Ankkarock, Korso 6.8.2006
Ankkarockin soittoaika oli sunnuntai-iltapäivällä, joten Korsoa kohti lähdettiin puolen päivän jälkeen Paapu ja Aksu messissä. Meillä on oikeastaan jonkinlainen perinne jo että Ankkarockissa jotenkin tyritään, joku Vantaan tauti. Ei pahasti mutta silleen että ainakin pari juttua jää kaivelemaan eikä kokonaisuudesta omassa mielessä voi antaa kovin korkeata kouluarvosanaa.
Onni Lehtisen suoritettua rumpuchekin rocklavalla pärähti soimaan 15.20 ja melkein heti alkoi allekirjoittaneen tekniset sekoilut. Ruisrockin Mauron Maiden -keikan kitaranheittelytragedian jälkeen sträppini on pysynyt kiinni enää uskon voimalla. Tänään usko loppui ja päädyin soittamaan varmaan puolet keikasta kitara miten kuten sylissä, pelastavaa Aksua odotellen. Kielet meni katki ja skebat oli epävireessä, eli suurelta osin keikka oli sellaista tiiliseinää päin juoksemista. Silti siellä täällä tuli kohtia joissa kaikki yhtäkkiä jotenkin toimi. Antti valitteli kanssa sekoilumeininkiä, mutta muut oli itseasiassa kai ihan tyytiksiä ja Terhi ja Paapu veti ihan lieskoissa. Kehuja tuli muutenkin jälkeenpäin mutta, no, taas Ankan keikasta jäi jotenkin sellainen mitä-vittua-just-tapahtui? -yleisfiilis.
Sitten jäätiin vähän pitämään festarikauden peijaisia, tapaamaan kavereita ja sukulaisia, antamaan sekavia haastatteluja ja paistattelemaan päivää. Allekirjoittaneen festarikausi huipentui kuitenkin joka pojan unelmaan, eli Tiktakin bassoteknikon pestiin – jos Mimmu saundasi paskalta, tiedätte ketä syyttää.