Tavastia 14.4.2006

Tavastia 14.4.2006Tavastia 14.4.2006Huh, en ehtinyt kirjoittaa tästä keikasta ennen kevätlomaani, joten nyt pitäisi muistella tämmöistä sotia edeltävän ajan keikkaa jotenkin hauskasti ja terävästi.

Illan suurin erikoisuus oli tietenkin Pauliinan lisäksi lavalle ängettävät Kerkko Koskinen ja Pekka Gröhn – piano and hammond respectively. Minä ja Antti oltiin ed. viikot rakenneltu jonkinlaisia nuotteja näille sormiotaiteilijoille, mutta varsinaisia treenejä ei tällä kokoonpanolla oltu järjestetty. Sen sijaan tilatakseilla lähdettiin keräilemään soittokamoja ympäri Helsinginniemeä jo erityisen hyvissä ajoin, jotta soundcheckissa ehdittäisiin katsoa – no, oikeastaan about kaikki biisit läpi. Jukka Puurula tuli äänittämään keikan, joten se veti siinä kanssa omia piuhojaan. Yleensähän me ei mitään järkevää olla saatu narulle livetaltiointeja kokeiltaessa, mutta aina välillä kiva kokeilla. Lavalla oli siis joka tapauksessa ennätyksellisen monipuolinen ja harmonisesti rikas metakka, jota Nykänen yritti suitsia ja kanavoida iltamiin.

Mökki oli ihan hiton täynnä ja ilmassa suuren olympiaadin tuntua astuessamme lavalle Brian Enon juhlallisen ambientin saattelemana. Ekana biisinä vedettiin Ota minusta puolet, sitten Hölmö rakkaus ja siitä eteenpäin en enää muista, mutta aika alussa ollut Katu päättyy aurinkoon oli ainakin sellainen joka toimi kuin toimihenkilö Kerkon, Pekan ja Paapun laventaessa soundia. Setti oli rakennettu piiitkäksi, biisinvälit tiuhiksi, koko uusi levy kuultiin ja vanhemmiltakin sellaisiakin harvinaisuuksia kuin Elena ja Kun kuolen. Joista jälkimmäinen oli ehkä hieman raskas omalla paikallaan, mutta soi tietenkin hiton isona lisäarsenaalin vuoksi. Samoin tällä kattauksellahan se Elena oli nyt vaan pakko soittaa! Nimikirjaimissa kokonaisuus kasvoi lopulta aika överiksi 8-henkisenä.

Etten säikytä kaloja ja ekana encorena paikkansa löytänyt uutuus lopulta olemme kuitenkin yksin pitivät huolen, että keikasta löytyi dynamiikkaakin, vaikka enimmäkseenhän ne kamat aika kaakossa olikin. Niinkuin Turussakin, kaikkein viimeiseksi ylimääräiseksi vedettiin Onnelliset kohtaa, joka oli tietenkin jo aika kaoottinen soittotarkkuutensa puolesta ainakin allekirjoittaneella, mutta: Ei se järki vaan ne tunteet! Eläköön loistavalle yleisölle ja suuraplodit sormiotaiteilijoille, jotka lopulta soittivat todella monessa kappaleessa, kun niitä nuotteja sitten ynnättiin. Keikan jälkeen oman bändin uusi hieno kyyhkyspaita niskaan ja juhlat käyntiin!

Klubi, Turku 18.3.2006

Etuajassahan Turkuun silti tultiin. Kahvilakierroksen jälkeen Omenahotelliin, jonne Anssi kantoi juuri ostamansa skannerin, jota sitten viriteltiin käyttökuntoon. Turun Klubin lavaa oli jossain määrin muutettu, ja parempaan päin. Nyt oli aikaa tehdä kunnon sound check jonka jälkeen oli jo paljon turvallisempi olo. Sitten taas zombailtiin takaisin hotellille tuijottamaan aivot sulattavan huonoa Ghostia (Demi Moore, Patrick Swayze ja maailmanhistorian vähiten hauska “koomikko” Whoopi Goldberg)

Keikka aloitettiin siinä 23.30, ja Hölmön rakkauden introsta lähtien oli selvää että nyt tulee vitun hyvä keikka. Jotenkin sen vaan joskus tietää. Akustisen ja rokin materiaalin balanssi oli lapasessa, yhteensoitto ihan vitun hänessä, Terhi lieskoissa, yleisö tulessa, Paapu veti täydellisesti – keikan jälkeen vaan hypittiin ja halailtiin kuin pikkulapset. Setti oli biisijärjestystä varioiden sama kuin eilen, paitsi Solmu jätettiin pois kun me pelästyttiin kuinka paskasti se meni Tampereella, ja Onnelliset kohtaa otettiin ylimääräiseksi encoreksi kun sille tilaus oli.

keikan jälkeen tutustuttiin Monk-nimiseen uuteen jazzbaariin, josta löytyivät Dalindéon jätkät keikanjälkeisissä tunnelmissa (Josen savuista soittoa voi kuulla Katu päättyy aurinkoon -kappaleessa!). Seuraavana aamuna sitten nokka kohti Helsinkiä ja jaffat auki.

Klubi, Tampere 17.3.2006

Pohdintojen jälkeen päätettiin ottaa se paapu sitten mukaan Tampereen ja Turunkin keikoille. Reissuun lähdettiin ryhmämme koolle optimoidulla XBoxilla, joka oli käytössä aiemmilla akkarirundeillakin. DVD-valikoimasta päätettiin valita katseluun Keisarikunta, jota ei kyllä oikein kelaamatta ja punastelematta katsonut. Mutta olihan siinä hetkensä ja viihdyttäviäkin kohtia!

Klubilla oli ovet auki ja nuoriso kahvilla, joten soundcheck tehtiin itseasiassa varsin vastaanottavaiselle koeyleisölle! Kauhasen Ville väänsi kuuntelua minkä kerkesi – Ylpeä sydän ja Vierailla kallioilla olivat saaneet tuekseen taustamauhat, joiden testailuun meni tovi. Kössin ja mun hoilattavaksi tarkoitettu Ylpeän sydämen loppu teetti aika paljon treeniä. Lopulta päästettiin lämppäri Hampaat suussa lavalle checkiin ja lähdettin hotelliin. Omenahotellien psykoottisesta tunnelmasta on näissä päiväkirjoissa puhuttu ennenkin, joten ei siitä sen enempää.

Etukäteen ei juuri riemuittu Egotripin samaniltaisesta Yo-talon keikasta, mutta väkeä tuli lopulta siihen nähden aivan mahtavasti. Hampaat kaahasivat settinsä yhdentoista aikaan – sen mitä vilkasin ihan vitun hyvin, mutta oli siellä kuulemma kamat hajoillu jo ekassa biisissä. Eskimolaki voimaan! Saunan lauteilta sitten lavalle erilaisten pikku viivästävien sähläilyjen jälkeen.

Etten säikytä kaloja meni hienosti introna, ja muutenkin alkukeikka oli aika lupaava. ja kaikki missä Paapu lauloi oli silkkaa timanttia. Esim. Ilman sinua olen lyijyä ja Katu päättyy aurinkoon soi komeasti ja itsevarmasti. Sitten jotkut rokit meni kyllä vähän munilleen, oli sellainen ekan keikan yliyrittämisen meininki. Tempot oli lähinnä meitä viisitoista vuotta nuoremmalle punkbändille sopivia. Oli kuunteluongelmia ja yleistä mogailua. Akkarin säädöt oli pielessä ja kitarat epiksessä. Tosin “Lopulta olemme kuitenkin yksin” meni aivan vitun hyvin. Bäkkärillä oli intensiivinen kahdenkymmenen minuutin puinti keikan jälkeen jossa kaikki haukkuivat itseään ja Jukka muita. Lopputulemana sanottakoot että ainekset parempaan vetoon oli mutta hyvä näinkin. Kommentit yleisöltä oli kuitenkin erittäin positiivisia joten pois turha itseruoskinta! Osa porukasta lähti keikan jälkeen Hellaan, jossa kuulemma oli rautahäkkiin suljettu esitanssija. Harmi että missasin. Mutta minäpä törmäsin suosikkitamperelaiseeni elikkäs Kaupparatsu Frangéniin, jonka ei tarvinnut lähteä minnekään, Tampereella kun jo oli.

Seuraavana aamuna kuulin ensimmäisen kerran Hölmön rakkauden radiosta (poislukien ne kerrat kun itse on radiossa vieraillut) – Kössin kanssa Subwayssä aamiaispatonkeja mupeltaessa. wohoo! Sitten kohti Turkua Mafiapeliä tahkoten ja hitaasti ajaen.

Semifinal 28.2.2006

Semifinal 28.2.2006Hölmö rakkaus ylpeä sydän -julkkaribileet

No niin! Tietyllä tavalla mikä tahansa levytysprosessi huipentuu juuri tähän iltaan – levynjulkaisubileisiin. Aikaisemmin on pidetty milloin mitäkin harjakaisia miksausten ja masterointien jälkeen, tai yritetty vapautuneesti juhlia kun levy on saatu painoon. Mutta todellisuudessa vasta julkkaribileet, jossa tuote ikäänkuin esitetään maailmalle, suo artistille edes jonkinlaisen puhdistautumisen ja katharsiksen. Sitten alkaa tietenkin promotyö ja keikat, mutta se onkin toisenlainen ruljanssi kokonaan.

Päätimme alkuvuonna järjestää himmailut Semifinalissa, ja siten, että toimittajien ja frendien lisäksi myös yleisökin pääsisi osalliseksi ilonpitoon. tarkaksi aikatauluksi adamantoitui: 19.00 vieraat sisään ja virallinen osuus – 20.00 ovet auki ja rahvas mökkiin – 21.00 veto. Sitä ennen oli tietenkin jopa treenattu uutta matskua vähän, ja lämmitelty muutamaa evergreeniä setin ryydikkeeksi.

Päivällä erilaisten roudausspedeilyjen ja taksisäätöjen jälkeen olimme saaneet kamat pystyyn ja valmiina soundcheckiin ja viime hetken treeneihin. Terhin sisko Paapu, joka tuli laulamaan parit taustat, tuli stailisti hiukan myöhässä, mutta ei hätiä mitiä, studiotöistä saapuva Anssi juuttui joka tapauksessa HIFK-Jokerit lätkämatsin aiheuttamaan ruuhkaan, joten viime hetki jäi todella viime hetkeen.

Alkuun tehtiin Maikkarin viihdeuutisiin joku jännittynyt ja jäykkä haastattelun pätkä, ja kun toimittajia ja ystäviä oli juotettu kolme varttia drinkkilipuilla katsottiin isolta projektorilta Arto Tuohimaan mainion kesäinen Hölmö rakkaus -video, sekä 10 minuutin teaserikooste tuotantoyhtiönsä valmistelemasta SMG:n levyntekodokumentista.

Sitten olikin aika avata ovet, joiden taakse oli jopa jo muodostunut jonoa. Paikka täyttyi yllättävän nopeasti ja sitä jonoa kuulemma jatkui sinne kinkkiravintolalle saakka. Nykänen ihmetteli että onkohan nämä nyt kaikki ihan oikeaan paikkaan tulossa – etukäteen ajateltiin että tällaseen tiistai-iltakeikantynkään ei nyt varmaan ihan älytöntä tunkua ole. joka tapauksessa viittä vaille yhdeksän jännittikin jo niin tuskattuttavasti, että oikein ihmetteli miksi aikoinaan alalle ryhtyi. Arto kuvasi dokkarinsa viimeisiä kuvia kanssamme takahuoneessa – viimeiseksi kuvaksi jäi kun yhtä yli yhdeksän könysimme lavalle. Meillä kuitenkin ilta vasta alkoi.

Uusi levy kömmittiin vaihtelevalla varmaotteisuudella läpi, osin akustisina versioina kössin rhodesin maustamana, osin silleen melkein täysiä rokaten. Vanhoista biiseistä vedettiin lopulta vain 100 km Ouluun sutikantriversiona. Paapu lauloi kuin enkeli kappaleissa Etten säikytä Kaloja, Katu päättyy aurinkoon ja Vierailla kallioilla. Ensimmäisenä encorena vedimme Terhin kanssa kahdestaan yhden täysin korkkaamattoman biisin nimeltään Lopulta olemme kuitenkin yksin. Ilmeisen monille, ainakin meikäläiselle, se nousi illan musiikilliseksi kohokohdaksi. Ehkä se neljäskin levy pitää sitten aloittaa… Livevetona yksi huomionarvoinen biisi oli vielä tokaksi encorebiisiksi säästetty Solmu, joka tavallaan on turboahdetuinta SMG:tä ikinä – suoraa rokkia mahdollisimman suurella, helpolla ja tunteikkaalla kertsillä joka jatkuu ja jatkuu vaan. Ai että sitä on hauska vetää, ja sen tavallaan tiesikin jo etukäteen.

Keikan jälkeinen aika olikin sitten vaan yhtä halailua ja kättelyä ja selälle läiskimistä kunnes paikka pistettiin lopulta säppiin ja ydinryhmä siirtyi Tavastian puolelle Beat Barin nurkkapöytään juttelemaan omiaan. Mahtava ilta, niin hyvä kuin voi olla, paitsi tietenkin vitutti etteivät kaikki sisälle mahtuneet. Tavastialla viimeistään sitten!

Keikat

22.06. Valtteri Festival, Tampere
27.06. Tavastia, Helsinki
28.06. Haapavesi Folk, Haapavesi
29.06. Provinssi, Seinäjoki
05.07. Jyväskylän Kesä, Jyväskylä
07.07. Ruisrock, Turku
27.07. Qstock, Oulu
28.07. Vaasa Festival, Vaasa
28.07. Työväen Musiikkitapahtuma, Valkeakoski
04.08. TBA
17.08. TBA
 


Kaikki keikat ›

Uutiset

Keikkapäiväkirja