YO-talo/Tammerfest, Tampere 17.7.2003
Matkalla oli aikaa renkuttaa vaiheessa olevaa Onnellinen nainen kappaletta tutuksi Antille, Anssille ja Kössille. C-osa ja jotkin sanarytmit oli vielä vähän vaiheessa, mutta hyvin tuntui ensimmäiseen koeyleisöön uppoavan. Renkutusvaiheessa on myös iskevillä työnimillä Entä jos mäkin pelaisin tennistä? sekä Ajattelen sinua kun kuolen -työnimillä liikkuvat kappaleet. Tampere, tuo Suomen Tampere, vaikutti helteen puolesta enemmän Etelä-Euroopalta sinne saapuessamme. Ilmassa oli helteen lisäksi historian siipien läpsyntää – Yo-talollahan SMG veti ensimmäisen hapuilevan keikkansa puolitoista vuotta sitten. Tänään lava oli tarkoitus jakaa Kööpenhaminalaisen Racetrack Babiesin kanssa, ja soundcheckaikaa oli kahdeksaan saakka, johon mennessä ehdittiin ottaa tyypit 100 km Ouluun -kappaleesta, joka olisi tarkoitus ensiesittää Tavastialla.
Tulliklubilta saatiin – sori vaan – kesän ehdottomasti paskinta artistisafkaa, niin järjettömän pahaa että kikatutti. Mutta eipä tuo mitään, tärkeintä on vilpitön yritys ja ravinnearvot. Hotelli Villasta lähdettiin iltasella takaisin Yo-talolle, ja saavuimmekin sisään juuri kun Tanskan ihmeet soittivat ensimmäistä viisuaan. jonka kerkesin kuunnella rauhassa alusta loppuun ja joka kuullosti päräyttävän hyvältä. Racetrack Babiesin annettiin valtiomiesmäiseen tyyliin soittaa encorensa aikatauluista piittaamatta ja varsin epäglamourikkaasti rupesimme sitten heidän roudareikseenkin.
Oma keikkamme oli huippukiva ja hikinen – kiitos te ihanat runsaslukuiset tampesterilaiset; Elena, ja jopa daideellisempi Nimikirjaimetkin, tuntuu uppoavan yleisöön kuin sormi vanhaan ihmiseen. Sen jälkeen hengattiin paikan päällä aikansa, roudattiin laiskasti ja lähdettiin Racetrack Babiesin tyyppien kanssa dösällä Dorikseen (HELLO JAKOB, CECILIE, RASMUS AND HANS(-CHRISTIAN)! HOPE TO HEAR FROM YOU WHEN YOU GET BACK TO FINLAND, I´M OFF TO BUY YOUR EXCELLENT DEBUT “LOVE SICK”!), ja lopulta vielä hotellillekin.
Kuvat: Lauri Anttila (kiitos!)