Börs, Turku 17.4.2003
Kohti Turkua! Viime viikonlopun Double Decker vaihtui yksikerroksiseen mutta ihan yhtä glögiin Pleikkariin, jonka perällä DVD 5.1 -teatterissa katsottiin ekaksi Liar Liar, mikä oli tietenkin ihan törkeen hauska. Ainakin minä olin sekä darrassa että flunssassa (jonka sain varmaan viime reissulla Kössiltä), tilassa, jossa Jim Carreyn naamanvääntely vaikuttaa ihan nerokkaalta, eikä tippaakaan rasittavalta. Sitten ehdittiin vielä puoleenväliin Scary Movie kakkosta, joka kaikista murskaavista ennakkotiedoista poiketen oli tietenkin ihan saatanan hauska sekin.
Etukäteen vitutti vähän kun ei oltu Säätämöllä, joka on yhden keikan perusteella muotoutunut lempikeikkapaikakseni Turussa, ja Börs näyttää juuri sellaiselta Memphis-ravintolan yökerholta mikä onkin. Kamat laitettiin pydeen, taustalakana ylös, ja kunnon soundcheckikin ehdittiin tehdä. Kaken viime viikonlopun you know-meiningillä vetämä korvamonitorointi hioutui nyt täydelliseksi. Sitten Memphisin puolelle syömään, jossa Antti ja minä otettiin takkiin ruokavalinnoissa (lähdettiin seikkailumielisesti Thai Meatballsiin ja Durum-vehnään Memphis Burgerin sijaan. Vittu että kadutti).
Alkuillasta Terhi ja minä käytiin höpisemässä jotain Turun paikallisteeveen suoraan lähetykseen. Hotellin saunat olivat ikävä kyllä varattuja, joten rentoutukseksi katsoimme aina yhtä psykedeelistä Jos sais kerran -lauluohjelmaa. Tämän kerran helmi oli ehdottomasti Matti Esko vetämässä Moottoritie on kuumaa.
Puolilta öin piti aloittaa, mutta järkkäri tuli sanomaan, että ulkona on hirvittävät jonot (cool. Ennakkoonkin oli mennyt kuulemma 250 lippua). 25 yli päästiin lauteille ja paikka vaikutti aikalailla tukkoon lyödyltä. Kake se väitti virittäneensä mun weaponit etukäteen, mutta Letitä tukkani meni vielä vähän epävireisissä merkeissä. Muutaman biisin perästä homma kuitenkin rupesi luistamaan, ja keikka olikin perkeleellisen hauska lopulta. Tiistai jouduttiin aloittamaan kahteen kertaan erehdyttyäni sävellajista. Antti huudatti yleisöllä vastaisiani iskulauseita, ja Vastusta muan kohdalla jo omia kannatuslaulujaan. Oli myöskin ihanaa soittaa Sä välillä loppusetissä. Seittien kohdalla aloin olla jo hieman ylikunnossa, ja vuorenhuippu-soolofillailut taisivat mennä aika lailla mauttoman puolelle.
Kaikki olivat siis helvetin tyytväisiä yleisöön, itseensä ja toisiinsa, paitsi Jukka, joka tuttuun tapaan haukkui soiton. Anssi kilistettiin virallisesti bändin täysivaltaiseksi ja vakituiseksi jäseneksi. Kiitos kaikille, jotka tulivat meitä kuuntelemaan, ja erityiskiitos niille, jotka tarjosivat drinkkejä! Aamulla oli aika rapea olo, jota myöten Scary Movie 2:n loppuosa ja Men in Black 2 upposivat kuin sormi vanhaan ihmiseen.