Tavastia, Helsinki 19.7.2003

Kello oli noin 6.15 lauantaiaamuna kun pääsimme Tavastian ovelle. Kamat roudattiin sisälle ja ihmiset menivät koteihinsa goisimaan. Kuuden maissa illalla palattiin paikalle tekemään soundcheckiä, harjoittelemaan 100 km Ouluun, Tiistai, Elena ja jopa Onnellinen nainen -biisejä. Muutaman läpimenon varassa viimeisintä ei kuitenkaan uskallettu ottaa settiin, mutta kyllä siitä saattaisi aika kunkku olla tulossa. Kuivalaisen Antti oli valaissut lavan tutulla yleisönsokaisumeiningillä, aloitusnauhaksi valittiin hetken mielijohteesta yksinkertaisesti vaan Ei mulle riitä -kappaleen taustanauhat. Vaihdoin juhlan kunniaksi jopa kielet kitaraan.

Tossa siis pitkästä aikaa biisilista, kun kerta Terhille (joka pettymykseksemme ei esiintynyt tiara päässä) mieleen muistui. Tiistaita ei olla vedetty miesmuistiin, ja ripeä 100 km Ouluun sai ensiesityksensä. En sitten tiedä, kuinka juhlavalta meidän länkkärikuoro kuullosti mutta muuten taisi mennä ihan hyvin. Itseasiassa keikka meni miehistön mielestä ihan saatanan hyvin varsinkin eilisen välimallivedon jälkeen, ja kaikki taputtelivat kilpaa toisiaan selkään, mutta Tavastian yleisö vaikutti keskimäärin ehkä normaaliakin jäykemmältä. Mutta mitäpä pienistä, me helsinkiläiset vaan ollaan tällaisia vähän estyneitä ja snobistisia. Eikun backline kasaan ja jatkoille Lostariin!

Seuraavaksi Pohjois-Suomen rundille! I love my life!

Setti

1. Letitä tukkani 2. Tällaisena kesäyönä 3. Onnelliset kohtaa 4. Tiistai 5. Luoksesi 6. Nimikirjaimet 7. 100 km Ouluun 8. Kaupunki allapäin 9. Ei mun oo hyvä olla yksin 10. Sä 11. Elena 12. Vastusta mua 13. Minne katosi päivät 14. Kun tuuli oli viilee e. Kun puut tekee seittiä e. Jos osaisin

Raunarock, Kurikka 18.7.2003

Aamulla herättyämme käytiin Kössin kanssa ostamassa hellevaatteita ja Jane’s Addictionin uudet levyt mieheen (Unohdin omani tosin myöhemmin hotellihuoneeseen). Antilta tuli bussi on lähdössä -puhelu istuessamme Kahvila Pikkupavun (tms) terassilla, johon vastasimme, että meillä on oikein hyvä täällä, mutta Tamperehan on täynnä kyvykkäitä kitaristeja, ottakaa vaikka Juha Torvinen ja Costello Hautamäki Kurikkaan mukaan. Lopulta Antilta tuli tekstiviesti, että kaikki jää Tampereelle, ja Kurikkaan lähtee iskuryhmä Heli Nevakare – Laulu, Costello Hautamäki & Juha Torvinen – Kitara, Matti Oiling – Rummut & Puppe Strandberg – basso.

Jukka ja Antti olivat ostaneet eilen vuosia täyttäneelle Terhille prinsessatiaran ja kimaltelevan ankkakehyksen, johon oli varta vasten otettu poikien frendikuva passikuva-automaatissa. Minä sain “You know you’re gay, when…”-kirjan, josta kävikin pian ilmi, että olen hinttari, koska vihaan sirkusta.

Matkalla pysähdyttiin uimaan järvellä, jonka ruosteenpunainen vesi näytti siltä, että rannalle on hiljattain uhrattu lammaslauma. Taivas oli tumma ja ryhtyi salamoitsemaan poistuessamme paikalta. Kurikan tienoille oli myös ennustettu sähkömyräkkää, ja sellainen rekkalava jossa olisi tarkoitus soittaa on varmaan aika hyvä sähkönjohdin.

Vietyämme monitorikamat sinne urheilukentän laidalla sijaitsevan rekkalavan tienoille karautimme jonnin matkan päässä sijaitsevaan lomamökki-päivämajoitukseemme. Sieltä suunnistimme Växbyn, Terhin, Antin ja Kössin kanssa läheisen sähkövoimalaitoksen vastaiselle rannalle, jonka vesi oli taas verenpunaista, ilmeisesti rautapitoisuuden vuoksi. Kulutimme päivämme vedessä bodysurffaamalla (seisten pohjassa konttaavan ihmisen päällä) tai toistemme hartioilta voltteja heittäen. Rannalla Antti, Kössi ja Växby leikkivät myös Kuuluisat Rakennukset Pantomiimina -leikkiä. Anssin ja Antin ympyrätalo erityisesti oli aika veistoksellisen näköinen.

Mökillä mentiin saunaan, ja pihalla vilvoitellessa mister Salama iski varmaan about 500 metrin päähän meistä, pamaus oli ihan järjetön ja mökistä lähti sähköt. Illalla kun päästiin keikkamestalle, ukonilmat olivat kuitenkin jo väistyneet, mutta sen sijaan tuli ilmi järjetön aikataulullinen fuck up: Discon papereissa luki alkamisajankohtanaan sama kellon lyömä jona meidän piti päästä tekemään lavalle soundcheckiä. Venailun jälkeen pääsimme lavalle vetämään piuhoja runsaat kolme varttia myöhässä, kun samaan aikaan vieressä joku Kurikan nuorisotoimen johtaja pitää 10-vuotisjuhlapuheita raittiusaatteesta kiljukänneissä bailaaville alaikäisille. Yritettiin sitten kuroa vähän aikataulua kiinni – saattoi jäädä vähän kitarat virittämättä ja monitorointi tarkistamatta. Mikä tietenskin vitutti, mutta jonkinlaisella you-know-meiningillä pituudeltaan vaan ei soitoltaan tiivis setti saatiin vedettyä. Good-night-Kurikka-we-love-you-all!

YO-talo/Tammerfest, Tampere 17.7.2003

Matkalla oli aikaa renkuttaa vaiheessa olevaa Onnellinen nainen kappaletta tutuksi Antille, Anssille ja Kössille. C-osa ja jotkin sanarytmit oli vielä vähän vaiheessa, mutta hyvin tuntui ensimmäiseen koeyleisöön uppoavan. Renkutusvaiheessa on myös iskevillä työnimillä Entä jos mäkin pelaisin tennistä? sekä Ajattelen sinua kun kuolen -työnimillä liikkuvat kappaleet. Tampere, tuo Suomen Tampere, vaikutti helteen puolesta enemmän Etelä-Euroopalta sinne saapuessamme. Ilmassa oli helteen lisäksi historian siipien läpsyntää – Yo-talollahan SMG veti ensimmäisen hapuilevan keikkansa puolitoista vuotta sitten. Tänään lava oli tarkoitus jakaa Kööpenhaminalaisen Racetrack Babiesin kanssa, ja soundcheckaikaa oli kahdeksaan saakka, johon mennessä ehdittiin ottaa tyypit 100 km Ouluun -kappaleesta, joka olisi tarkoitus ensiesittää Tavastialla.

Tulliklubilta saatiin – sori vaan – kesän ehdottomasti paskinta artistisafkaa, niin järjettömän pahaa että kikatutti. Mutta eipä tuo mitään, tärkeintä on vilpitön yritys ja ravinnearvot. Hotelli Villasta lähdettiin iltasella takaisin Yo-talolle, ja saavuimmekin sisään juuri kun Tanskan ihmeet soittivat ensimmäistä viisuaan. jonka kerkesin kuunnella rauhassa alusta loppuun ja joka kuullosti päräyttävän hyvältä. Racetrack Babiesin annettiin valtiomiesmäiseen tyyliin soittaa encorensa aikatauluista piittaamatta ja varsin epäglamourikkaasti rupesimme sitten heidän roudareikseenkin.

Oma keikkamme oli huippukiva ja hikinen – kiitos te ihanat runsaslukuiset tampesterilaiset; Elena, ja jopa daideellisempi Nimikirjaimetkin, tuntuu uppoavan yleisöön kuin sormi vanhaan ihmiseen. Sen jälkeen hengattiin paikan päällä aikansa, roudattiin laiskasti ja lähdettiin Racetrack Babiesin tyyppien kanssa dösällä Dorikseen (HELLO JAKOB, CECILIE, RASMUS AND HANS(-CHRISTIAN)! HOPE TO HEAR FROM YOU WHEN YOU GET BACK TO FINLAND, I´M OFF TO BUY YOUR EXCELLENT DEBUT “LOVE SICK”!), ja lopulta vielä hotellillekin.

Kuvat: Lauri Anttila (kiitos!)

Ruisrock, Turku 5.7.2003

Siirtymä Ruissaloon oli aika teleportinomainen Anssille, Kössille, Terhille ja minulle Syken ajaessa enimmäkseen nukkuvaa lastiaan länsirannikkoa etelään. Hotellilla emme oikein ymmärtäneet Antin ja Jukan hoputusta alueelle tulossa (DH oli vetänyt jo keikkansa rantalavalla). Vasta alueelle päästyämme täysin epävirallisia teitä joku tuli sanoneeksi meidänkin bussilastillisellemme keikan siirtyneen yhdeksästä seitsemäksi. Eli bäkkärille pysäköityyn bussiin kuivaharjoittelemaan kertaalleen Elenan rakenne läpi, roippeet kasaan lavalle, soundcheck, ja keikka käyntiin.

Provinssin ohella ja varmaan edelläkin SMG:n historian paras festarikeikka: Antti soitti päivän toista keikkaansa ja oli saattanut ottaa puoli tuoppia liikaa ja tempot pysyivät sitä myöten pätevinä – ja välispiikit olivat aika huimia, varsinkin bändin parhaan hanurin omistajan julistaminen (Antti). Pitkään jaapattu Elenan tempokin löytyi lopulta yleisön handclapsien avulla, jonka olenta muutenkin oli ihanaa, suloista, runsaslukuista, eloisaa ja äänekästä. Thank-you-we-love-you-all!!!

Illan mittaan oli vielä mahdollisuus nähdä muita bändejä, sillä bussimme starttasi kohti Turun yöelämää vasta camphenkisen Lordin lopetettua (josta tuli ainakin mulle koko ajan mieleen enemmän jokin Paula Koivuniemi -henkinen dragshow kuin hevikeikka – siis ihan hyvällä tavalla) ja HIMin Buried Alive by Loven startattua.

Päiväkodista Dynamoon ja greippilimun sumuisessa aamuyössä takaisin Karibiahotellille, jossa aulaili vielä iso muusikkoretkue yökerhon mentyä kiinnikin. Aamulla vesiliukumäkiin ja vesihierontaan, Piina Coladat hotlan pseudokuubalaisessa baarissa – ja festarialueelle erilaisia passeja ja rannekkeita kinuamaan. Tai Anssi itse asiassa lähti maalle ja Antti stadiin. Mutta hieno tarjonta oli, varsinkin Mew ja Manicsit olivat allekirjoittaneen mieleen.

Setti

1. Letitä tukkani 2. Tällaisena kesäyönä 3. Onnelliset kohtaa 4. Kaupunki allapäin 5. Luoksesi 5. Ei mun oo hyvä olla yksin 6. Nimikirjaimet 7. Sä 8. Elena 9. Vastusta mua 10. Minne katosi päivät 11. Kun tuuli oli viilee e. Kun puut tekee seittiä - en ole ihan varma järjestyksestä.

Keikat

22.06. Valtteri Festival, Tampere
27.06. Tavastia, Helsinki
28.06. Haapavesi Folk, Haapavesi
29.06. Provinssi, Seinäjoki
05.07. Jyväskylän Kesä, Jyväskylä
07.07. Ruisrock, Turku
27.07. Qstock, Oulu
28.07. Vaasa Festival, Vaasa
28.07. Työväen Musiikkitapahtuma, Valkeakoski
04.08. TBA
17.08. TBA
 


Kaikki keikat ›

Uutiset

Keikkapäiväkirja