Scandinavian Music Group

Jyväskylästä Joensuuhun oli taas vähän pidemmäntuntuinen matka, ja perillä sää olikin niin sanotusti hanurista. Sokos Hotellin Amarillo-yökerhon lava olikin sitten aivan vitun lannistavan pieni – oikeasti tuli vähän maansa myynyt olo: Tänne sitä nyt on päädytty pizzerian nurkkaan soittamaan! Korokkeelle mahtui kätevästi Antin moposetti, eikä missään tapauksessa mitään muuta. Jotenkin siihen kuitenkin loihtui sellainen mukava soppi olemista varten, ja checkin jälkeen ison pyöreän pöydän ääressä nautitut Big burgerit virittivät tunnelman jo taas ihan tappiinsa – bändi, joka syö yhdessä, pysyy yhdessä!

Iltamien alkamisajankohta oli hieman epäselvä, ravintolapäällikkö sanoi yhtä, sopimus toista ja avulias henkilökunta kolmatta. Lavalle luikittiin loppujenlopuksi siinä 23.10. Ravintolatila jatkui pitkälle lavasta oikealle ja vasemmalle, optimaaliseen kuuntelu- ja katselutilaan mahtui pakkautumaan vain osa jengistä. Siihen muodostuikin aika superintiimi tunnelma, josta Terhi varsinkin tuntui olevan erityisen innoissaan. Varmaan toissapäiväinen Henkan keikka oli monella tapaa fänsimpi, mutta oli tässä lopulta kaikkein intensiivisin ja mutkattomin fiilis. Välispiikit venyivät melkein stand up -esityksiksi, varsinkin Antin tulkinta siitä kuinka joku biisi muka kertoo “Pikku Anssin immigroitumisesta Suomeen Viking Mariellalla vain höyrybassonsa ystävänään”. Aivan raivohauska keikka, ja tälläkin kertaa monet biisit aukesivat ihan uudella tavalla – Rannalta toiselle (tai “Opin valehtelemaan”), jonka studiopohjat ei ihan ole tyydyttänyt meitsiä, voisi hyvinkin tulla levytetyksi tämäntyyppisenä versiona.

Sitten ei muuta kuin Milleriä kitusiin ja läiskimään toisiamme olalle tähänastisesta menestyksestä.

Spagettivirhe?: Paluumatkalla – Plutonium 74:n diggailusta ja Enkelitaulun suojeluksesta huolimatta – tunsin oloni jollain tapaa rauhattomaksi. Antti puki kohdentumattoman tyytymättömyyteni sanoiksi ilmoittaessaan haluavansa pikaisesti spagettia. Pian kaikki hokivat tarvettaan saada huoltamospagua, joten sihdattiin sopiva bensis ja pysähdyttiin syömään. Erilaisista huoltsikapastoista on laaja kirjo karmeita kokemuksia liimanomaisista, alusvaatteenvärisistä kanapastoista ylisuolattuihin jauhelihakatastrofeihin. Silti, spagettivirhettä uhmaten kaikki tilasivat vuorollaan riskialttiin lastenannoksen “Spagetti Bolognese”. Ruuan saapuminen kesti tunnin, spagetti oli tuttuun tapaan sitä liian paksua ja ylikeitettyä laatua, ja kastikkeeseen oli tungettu jotain atominpieniä juuresbiittejä ja oma annokseni oli kädenlämpöinen. Kuitenkin kollektiivinen ruokakokemus vahvisti meitä ryhmänä, joten varsinaisesta spagettivirheen tekemisestä ei tarvinnut puhua – Kaikki kuitenkin jo etukäteen tiesivät mihin olivat ryhtyneet. Matkaa jatkaessamme suojelusenkeli tippui seinältä Kössin päähän.

No sleep until Tavastia!

Setti

1. Säälittävä syksy 2. 100 km Ouluun 3. Tiistai 4. Onnellinen nainen 5. Rannalta toiselle 6. Talvipuutarhaan 7. Hölmö rakkaus 8. Minne katosi päivät 9. Juokseva mies 10. Vierailla kallioilla 11.Ei mun oo hyvä olla yksin 12. Kaupunki allapäin 13. Kun kuolen 14. Tällaisena kesäyönä... e. Mitä hyödyttää e. Letitä tukkani e. Jos osaisin

Ja ei kun matkaan! Koska uutuuttaan kiiltelevä X-Box oli matkustajakotina hieman steriili, ostettiin bensiksen kehyskeitaasta kotoisa enkelitaulu luomaan tunnelmaa ja kaitsemaan matkalaisten Texas Hold ’emin sujumista.

Jyväskylän Scandic oli normaalista Sokos/Cumulus-standardista vaihteeksi aika reilusti poikkeava, joten yökerhokin oli omanlaisensa. Sisustus oli Marokkoa, Etelä-Amerikkaa, Intiaa, Egyptiä ja Etelä-Eurooppaa iloisesti sotkeva tyhjäntilankammoinen sekamelska, jota Kössi kuvaili “psykologiseksi” ja “yleisetniseksi”. Bäkkärinä toimi Hudsucker Proxy -tyylinen valtava, tummapuinen kokouskabinetti, jossa – hivenen virallisissa tunnelmissa – minä ja Kössi mupelsimme mureudeltaan hyytelönpehmeitä kanankoipia. Huoneista palattiin seitsemän tienoilla soundcheckiin. Sitten ei kun saunaan ja levolle.

Soittoaika oli tarkoituksiimme hieman epäkätevä 0.00, mutta kun tarpeeksi hiljaa soittaa, hiljenee se nousuhumalainen yleisökin. Ihan eiliseen mahtavuuteen ei mielestäni päästy, mutta aika vitun mahtavaa oli silti. Talvipuutarhaan onnistui erityisen hienosti, ja Kaupunkia allapäin on taas hauska soittaa pitkän tauon jälkeen. Yleisökontakti on tosiaan ihan erilaista kulmamonitoreilla – ja soitettaessa sellaisella äänenvoimakkuudella, että huutamalla mikin ohikin saa äänensä kuuluviin. Terhiä vaivasi edelleen flunssa, mutta laulussa se ei jostain syystä kuulunut ollenkaan. Loistavaa!

Loppuilta turistiin loosissa (kaupungissa myös olleen) Skreppersin Kallen kanssa, ja sitten vielä vähän Kössin ja minun hotellihuoneessa.

Setti

1. Säälittävä syksy 2. 100 km Ouluun 3. Tiistai 4. Onnellinen nainen 5. Rannalta toiselle 6. Talvipuutarhaan 7. Hölmö rakkaus 8. Minne katosi päivät 9. Juokseva mies 10. Vierailla kallioilla 11.Ei mun oo hyvä olla yksin 12. Kaupunki allapäin 13. Onnelliset kohtaa 14. Kun kuolen 15. Tällaisena kesäyönä... e. Mitä hyödyttää e. Letitä tukkani e. Jos osaisin

Ehdittiin treenata juuri ja juuri riittävästi Kaisaniemen treenikämpällä, josta Anssi oli aiemmin aamulla vienyt rojut tuttuun pommisuojaan Valimoon – Lähtö siis tuttuun tapaan sieltä. Tällä kertaa kulkuvälineonnenpyörä pysähtyi X-Box-teipeillä varustettuun 8-paikkaiseen pikkubussiin jota ohjasti uusi kuskituttavuutemme, Kengurumeiningistäkin tuttu Pekka Malkki (Hei Pekka!). Tavaratilaan olisi moposetin, parin akkarin, rhodesin ja pystybasson lisäksi mahtunut vielä kaksi samanlaista kattausta, ja hytissäkin oli riittämiin tilaa. Kätevää. 1035 tunnin reissun jälkeen tosin itse kunkin kyljet, lonkat, selät, reidet, perseet ja hartiat olivat toista mieltä. Matkan aikana pelattiin hurjilla 10 sentin korotuksilla Texas Hold ’em -pokeria, kunnes kaikki lantit olivat etupenkin Team Malkki/Lehtisen omistuksessa.

Kuopiossa oltiin seitsemisen maissa. Henry’s Pubissa ei aikaisemmin keikalla oltu käyty, kunhan dokaamassa mystistä drinkkilistaa läpi joidenkin keikkojen jälkeen. Paikka on tavallaan aivan täydellinen huippuunsahiotulle akustoidulle konseptille – matala tila, lavan ja baarijakkararykelmien feng shui on sekä artistille että kuulijalle toivon mukaan virheetön yhdistelmä intiimiyttä ja käyttömukavuutta. Kamat vitunmoisella kiireellä pystyyn (jotenkin onnistuttiin sössimään tunti aikataulusta johonkin) ja sompailemaan. Kaikki paitsi Terhi veti kulmamonitoreilla, joten kuunteluun tuli tilan omaa ääntä ja hälyä tavalla, jota ainakin allekirjoittanut prefereeraa soundin erittelykyvyn kustannuksella. Pian kuuntelu oli kohdillaan, ja kun muutama treeneissä kysymysmerkeiksi jäänyt kohta oli setvitty, ryysittiin korttelin päähän hotelliin.

Uhkaus siedettävästä 22.00 aloitusajankohdasta oli ilmeisesti otettu tosissaan, joten porukat olivat jo paikalla Henkkaan luikkiessamme. Terhi ja minä aloitimme setin uhkarohkeasti kitaralle ja laululle sovitetulla Säälittävällä syksyllä, jonka jälkeen renkutettiin aikaisemmistakin akkariväläytyksistä tuttu 100 km Nashvilleen -kantri. Ja yllättävän nopeasti takaraivossa ja sydänalassa pesinyt pikku ahdistus koko akustoidun projektin onnistumisesta haihtui: Tämä oli varmaankin ihan hauskin keikka ikinä. Terhi lauloi kuin pikku enkeli ja välispiikit venyivät pitkiksi rupattelutuokioiksi. Draaman kaari oli niin olematon ja loiva ettei se voinut mihinkään lässähtää – lavalla olisi voinut olla vaikka myöhään yöhön, mutta kun kaikki harjoitellut biisit encoreita myöten oli vedetty, oli meidän pakko siirtyä bäkkärille halailemaan toisiamme. Anssin “höyrybasso”-intro Onnellisessa naisessa sai viisun aukeamaan ihan uudella tavalla, ja uudet biisit toimivat siinä kuin vanhat konkaritkin.

Pisimpään pubissa viihtyivät Kössi, Anssi ja minä, mutta lopulta muistikatkot ja väsymys veivät meistäkin voiton ja painuttiin yöpuulle. Kiitos kaikille paikalla olleille, oli aivan sikamaisen hauskaa!

Setti

1. Säälittävä syksy 2. 100 km Ouluun 3. Tiistai 4. Onnellinen nainen 5. Rannalta toiselle 6. Talvipuutarhaan 7. Hölmö rakkaus 8. Minne katosi päivät 9. Juokseva mies 10. Vierailla kallioilla 11.Ei mun oo hyvä olla yksin 12. Kaupunki allapäin 13. Onnelliset kohtaa 14. Kun kuolen 15. Tällaisena kesäyönä... e. Mitä hyödyttää e. Letitä tukkani e. Jos osaisin

Kesän jälkikirjoituksena oli vielä tällainen ihmekeikka harrastelijafutiksen Palis Cupin päätösbileissä. Muistan olleeni Ravintola Kaisaniemessä tasan kolme kertaa elämäni aikana: Vihreiden vaalivalvojaisissa, ja sitten Tehareiden sekä MC Taakibörstan keikoilla, ja vaikka edellä mainitut olivat päräyttävän hyviä bändejä, jäi mestasta kuva paremmin vaalivalvojaisiin sopivana paikkana.

Illan kulussa oli jotenkin sellainen fiilis, että pitkän päivätyön tehneet harrastelijaurheilijat halusivat enemmän dokata kuin syvällisesti eläytyä taiderokkiimme, mutta mitenkään kelvoton keikka ei ollut. Vaikka äänentoisto oli kuulemma rantapianosta elikkäs hanurista. Keikan jälkeen jäätiin joksikin ajaksi chillaamaan bäkkärille, sitten hajaannuttiin koteihimme. Jotenkin epädramaattinen loppu rundille, mutta aika pianhan tässä on jo tulossa syksyn unplugged-keikat.

TACK YOU PEOPLE.

Setti

1. 100 km Ouluun 2. Letitä tukkani 3. Ei mun oo hyvä olla yksin 4. Kaikkeen kyllästyy 5. Nimikirjaimet 6. Rannalta toiselle 7. Vastusta mua 8. Säälittävä syksy 9. Elena 10. Tällaisena kesäyönä 11. Kun tuuli oli viilee 12. Minne katosi päivät