Myötätuulirock, Vantaa 20.6.2004
Jaahans. Kuukauden keikkabreikille pantiin piste oudoissa tunnelmissa: Päivä alkoi osaltani niin, että Nykänen haki Kössin, minut ja Antin kyytiin johtotason mersullaan kahdeksalta aamulla. Nykäsen autossa tietenkin vielä soi sellainen heleä kantri ja sää on kuin eskimon uni: kylmä ja märkä. Backline meni toista reittiä, joten sellainen einogröhnmäinen tunnelma tällä “rundinpätkällä” oli.
Syy aikaiseen saapumiseen Hakunilan urheilukentälle oli jonkinlaisen soundcheckin järkkääminen. Sitä väännettiin uuden monitorimiehen Sopasen kanssa (sanokaa kaikki: Hei Sopanen!) senpäiväisessä sateessa että lokitkin lähti Hakunilasta karkuun. Sitten ruvettiin suunnittelemaan jotain “onnettomuutta”, sanotaanko vaikka kitaristille katkennutta sormea, jolloin yksi uhrautuisi sairaalaan ja loput voisivat lähteä koteihinsa tästä esterin perseestä. Sen sijaan ajettiin backline-pakulla MacPerheravintolaan syömään juhla-aterioita ajankuluksi….
….Sitten kun iltapäivälehdet oli luettu ja McFlurry-kupit huolella nuoltu, oli valitettavasti aika lähteä sateiselle alueelle takaisin tomerasti toimittamaan sitä tyhjää. Mutta katso: Aurinko alkoi pilkottaa, ensin ujosti, repeilevän betonipilvipeitteen väleistä, ja lopulta koko festarialue sai nauttia miltei pilvettömästä taivaasta. Lavalle kömmittiin Indica-nimisen tuttavuuden jälkeen, ja keikka ei ainakaan turhasta rutiinista kärsinyt. Pitkin settiä Alokas Sopanen sai alkuun hieman bizarrinoloiset kuuntelut kohdilleen ja gruuvi astui kaaoksen tilalle. Ei nyt mikään huippukeikka, muttei nyt paskakaan kai. Egotripin aikana imailtiin kiireettä festarikaljaa ja laitettiin kamat autoon. Next stop: Himos.