunnelmaa. Ei kauhean rock, mutta niinkuin laulussa sanotaan “linja-autossa on tunnelmaa”. Heti rupesi tekemään mieli glögiä, piparia ja mandariinia.

Tabascoon oli tulossa jotkut isot opiskelijabileet. Ihan okei mesta soittaa – perusyökerho – mutta vähän tuli Lutakkoa ikävä. PA:n kanssa oli jotain ongelmia (Nykänen kiroili koko illan ja vielä keikan jälkeenkin) ja Staffanin kanssa piti edes vähän ehtiä kertaamaan työnjakoa, mutta lopulta pääsimme hotellille hetkeksi lataamaan. Ja katsomaan psykedeelisen ahdistavaa Event Horizonia (Tommi juoksi kahden hotellihuoneen väliä onnistuen näkemään sekä minun, Karrin ja Nykäsen seuraaman EH:n, että Antin PayTV:ltä katsoman We Were Soldiersin).

Iltamissa paikka oli todella halolla täyteen lyöty. Jonkinlainen coverbändi soitteli siellä jo menemään, takahuoneena toimi keittiökäytävä, ja sieltä sitten puikkelehdittiin AIVAN SAATANAN PIENELLE lavalle. Keikka oli soitannollisesti aika kehno varmaan, ja paranoidissa mielessäni vähän ajattelin, että siellä takaosassa varmaan haluttaisiin jo päästä joraamaan Ketchup songia. Mutta keikan jälkeen selkääntaputtelua tuli sen verran, että pystyi taas ihan hyvillä kittaamaan poikien kanssa absinttia. Terhi halusi säästää ääntään ja lähti goisaamaan.

Ja aamulla hyvästeltiin junalle lähtevä Staffan, kerättiin voimamme ja backlinemme ja startattiin kohti Joensuuta.

Setti

1. Ei mulle riitä 2. Sä 3. "Lettibiisi" 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Tällaisena kesäyönä 6. Mitä hyödyttää 7. Kaupunki allapäin 8. Luoksesi 9. Onnelliset kohtaa 10. Vastusta mua 11. Minne katosi päivät 12. Kun tuuli oli viilee - e1. Kun puut tekee seittiä e2. Jos osaisin

Ja ei kun Lapuahoviin (Suomen karttaa vähemmän tuntevat voivat tässä vaiheessa vetää viivat väleille Helsinki – Pori – Lahti – Turku – Lapua – Helsinki ja miettiä kuinka logistisesti järkevä tämä reissu oli), josta Nykänen oli kertonut mystisiä mittasuhteita lähestyviä tarinoita lentävistä tuopeista ja painimatseista. Olimme aivan innoissamme! Eksoottista!

Todella unisen matkan jälkeen Russell kaartoi Lapuahovi Nightclubin pihaan, joka oli uskomatonta verbaalista taituruutta osoittaen ristitty Qmaaksi. Respan jätkät sanoi heti hotellin tiskille tultaessa suoraan että “Welcome to hell, tervetuloa Lapualle”. Yökerhon feng shui tuntui olevan ihan kohdallaan, mutta soundcheck venyi jatkosodan mittaiseksi monitorointijärjestelmän alettua mystisen, mahdollisesti pakkasesta johtuvan reistailun. Lopulta Oksu-Antti ja Nykänen saivat hommat jotenkin välttävästi toimimaan, ja päästiin syömään. Hotellihuoneessa yritin vähän nukkua, mutta Tommi halusi välttämättä katsoa ihan käsittämättömän paskaa Child’s Play -“kauhu”elokuvaa. Ikkunasta kun katsoi, näki pihalla ihan liian aikuisia äijiä käkkimässä buutseissaan jäisellä kadulla 1 1/2-litran Pommac-pulloista omia viinojaan juoden. Kivipestyt farkut, rockabillyfledat ja toppatakit oli viimosen päälle just niiku pitää.

Keikka ei ollut silti mahdoton. Paikka oli täydenoloinen, ja pidemmällekin näki, että sieltä täältä ihmiset oikein kattelivatkin keikkaa, etulattiasta puhumattakaan. Pettymykseksemme tuoppeja ei lennellyt ja painimatsitkin varmaan käytiin sitten pihalla. Kosonen sanoikin bäkkärillä jälleen kerran, että meillä on UB:n jäljiltä paljon vielä opittavaa Suomen rundaamisen arjesta. Päätimme olla tyytyväisiä illan saldoon ja lähdimme yökerhon puolelle tutustumaan täkäläisiin. Turpaan ei tullut, kerran vaan joku veti mut seinää vasten tivaten että oonko mä vasemmistolainen ja oonko mä lukenu Pääoman. Portsari vei sen johonkin siitä ja mulle jäi epäselväksi, olisiko se ruvennut painimaan vai puhumaan syvällisiä marxismista.

Setti

1. Ei mulle riitä 2. Sä 3. "Lettibiisi" 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Tällaisena kesäyönä 6. Mitä hyödyttää 7. Kaupunki allapäin 8. Luoksesi 9. Onnelliset kohtaa 10. Vastusta mua 11. Minne katosi päivät 12. Kun tuuli oli viilee - e1. Kun puut tekee seittiä e2. Jos osaisin

Åboon saavuttiin hieman myöhässä, mielessä pieni epäilys keikkapaikan valinnan oikeellisuudesta: Säätämö oli ollut viime keväänä ihan pirun magee mesta soittaa, ja Kårenilla ei tunnetusti ole ihan kaikkein paras akustiikka. Helsinginmatkalaisetkin ilmaantuivat tonteille, tehtiin soundcheck, mentiin hotellille, kävin lätisemässä vähän Auran Aalloille ja sitten katsottiin perinteiset Popstars ja Heikoin lenkki. Ja tunnariaan myöten täysin masokistisen kamalaa Paristoa.

Bäkkärillä uusien xXx-tatuointien liimaamisen ohella sitten hermoiltiin, että tuleeko paikalle tarpeeksi jengiä, perkele, ja miksei olla Säätämöllä kun siellä jengiä enemmän käy, mutta huoli osoittautui lopulta turhaksi. Keikka ja turkulaiset olivat ihania! Pienen Lahti-downerin jälkeen oli kivaa huomata homman taas sujuvan. Kiitos teille! Shown jälkeen vedettiin lava kasaan ja lähdettiin Dynamoon juhlimaan.

Setti

1. Ei mulle riitä 2. Sä 3. "Lettibiisi" 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Tällaisena kesäyönä 6. Mitä hyödyttää 7. Kaupunki allapäin 8. Luoksesi 9. Onnelliset kohtaa 10. Vastusta mua 11. Minne katosi päivät 12. Kun tuuli oli viilee - e1. Kun puut tekee seittiä e2. Jos osaisin