Scandic, Jyväskylä 17.9.2004
Ja ei kun matkaan! Koska uutuuttaan kiiltelevä X-Box oli matkustajakotina hieman steriili, ostettiin bensiksen kehyskeitaasta kotoisa enkelitaulu luomaan tunnelmaa ja kaitsemaan matkalaisten Texas Hold ’emin sujumista.
Jyväskylän Scandic oli normaalista Sokos/Cumulus-standardista vaihteeksi aika reilusti poikkeava, joten yökerhokin oli omanlaisensa. Sisustus oli Marokkoa, Etelä-Amerikkaa, Intiaa, Egyptiä ja Etelä-Eurooppaa iloisesti sotkeva tyhjäntilankammoinen sekamelska, jota Kössi kuvaili “psykologiseksi” ja “yleisetniseksi”. Bäkkärinä toimi Hudsucker Proxy -tyylinen valtava, tummapuinen kokouskabinetti, jossa – hivenen virallisissa tunnelmissa – minä ja Kössi mupelsimme mureudeltaan hyytelönpehmeitä kanankoipia. Huoneista palattiin seitsemän tienoilla soundcheckiin. Sitten ei kun saunaan ja levolle.
Soittoaika oli tarkoituksiimme hieman epäkätevä 0.00, mutta kun tarpeeksi hiljaa soittaa, hiljenee se nousuhumalainen yleisökin. Ihan eiliseen mahtavuuteen ei mielestäni päästy, mutta aika vitun mahtavaa oli silti. Talvipuutarhaan onnistui erityisen hienosti, ja Kaupunkia allapäin on taas hauska soittaa pitkän tauon jälkeen. Yleisökontakti on tosiaan ihan erilaista kulmamonitoreilla – ja soitettaessa sellaisella äänenvoimakkuudella, että huutamalla mikin ohikin saa äänensä kuuluviin. Terhiä vaivasi edelleen flunssa, mutta laulussa se ei jostain syystä kuulunut ollenkaan. Loistavaa!
Loppuilta turistiin loosissa (kaupungissa myös olleen) Skreppersin Kallen kanssa, ja sitten vielä vähän Kössin ja minun hotellihuoneessa.