Räyhärock, Loviisa 28.6.2002

Loviisaan lähdettiin vaihteeksi DJ Esko -bussilla (ne saa nimensä mainosteippausten mukaan), ja viime hetkillä oli tullut tieto, että paikan PA-kamat ja koko soittotila yleensä on aika pienimuotoiset. Paikan päällä tieto osoittautuu oikeaksi, ja teemme uhkarohkean päätöksen vetää keikan ilman taustanauhahässäköitä ja vieläpä sudeilla sipsutellen. Eli vain astetta sähköisemmissä tunnelmissa kuin taannoin Juttutuvassa. Antti oli Raumanmerellä alkaneen jännetuppitulehduksen riivaama, ja Burana kasisatasia ja antibiootteja napsin myös minä, sillä edellisenä päivänä lääkäritäti oli hionut leukaluustani biitin pois ja repinyt viisaudenhampaan irti. Toinen puoli naamataulustani oli normaalissa häkellyttävän komeassa kuosissaan, mutta toinen näytti David Coulthardin ja Ridge Forresterin sikotautiselta geenimutaatiolta. Ja Kosonen oli kiinni Vilkkumaan laivakeikalla, joten jotenkin alakuloista meininki oli.

Muut (minulle täysin tuntemattomat) bändit luukuttivat Marshallejaan ihan estottomasti ja mäiskivät menemään täydellä rumpusetillä, mutta aika tukalalta se kuulostikin sen vähän mitä kuulin. Enimmäkseen viihdyimme illan ajan Loviisan erilaisilla kesäterasseilla kaatamassa Mallorca-, Muuli- ja Lippis-nimisiä drinkkejä. Odoteltavaa riitti, sillä aikataulu venyi iloisesti, ja jotain tehdäkseen Antti kasasi coolin eteläeurooppalaisen näköiseen hotellihuoneeseen rumpusetin pystyyn. Sitä sitten soiteltiin ajankuluksi ja odoteltiin että alakerrasta tullaan pyytämään soittelemaan. Kello oli varmaan siinä 03.50 kun saimme aloitettua, ja yleisö oli näköjään aika naula otsassa. Antti (joka oli tainnut ottaa jo vähän liikaa jaloviinaa) ja Terhi oli sitä mieltä että keikka oli ihan katastrofaalisen huono, eikä Tommikaan tainnut olla ihan eri mieltä, mutta yllättäen omasta mielestäni (ja jopa Jukka Negasen mielestä) keikalla oli hetkensä, ja se yleisönosa, joka pysyi tolpillaan ja muistaa illasta jotain, ei varmaan muistele pahalla. Ja itse asiassa se viimonen bändi meidän jälkeenkin ehti vielä lauteille, joten tehtävä kunnialla suoritettu. Seuraavana aamuna kävin ostamassa vanukkaita ja mansikoita bussievääksi ja lähdimme Helsinkiin.

Setti

En muista biisilistaa sitten pätkääkään.

Raumanmeren juhannus, Rauma 23.6.2002

Jo lähtiessä oli kylmää ja märkää kuin eskimon pillussa, ja sää ja sade vain paheni matkan aikana. Matka taitettiin Kerkon bändiläisten kanssa samalla bussilla kun keikatkin oli peräkkäin teltanomaisella kakkoslavalla. Paikan päällä päivän mittaan sade vähän hellitti, mutta koleaa oli vielä kun lavalle astuttiin. Teltta oli ilahduttavasti täynnä vaikka Ra-Ra-Ra-Rasmus aloitti päälavalla samaan aikaan, ja aikarajoitteiden vuoksi linjakkaan lyhyeksi hiottu setti tuntui toimivan hienosti. Onnelliset kohtaa ei ehkä vielä vähään aikaan tule asettumaan kunnolla uomiinsa (Mikko ei vielä ollut edes kuullut sitä) ja Tällaisena kesäyönä kaahasi ylinopeana tuttuun tapaansa, mutta Ei mun oo hyvä olla yksin ja Sä jotenkin laukaisi ainakin omassa päässäni tilanteen sillä tavalla, että homma tuntui todella luistavan. Harmi vaan että jäi juhannuksen ainoaksi keikaksi.

Erinäisten miehistösähläysten takia pääsin vielä debytoimaan perkussionistina Kerkon vetoon, ja sen jälkeen jäätiin vielä paikan päälle Jussia juhlistamaan.

Setti

1. Ei mulle riitä 2. Minne katosi päivät 3. Onnelliset kohtaa 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Sä 6. Tällaisena kesäyönä 7. Vastusta mua 8. Vuoksesi 9. Kun tuuli oli viilee e. Kun puut tekee seittiä

Juttutupa/Pumppuklubi, Helsinki 19.6.2002

Jepa. Edellisenä päivänä eli tiistaina ehdittiin mennä kämpälle katsomaan että miltä ne biisit muka sitten akustisena oikein kuullostaa. Keskiviikkona vietiin massiivinen backline-kalustomme (2Xkitara, yksi vahvistin, conga, tamburiini ja basso) paikalle siinä viiden aikaan ja katottiin että niistä noin suurinpiirtein tulee jotain ääntä. Kovin perinpohjaista soundcheckiä ei viittitty kun niitä asiakkaita siinä pöydissä koko ajan notkui.

Meitä ennen soitteli Betonihank (BetoniHank?) -niminen yhtye, jolla oli ihan täysi kalusto mukana. Paikalla oli täysi tupa ja ulos oli kertynyt pitkä jono, mutta se lienee enemmän keskiviikon Pumppuklubien suosion ja ilmaisen sisäänpääsyn ansiota, kuin mitään mistä bändin puolesta kannattaisi hirveästi liputtaa. Olihan siinä aluksi hieman orpo olo käkkiä baarijakkaralla jalkojen heiluessa ilmassa, ja Terhikin sanoi olleensa ennen keikkaa ja keikan alussa studiksessa, koska noin lähellä yleisöä se ei ollut laulanut varmaan kuuteen vuoteen. Ensi-iltansa sai jopa kolme uutta kappaletta: Onnelliset kohtaa, Mitä hyödyttää ja Kaupunki allapäin. En ole yhtään varma että mikään näistä meni niin superhyvin, mutta noin yleensä pitää vähän rintaa röyhistellä (kun jälkeenpäin tultiin monelta taholta niin sanomaan) että biisit kantoivat akustisina versioina tosi hyvin. “Hakusanalla Zorro” uudelleensovitettu Vuoksesi oli erityisen hauska Antin spontaaneine Olé!-huutoineen ja Mikon pseudoflamencosooloineen.

Eli hauskaa oli, ja jäi sellainen kutina, että tällaisia akustisia keikkoja voisi joskus tehdä lisääkin.

Setti

1. Tästä eteenpäin 2. Minne katosi päivät 3. Ei mulle riitä 4. Onnelliset kohtaa 5. Tällaisena kesäyönä 6. Kaupunki allapäin 7. Ei mun oo hyvä olla yksin 8. Kun tuuli oli viilee 9. Mitä hyödyttää 10. Vastusta mua 11. Vuoksesi e1. Kun puut tekee seittiä e2. Jos osaisin

Down By The Laituri, Samppalinna, Turku 16.6.2002

Koleaan, melkein jo tihuttavaan Samppalinnaan saavuttiin kait siinä jossain kahden kieppeillä, ja festarit vaikuttivat aika jäähdyttelyltä: alla oli kuulemma kaksi hellepäivää ja huomenna olisi jo työpäivä. Säätilaa uhmaten Tommi, Antti, Jukka ja Nummenpalo pystyttivät kuitenkin hellevarjon, grillin ja retkituolit. Sitten piti siinä käkkiä ja venailla Edelmannin Sampan setin läpi, ja kun lopulta päästiin roudaamaan kamat lavalle ja checkaamaan, sanoo vahvistimeni työsopimuksensa irti neljän sekunnin moitteettoman toiminnan jälkeen: ei pihahdustakaan. Kaikki valot palaa, mutta ketään ei kotona. Viime minuuttien McGyver-operaationa haetaan jo pihasta ulos ajavalta Edelmann-kitaristi Akilta pari saipuualaatikkoefektiä sekä takakontista Kososen kakkosvahvistin. Kosonen johdattelee minut kamojensa saloihin viidessä minuutissa, ja lopulta checki (tsekki?) on jopa etuajassa valmis.

Omalta osalta keikka meni vähän yössä kuunteluongelmien ja vieraan raudan takia, eikä sadetihkuinen kenttä varsinaisesti ääriään myöten täynnä ollut, mutta jotenkin omituisesti setistä jäi aika hauska fiilis. Ei mulle riitä meni omasta mielestäni aika tervaa juoden, mutta moni vauhdikkaampi biisi taas tosi tymäkästi, ja niinä hetkinä kun uskalsin yleisöä seurata, ne tuntuivat olevan hyvin mukana. Vastoin Kauhasen Villelle antamaamme biisilistaa päätimme jopa soittaa yhden encoren (etukäteen tuntui vähän siltä ettei niitä taida tulla), ja Mennään alemmas vedettiin sitten ilman taustanauhaa ja vieläpä poikkinaisella kielellä. Ties miltä kuulosti mutta hauskaa oli.

Sitten kateltiin Emmiä ja Ihmepoikaa ja juotiin viskipaukkuja muovimukeista ennen kuin oli aika lähteä kotiapäin.

Setti

1. Nää aamut 2. Minne katosi päivät 3. Ei mulle riitä 4. Kun puut tekee seittiä 5. Ei mun oo hyvä olla yksin 6. Tästä eteenpäin 7. Vuoksesi 8. Tällaisena kesäyönä 9. Vastusta mua 10. Sä 11. Vanhoja juttuja 12. Kun tuuli oli viilee - e1. Mennään alemmas

Keikat

25.06. PaPaNa Bar, Inari
02.07. Freedom Festival, Tampere
09.07. Ruisrock, Turku
16.07. Henry’s Pub, Kuopio
17.07. Ilosaarirock, Joensuu
29.07. Neste Rally Zone, Jyväskylä
30.07. Qstock, Oulu
26.08. TBA 
27.08. Janakkala 150 vuotta, Turengin liikuntahalli , Janakkala


Kaikki keikat ›

Uutiset

Keikkapäiväkirja