Turku, Säätämö 23.2.2002
Tuli aika rankasti juhlittua, joten Turkuun lähtiessä oli aivan hysteerinen darra, no, ainakin minulla ja Sumpilla. Viime reissulla katsottiin Rauhantekijä ja Rambo II, ja tällä reissulla Sumpilla oli mukana jotain vanhoja South Park -jaksoja, joita väijyttyämme katsoimme Die Hard kolmosen. Iloinen yllätys oli myös Topin lähtö kyytiin, virallisesti Alkoholivaastaava -työnimikkeen alla, mutta noin muuten noin muuten vaan (Topi toimi vuosia UB:n kuskina, ja hänellä on myös erittäin karvainen rintakehä). Säätämöllä olin käynyt kerran aikaisemmin Maritta Kuulaa katsomassa, ja paikka miellytti minua suuresti. Lavahan nyt on vähän epämääräisen muotoinen, mutta paikka on muuten aika hyvin feng shuiattu. Lavalle näkee hyvin joka suunnasta pudotetun keskilattian takia ja PA on Jukankin mielestä ihan kohtuulinen.
Soundcheck tehtiin vähän laiskotellen, jonka jälkeen jäätiin odottamaan seitsemäksi luvattua kinkkisafkaa. Siinä välissä minä, Terhi ja Tommi keretään tekemään pieni videohaastattelu johonkin vasta kehitteillä olevaan verkkolehtipalveluportaaliin, joka aloittaa kuulemma vasta kuukauden päästä. Sen jälkeen kirjoittauduttiin Ateljee-hotelliin, jonka valomainoksessa erikseen kerrotaan hotellin olevan “Quality” hotel, ja mikäs sen hienompaa. Osumme telkkarin ääreen juuri sopivasti Survivorin tullessa (ja kaksi jaksoa nähneenä alan olla ihan kärryillä) ja sitten hiippaillaan saunaan.
Keikka pääsee alkamaan vasta about 00.30, koska paikalla ollut Valohoito-niminen lämppäri vetää vähän yliaikaa. Mikäs siinä, mua ehkä vähän korpee se nykyinen artistien valitus järjettömän myöhäisistä esitysajoista. Tai onhan se erittäin ymmärrettävää, mutta mun mielestä usein hyvin myöhäisille keikoille kehittyy ihan omanlainen tunnelmansa – ehkä se on vaan yleisön humalan aste, ehkä jotain vähän mystisempää. Keikka on mielestäni paras näistä neljästä, jos vertailu on mielekästä, ja mun mielestä Antti, Tommi ja Mikkokin on samaa mieltä. Terhillä taisi olla pieni ongelmia äänen kanssa, jota kukaan meistä – eikä kukaan yleisöstä – huomannut, joten eipä se mitään. Jukan mielestä Tavastian keikassa oli parempi lataus, ja kyllä kai se teknisesti ottaen paremmin meni, mutta tänään oli vaan soitossa enemmän sellainen bändifiilis, ja yleisö oli ihan uskomattoman hyvin messissä. Tällaisena kesäyönä ja Vanhoja juttuja oli tempoiltaan aika hirveitä, mutta nyt se ei jotenkin haitannut, ja lavalla oli ihanan kuuma ja Antin turkulaisvitsitkin melkein upposi yleisöön. Keikan jälkeen saimme kunnian signeerata luultavasti maailman historian ensimmäisen SMG-paidan, ja omistaja Jussi toi Turun Sanomien Treffiliitteen, jossa komeili Terhi kannessa, ja sisäsivuilta löytyy mm. sitaatit “SMG:n mukaan syyskuussa ilmestyvä debyyttialbumi on täydellisin levy mitä on koskaan tehty. Kitaranvarressa roikkuva Joel Melasniemi arvelee levyn mullistavan koko populaarimusiikkigenren” ja ” ‘Vihaan kaikkia turkulaisia. Ja länsirannikko yleensäkin on perseestä’ Antti'”. Tommi Pietiläinen kävi onnittelemassa ja sanoi olleensa positiivisesti yllättynyt (mikä on aina vähän kaksiteräinen kohteliaisuus!). Kamat laitettiin kasaan ja autoon vielä illan kuluessa ja sitten ryysittiin Dynamoon (myös Dynamon omistajan Jussin kutsumana, ei-niin-hienovaraisesti jonon ohi mekastaen).
Näistä neljästä keikasta jäi sellainen yleismaku, että pitkälle päästiin nollatasosta jo tässä ajassa, että Suomessa on nyt about 1500 ihmistä, jotka on nähnyt meidät livenä ja käsittääkseni keskimäärin jopa pitäneet näkemästään. Itselle muodostui paljon parempi kokonaiskäsitys omasta matskusta, ja tuli hirveä fiilis päästä eteenpäin, pitäisi olla joka viikonloppu keikkoja, ja pitäisi tehdä enemmän vauhtibiisejä (slovareiden ts. keskitempoisten biisien määrä on suurin tunnustettu ongelma) ja studioonkin olisi kiva ehtiä. Suurkiitokset Mikko Kososelle tähänastisesta, toivottavasti pääsee myös mahd. monille tuleville keikoille. Kiitos kaikille jotka tulivat kuuntelemaan, tulkaa ensi kerrallakin, niin voitte about joka biisin alussa mumista vierustoverinne korvaan lunkin tietäväisenä “aa, tää on se ja se biisi, täs on hyvä c-osa” tai “mä näin nää silloin kun nää vielä oli hyviä”.