Puijonsarvi, Kuopio 10.10.2002

Matka Kuopioon sujui yhdessä hujauksessa Tiger Woods PGA Golfin parissa. Antti aikoi lentää meidät kiinni jonkun Universal-duunijutun takia ja Kosonenkin olisi saapuva omalla autollaan, tosin vasta keikalle. Puikkarin nightclub on oikeastaan aika kiva paikka, vaikka baaritiski lavalla on loivasti sanoen aika pimeä arkkitehtoninen detsku. Se saatiin jotenkin piiloon SMG-jättilakanalla, jonka ripustus kattoon ilman tikkaita oli aika sankarimainen urakka. Tehtiin soundcheck ja katsottiin suunnilleen että Mikon kamoihin tuli virta, ja lähdettiin safkaamaan Sokos Hotels -standardin mukaisia pihviaterioita ja tietenskin saunomaan.

Keikka alkoi alan bizarrin käytännön mukaan vasta puolilta öin (käytäntö josta henk. koht. satun pitämään kovastikin) ja oli vitun hyvä. Järvenpäässä testattu rakenne toimi hienosti, joten sama setti soitettiin nytkin. Ja koska Puikkarissa oli kaupungin parhaat bileet menossa, sinne myös jäätiin keitottamaan. Kiitos talonisännälle ihan vitun liian monesta jalevisiivusta ja kohtuuttomasta päänsärystä. Ja hei: ensimmäiset keikkapaidatkin saatiin myytyä!

Seuraavana aamuna haahuilimme Thompsonin ja Antin kanssa ympäri Kuaapiota etsimässä Kotipizzaa, Tommi kun oli kehittänyt lyhyessä ajassa vakavan Kotzone-fiksaation. Ja nyt voimme kokemuksen kolmella syvällä rintaäänellä sanoa, että ainakin se kebab-viitekehys oli ihan täyttä paskaa.

Setti

1. Ei mulle riitä 2. Sä 3. "Lettibiisi" 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Tällaisena kesäyönä 6. Mitä hyödyttää 7. Kaupunki allapäin 8. Luoksesi 9. Onnelliset kohtaa 10. Vastusta mua 11. Minne katosi päivät 12. Kun tuuli oli viilee - e1. Kun puut tekee seittiä e2. Jos osaisin

RT, Järvenpää 9.10.2002

Järvenpäähän on Terhi Kokkosen kotikaupunki (paitsi että sieltähän pääsee pois lähiliikennejunalla, notta ei se mikään oikea kaupunki voi olla), joten lämmin läikähdys kävi rinnassa kun sinne saavuttiin. Lämmin läikähdys muuttui pian kylmäksi läikähdykseksi, kun kymmeneltä, viereisestä raflasta aterioimasta palatessamme, sisällä oli kolme asiakasta, joista yksi luki läksyjä. Showtime oli merkitty sopimukseemme 23.00, ja puolelta käydessään hakemassa vichyä salin puolelta Kosonen laski pääluvuksi 31. Jotenkin olimme koko illan psyykanneet itseämme ei-tänne-kukaan-tuu -fiiliksiin, ja nyt se oli käymässä toteen. Yritimme fatalistisesti adaptoitua tilanteeseen, että tuleehan tästä hyvää treeniä vaikka keskenään soittaisimme.

Sitten Terhi soitti siskolleen Paapulle, joka oli tulossa keikalle frendeineen jostain lähistön baarista, ja joka sanoi, että siellä ainakin kaikki luulee, että me alotetaan joskus puolilta öin. Samaan aikaan takahuoneeseen, jossa kyhjötimme, paukkasi laulava raitiovaununkuljettaja Aarne Tenkanen, joka kertoi, että väkeä tunkee koko ajan sisään, ja eihän kukaan hullu täällä alota kun vasta puoli yhdeltä.

Ja olihan siellä sitä väkeä ja hyvältä näytti, tosin vaivalla ripustamamme taustalakana oli tippunut, ja koko ravintolan akustiikka ja yleinen feng shui on aika mätä. Löytyisköhän sieltä sellainen 50 ihmisen mentävä alue, jossa äänikuva on kohdallaan. Vaan mitäpä siitä jos pheelis on, ja nyt oli. Antti spiikkasi kaupungin oman tytön Terhin “Miss Järvenpää 94”-tittelillä ja vieraileva monitorimiksaaja Karri piti huolen, että ainakin lavalla kaikki kuullosti vimpan päälle hyvältä. Ja oli hauskaa soittaa, paitsi mun pitäisi kyllä nostaa kitarahihnaa, koska Onnelliset kohtaa on aivan mahdotonta soittaa kunnolla viralliselta Paul Stanley -korkeudelta. Lettibiisiä oli muuten ihana soittaa, saatte luvan tottua siihen. Kaiken kaikkiaan tosi hieno meininki ja riittävä määrä selkääntaputtelua keikan jälkeen jotta jäi hyvä mieli. Kiitos Jäke! Hello Kuopio!

Setti

1. Ei mulle riitä 2. Sä 3. "Lettibiisi" 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Tällaisena kesäyönä 6. Mitä hyödyttää 7. Kaupunki allapäin 8. Luoksesi 9. Onnelliset kohtaa 10. Vastusta mua 11. Minne katosi päivät 12. Kun tuuli oli viilee - e1. Kun puut tekee seittiä e2. Jos osaisin

Tulliklubi, Tampere 4.10.2002

Kahdet treenit saatiin sovittua ennen maailmankiertueen alkua, ja niissä ehdittiin treenata karkeasti ottaen keikkakuntoon 2 upouutta yours trulyn mestariteosta, sekä seuraavan singlen b-raitana päivänvalon näkevä Mitä hyödyttää. Uudet biisit ovat saaneet kätsät työnimet “Lettibiisi” ja “Tässä yhtenä päivänä” – näistä ensimmäinen on sellasta kahden pennin Smithsiä varmaan, ja elinkelvoton työnimi juontuu tekstin säkeestä “letitä tukkani/niin että tuntuu”. Joka tapauksessa säkeistöjen 4 tahdin sointukiertoa on kiva junnata pidempäänkin läpi. “Tässä yhtenä päivänä” -nimi pitää varmaan myös joskus muuttaa, sehän kuullostaa oikeastaan sellaselta SMG:n biisinnimien keskiarvolta. A-osat muotoutui superkiellettyjen jazzsointujen vuoksi hitaan limaiseksi funkballadiksi, mikä on tavallaan ihan saatanan kamalaa, ja kerkkis meneekin sitten ihan hakusanalla Tommi Läntinen. Tai Kent. Joka tapauksessa sellaista yltiöromanttista matsupitsu-titanic-soundtrack roskaa.

Elikkäs luottavaisin mielin lähdettiin matkaan. Tämä rundi tehdään Russellilla, bussilla, jonka nimi tulee tietenskin Russell Athletic -kylkiteipeistä. Kosla oli juuri Donkkareilla ajossa, joten Antti ja Nykänen olivat jo nimiteipanneet perältä sängyt, mutta kaikille riitti omat. Kaiken kaikkiaan tod. mukavanoloinen ja hyvin fengshuiattu rokkidösä. Kuskina toimi alkurundilla Syke, joka on saanut nimensä Tohtori Sykeröstä, ja on vähiten Tohtori Sykerön näköinen ihminen, johon olen ikinä tutustunut. Olin käynyt aamulla ystävältämme Salla Salokankaalta hakemassa sen tekemän jättitaustakankaan, jonka kromipainatuksen silittämisessä oli ilmeisesti mennyt vuorokausitolkulla aikaa. Mutta oli se sitten ihan saatanan näyttävä, kun sen Tulliklubin epäkeskolle lavalle sai ripustettua. Soundcheck oli pitkä kuin puolalainen taide-elokuva, kun haluttiin hioa vähän uusia biisejä ja esmes Kaupunki allapäin -kappaletta, jota ei “sähköisesti” vielä oltu esitetty.

Alkukeikka meni omalta osaltani hieman ummikkona, silleen kitarankaulaa hermostuneena tuijotellen, mutta esim. Onnelliset kohtaa taisi mennä aika hienosti. Yllättäen “Lettibiisi”, jonka olisi pitänyt olla hermoilun paikka rentoutti ainakin minut ja siitä eteenpäin sai aivot sellaiseen asentoon, että keikasta pystyi nauttimaan kunnolla. Setin loppupuolelle saatiin hyvä nousujohteinen bore, ja encoret vedettiin yhteen putkeen. Ihan orgastinen aloitus ei kuitenkaan ollut, mutta oma arvio keikasta parani ja hämärtyi aika tehokkaasti Taran (reissussa mukana ollut BMG:n pr-tyyppi) vinguttaessa korttiaan Telakalla.

Matka takaisin Helsinkiin sujui mukavasti Las Ketchupin Ketchup Songin sanoja opetellessa, David Hasselhoffin keikkataltiointia seuratessa, ja romanttisen Teenage Dreamgirls -lehden nelikielisten kuvakertomusten parissa lingvistiikkaa opetellen. Ensi kertaan! Kiitos Tampere!

Setti

1. Tästä eteenpäin 2. Tällaisena kesäyönä 3. Onnelliset kohtaa 4. Ei mulle riitä 5. "Lettiibiisi" 6. Ei mun oo hyvä olla yksin 7. Kun tuuli oli viilee 8. "Tässä yhtenä päivänä" 9. Kaupunki allapäin 10. Mitä hyödyttää 11. Sä 12. Luoksesi 13. Vastusta mua 14. Minne katosi päivät - e1. Nää aamut e2. Kun puut tekee seittiä e3. Jos osaisin

Baarifestarit, Helsinki 7.8.2002

Myöhäisessä vaiheessa sovittu keikka Espan lavalla vedettiin yllättäen Sumppi monitorimiksaajana ja vaihteeksi taas Staffan kakkoskitaristina. Paikalla ja sen liepeillä oli väkeä kuin KooVeen maalilla, joten joko aurinkoinen sää tai City-lehden kuvaus “kaupungin omasta, älykkäästä ja magneettisesta” bändistä olivat houkutelleet massat liikkeelle.

Meitä ennen esiintynyt Mighty 44 (hei Mauro! hei Kristian!) yritti saada puistokävelyllä olevia lapsiperheitä joraamaan ja bailaamaan tosi elektrisesti, mutta aika lempeä ja lunki tunnelma mestoilla oli lavalle mentäessä. Setti oli se ihan sama typistys kuin festareilla oli hyväksi havaittu, ja hauskaa oli. Alkukeikka jopa meni jotenkin tosi hienosti, tosin Tällaisena kesäyönä -kappaleen tempo oli niin järjetön, että en tunnistanut biisiä Antin lyödessä sen käyntiin, ja olin hetken matkaa pihalla kuin lumiukko, että mitäs sitä rupeis soittelemaan. Loppukeikasta mopo alkoi lähteä vähän käsistä, ja Kun tuuli oli viileessä kitara oli jo vähän enemmän epiksessä kuin lääkäri määrää. Jokatapauksessa hieno keikka, ja kuulemiin lokakuuhun. Silloin pitäisikin olla treenattu taas reilusti laajempi repertuaari.

Setti

1. Minne katosi päivät 2. Ei mulle riitä 3. Onnelliset kohtaa 4. Tällaisena kesäyönä 5. Sä 6. Ei mun oo hyvä olla yksin 7. Kun puut tekee seittiä 8. Vastusta mua 9. Vuoksesi 10. Kun tuuli oli viilee e. Nää aamut (kai, biisilistat aina katoaa johonkin)

Keikat

25.06. PaPaNa Bar, Inari
02.07. Freedom Festival, Tampere
09.07. Ruisrock, Turku
16.07. Henry’s Pub, Kuopio
17.07. Ilosaarirock, Joensuu
29.07. Neste Rally Zone, Jyväskylä
30.07. Qstock, Oulu
26.08. TBA 
27.08. Janakkala 150 vuotta, Turengin liikuntahalli , Janakkala


Kaikki keikat ›

Uutiset

Keikkapäiväkirja