Royal Night, Vaasa 16.4.2004
Aamiaista söivät ketkä söivät kuka milloinkin, jonka jälkeen lusikoimme itsemme keikkapaikalle roudaamaan kamat kyytiin. Matkaa joudutti Skorpionikuningas, josta kyllä nukuin suuren osan. Alku oli huvittava camp-hengessä, ja tarttuipa rundille käyttöön oma tervehdyksensäkin: Kätellään riuskasti käsivartta myöten toisen sanoessa “Live free!” johon toinen vastaa “Die well!” – superkätevää ja koskettavaa! Kokeilkaa hyvässä seurassa. Rambo kakkonen nyt on katsottu aikaisemminkin – mitä siitä voi enää sanoa? Klassikko! Ja tämä ihmiseltä joka skidinä piti Ramboja väsyttävinä ja vastenmielisinä tekeleinä. Mutta kollektiivisena kokemuksena, kun kaikkia hienouksia voi kommentoida ja ihastella ääneen, tämä on ihan vastustamaton pakkaus: “Paikkaa, jota sinä kutsut helvetiksi hän kutsuu kodikseen!” – vaikuttavaa!
Keikkapaikka oli hotellin yökerho, Radisson SASsin, johon myös majoituimme. Hotelli oli selvästi normaalia päheempi, oli 10 kerroksen maisemahissi ja uima-allas yhdennessätoista, josta avautui koko kaupungin näkymät ilta-auringossa. Ylimitoitetun avarassa Respassa ei myöskään tarvinnut täyttää niitä check-in -kuponkeja, mikä sai asiat luistamaan jotenkin japanilaisella sulavuudella, ikäänkuin kaikki olisivat jo naamalta tunnettuja, arvossapidettyjä kanta-asiakkaita. Yökerho nyt oli sitä samaa shittiä kuin ympäri maata ja sen “lava” noin 35 senttiä tanssilattiaa korkeammalla. Oh well.
Ennen soundcheckiä kävin Kössin kanssa ratsaamassa HS Centerin haute couture -liikkeet: Seppälästä tarttui mukaan parit puhtaat paidat, Anttilasta kipaisin ostamassa “hengittävät mesisukat”, jotta voisin sovittaa ja ostaa Kössin kanssa samanlaiset feikkiconverset. Nyt Antti ja Terhi katsovat meitä halveksuen koska niillä on aidot. Eikä nämä meidän kyllä hengitä tippaakaan. Checkin jälkeen mentiin toiveikkaana raflan puolella henkilökuntaruokalipukkeittemme kanssa, mutta valjua kanapastaa joutuikin yllättäen odottamaan puolitoista tuntia! Sinä aikana keksittiinkin sitten monta seurapeliä, variaatioita perinteisestä bändipelistä, jossa keksitään aina edellisen bändin/artistin viimeisellä kirjaimella alkava bändi/artisti: Anssi voitti karkki tietämyksen aloittamalla karkkimerkeistä käytävän kisan Maraboulla. Sitten vaan kaikki miettivät omat 15 sekuntiaan uulla alkavaa mässyä, mutta ainoa mikä tuli mieleen oli ufokarkit, eikä sitäkään kukaan muistanut nähneensä minkään pussin kylkeen painettuna. Muita skabauksen aiheita oli “tyhmät tyypit joko julkisuudesta tai lähipiiristä”, “autonmerkit”, “soitin/väline-valmistajat” ja “hauskat sanat”.
Illan keikka oli taas yleisömäärältään hivenen-antiklimaattinen-joskaan-ei-toivoton – ja taas oli Niskalaukausta sun muuta samana iltana kaupungissa. Tämä nyt on tällainen kevät kun hirveä liuta bändejä kiertää Suomea. Mutta keikka oli oikeastaan aika hyvä, on sitä paskempiakin todellakin vedetty, ja yleisöpalaute keikan aikana ja jälkeen oli liikuttavaa, joten suurkiitos siitä! Aikamme hieman spedessä yökerhotunnelmassa palloiltuamme suuntasimme Kössin ja yhden Vaasan tuttumme kanssa vielä siihen yhteen baariin, joka oman mainoslauseensa mukaan on “grazy bar”, mutta jonka nimeä en nyt muista (Hullu Pullo! toim. huom. 26.04). Pankkikortit katosi ja oli niin hauskaa, että ihme etten saanut turpaan.