Scandinavian Music Group

No niin – bussi kohti Jyskylää ja Will Ferrellin Uutisankkuri DVD-soittimeen. Aivan mahtava pätkä, parhaimmillaan darraisessa seurueessa yytsittynä!

Ilta-aurinkoinen Jyväskylä tuntui kutsuvalta ja friendlyltä, Kössi kävi kunnon tee se itse -meiningillä myymässä muutaman Teenage Lesbians -yhtyeensä vinyylin paikalliseen levyliikkeeseen. Kharma oli jotenkin hivenen “seduhtava” paikka, sinänsä ihan ambitiolla sisustettu yleisetninen designmesta. Lavatila jäi pieneksi mutta mukavaksi pehmustettuine seinineen. Soundcheckin ohessa käytiin Ali Baba -ravintolassa vetämässä artistisafkat narssuun, ja terassikaljojen jälkeen siirryttiin Antin huoneeseen kuuntelemaan Whitesnakea ja Kössin tuottamaa Vasama-yhtyettä – mainioita tietenkin molemmat.

Illan keikkaan valmistauduttiin yläkerran 55-asteisella bäkkärillä, eikä siellä lavallakaan lopulta niin viielä ollut. Use Every Part Of The Buffalo -kyltti oli liimattu aitaan eteeni, joten soitin keikan aivan liekeissä – samoin erityisesti Terhi veti varmaan parhaan koko HRYS-rundilla. Ja ehkä oikeastaan koko bändi. Puhvelin kaikki osat taatusti tulivat hyödynnetyksi ja Katu päättyy aurinkoon -kappaleessa Terhi oli jo jossain ihan zonella. Hikisten encoreiden jälkeen Nykänen ei täysin voinut yhtyä riemuumme koska ei miksauspöydältä käsin yleisöruuhkan pakkauduttua sisään enää kuullutkaan (eikä nähnytkään) mitään. Joten arvailujen varaan jää miltä se nyt sitten kuulosti. Varmaan ihan vitun hyvältä jokatapauksessa. Musiikkipuhvelin lailla myös yökerhosta käytettiin kaikki osat, eli kun paikassa oli ensin soitettu niin sitten siellä myös juotiin ja bailattiin.

Takaisintulomatka Helsinkiin tultiin kolmeen tuntiin nollalla pysähdyksellä ja dvd-elokuvalla – täydellinen teleportti: painetaan päät bussin sänkyyn Jyväskylässä ja nostetaan Helsingissä. Perfect!

Seuraavaksi Tampere ja Pakkahuone Egotripin kanssa – kaikki sinne!!!

Kahdeksalta aamulla vajaa bussimme lähti kohti Ruissaloa. Vajaa koska Anssi tuli suoraan landelta ja Jukka ja päivän monitorimies Sumppikin hyppäsi kyytiin vasta Turussa. Jälleen käsittämättömän lämpimät säät.

Saapuessamme puistolavalle Viikate jo kasaili kamojaan lavalle ja vanha tuttu bäkkärivenailu alkoi. Keikka oli 14.40 ja mitä mainioin. Itse soitin vähän paskasti monissa paikoin mutta yleisfiilis toimi. Paapun ja Terhin yhteislaulanta sopii aurinkoiseen kesäpäivään kuin nenä naamaan, ja yleisöllä tuntui olevan ihan mahtava meininki.

Omani ja Nykäsen savotta jatkui muutama tunti myöhemmin Mauron Maidenin riveissä tribuuttiteltassa, josta hajosi PA kuulemma tokan biisin aikana – mutta suoraan lavalta tullut mökä tuntui riittävän kansalle. Sitten auto lähtikin jo Helsinkiin, vaikka moni meistä jäi vielä sekoilemaan festareille ja Turkuun.

Seuraavan päivän Turun Sanomissa todettiin muun kehumisen lisäksi että harvoista suomalaismuusikoista on tullut sellaisia kolkyt ja risat -sukupolven ikoneita kuin Terhistä ja Joelista. Ain’t that the goddamned truth! Siinä meni kyllä vähän torikahvit tältä ikonilta väärään kurkkuun. Ai niin, ja kiitos Pyrylle yösijasta!

ruisrockin sivujen smg-kuvat

Hotellista oli tosiaan hienot näkymät Varkauden paperitehtaalle, mutta aamukävely paljasti ettei kaupungissa oikeastaan muuta olekaan. Ehkä lähdin ulko-ovesta väärään suuntaan. mutta siis: kohti Alavutta! (vai Alavusta? jos se taipuu Alavuden ja Alavudelta niin kaitpa Alavutta on oikein)

Matkalla katsottiin Sin City (kiehtovan paska taisi olla yleinen mielipide. Clive Owen veti vitun hyvin roolinsa, useimmat muut kai jotenkin tarkoituksellisen kökösti) ja Ihmeperhe (viisi tähteä heittämällä). Ihmeperheen ekstroista kävi ilmi, että Pixarin tulisieluinen liideri, joka leffan on ohjannut, on kirjoittanut studion seinälle moton “Use Every Part Of The Buffalo” – mikä kai jotenkin viittasi intiaanien tapaan ottaa lihojen lisäksi nahat ja luut hyötykäyttöön puhvelisaaliistaan. Tms. sekavaa.

Aikaisemmin Alavus on vaikuttanut silmissämme hieman kolkolta kylältä jossa teiniviiksiset lippis-ja-corolla -jätkät heittelee ulkopaikkakuntalaisia pullonkorkeilla autiolla raitilla. Nyt oli täsmälleen päinvastainen meno. Ohitettuamme Tuurin kyläkaupan, jossa Billy Idol oli vetämässä illalla keikan, päädyimme keskelle parasta perisuomalaista markkinahumua. Puustellin tienpätkä oli suljettu kävelykaduksi josta irtosi monenväriset metrilakut, makkarat, muikut, festarikrääsä ja laatunahkaiset lompakot. Hotellin takana menevällä kadulla oli jonkun staran trial-temppunäytös ja muutenkin kesäinen Alavus suorastaan kuhisi meininkiä. Hotelliin kirjauduttuamme ja soundcheckiä odotellessamme kävimme Terhin ja Kössin kanssa ratsaamassa läheisen a-luokkaisen uimarannankin.

Illan keikka oli vitun hyvä ja hikinen, eläköön Pohjanmaa! Talon tapaan se tosin alkoi vasta joskus varttia yli yksi, mikä alkaa kyllä olla jo snadisti liikaa. Mutta Kössin lavan kattoon liimaama “Use Every Part Of The Buffalo” -motto inspiroi bändimme hyödyntämään musiikillisen buffalomme kaikki aspektit, joten lopputulos oli loistava!

Leppävirralle lähdettiin Hopeisella Blaupunktilla (erotuksena valkoisesta Blaupunktista, tuosta keikkabussien klassikosta), joka siis nimensä mukaan on hopeinen ja Blaupunktin kylkiteipillä varustettu (erotuksena valkoisesta Blaupunktista, joka on valkoinen ja Blaupunktin kylkiteipillä varustettu). Koska kevät ja keikkataukoa edeltäneet akkarirundit tehtiin minibussilla, oli jotenkin todella eksoottista, retroa ja fetissinomaista röhnöttää taas oman dösän penkeillä. Monitorimiksaajana oli uusi tuttavuus Esa, ja hänet haettiin RMC:ltä kyytiin. DVD-valikoiman toi Nykänen, ja pinkasta valikoitiin lämmittelyksi Studio Julmahuvi -DVD, josta kelailtiin parhaat pätkät. Varsinkin “Muksuluuri” ja “Hetken laulu” -sketsit olivat kestäneet ajan hammasta loistavasti.

“Tears From The Sun” edusti taasen laadukasta B. Willis -sotimista, hieno tarina jossa upseeri kasvaa käskyjä noudattavasta pelinappulasta moraalisesti itsenäiseksi toimijaksi, joka pelastaa resuisia afrikkalaispakolaisia vasemmalta ja oikealta silmät vaikka sidottuina ja luoti jalassa.

Leppävirran Tulenliekki on siis tällainen tanssipaviljonkityyppinen ratkaisu keskellä ei mitään. Toki luonnonkaunista ja vehreää ei mitään. Toinen bändi Martti Vainaa ja Sallitut Aineet tsekkaili kaikessa rauhassa ja me keskityttiin bäkkärisaunan lämmittämiseen ja jalkapallon katsomiseen. Oman tsekin jälkeen jopa käytiin Kössin kanssa kohtuullisen tummavetisessä uima-altaassa, joka bäkkäripihanurmemme eteen aukesi. Iltaa kohten ilma jostain syystä kylmeni niin paljon että käytiin lopulta vaatteet päällä saunassa lämmittelemässä.

Iltamissa ei sitten tosiaankaan ollut paljon sitä jengiä, oli aika komediallinenkin tilanne, varsinkin kun jostain piuhaoikareista johtuen keikka alkoi erittäin lujalla rutinalla ja ulvonnalla mun kitarakamoista – mutta hyvin pian kävi ilmi että keikastahan tulee ihan saatanan hauska, kiitos nimenomaan sen vähälukuisen yleisön, joka piti ihan hirveetä fiilistä alusta loppuun. Mahtavaa! Mulla kitarakamat paukkui aina välillä pitkin keikkaa, eikä se ehkä teknisesti ottaen ollut mikään loistoveto, mutta voittajafiilis oli kuitenkin keikan jälkeen. Kiiiitos kaikille! Eläköön Tulenliekki!

Yöksi körötettiin Varkauteen, jossa vielä sompailtiin hotellin taktisessa Night Oscar -yökerhossa aikamme.