Scandinavian Music Group

Kesän jälkikirjoituksena oli vielä tällainen ihmekeikka harrastelijafutiksen Palis Cupin päätösbileissä. Muistan olleeni Ravintola Kaisaniemessä tasan kolme kertaa elämäni aikana: Vihreiden vaalivalvojaisissa, ja sitten Tehareiden sekä MC Taakibörstan keikoilla, ja vaikka edellä mainitut olivat päräyttävän hyviä bändejä, jäi mestasta kuva paremmin vaalivalvojaisiin sopivana paikkana.

Illan kulussa oli jotenkin sellainen fiilis, että pitkän päivätyön tehneet harrastelijaurheilijat halusivat enemmän dokata kuin syvällisesti eläytyä taiderokkiimme, mutta mitenkään kelvoton keikka ei ollut. Vaikka äänentoisto oli kuulemma rantapianosta elikkäs hanurista. Keikan jälkeen jäätiin joksikin ajaksi chillaamaan bäkkärille, sitten hajaannuttiin koteihimme. Jotenkin epädramaattinen loppu rundille, mutta aika pianhan tässä on jo tulossa syksyn unplugged-keikat.

TACK YOU PEOPLE.

Setti

1. 100 km Ouluun 2. Letitä tukkani 3. Ei mun oo hyvä olla yksin 4. Kaikkeen kyllästyy 5. Nimikirjaimet 6. Rannalta toiselle 7. Vastusta mua 8. Säälittävä syksy 9. Elena 10. Tällaisena kesäyönä 11. Kun tuuli oli viilee 12. Minne katosi päivät

Kannus…Just when you thought the Festival Summer was over! In Kitinkangas, no one will hear you play…

Kannuksen Kotiseutupäivät (eli Kannuksen Itsetutkiskelupäivät, niinkuin meidän keikkabussissa sanottiin) oli tapahtuman nimi, ja brosyyrin mukaan erilaisen runonlausunnan, paneelikeskustelun ja kansantanssin jälkeen olisi illalla “popkonsertti”. Nykänen pelkäsi tosissaan, että meidät oli tilattu paikalle taannoisen W-tyylin esiintymisen johdosta (jossa siis esiinnyimme mukamas skandinaavisissa kansallispuvuissa). Kannuksesta ei ollut muuta tietoa kuin että Esko Aho on sieltä ja kukaan muu ei ole koskaan käynyt siellä. Bussi herätti soittajien sydämissä liikutuksen kammiovärinää: Tällä bussilla kulki Suomen Kaikkien Aikojen Legendaarisin Pop/Rock-Yhtye Ultra Bra vissiin about kolme kesää! Peräosan tuomiopäivältä haisevan vessan ympärille oli tosin remontoitu kahden sohvan seurusteluläävä, mutta muuten tunnelma oli se kaikkein klassisin.

Loputtoman matkan aikana viihdytimme itseämme ilmeisesti Negativelta bussiin jääneillä inkkaripäähineillä, tekorinnoilla ja puhallettavalla barbaralla, ja perillä odotti urheilukentän nurmelle pystytetty lava – yleisöalue oli rajattu juoksuradalle ja nousevaan katsomoon. Olemme siirtynyt klubeista suoraan jalkapallostadioneille! 400 metrin juoksukilpailun jälkeen (jonka voitin, toisen osallistujan Kösiin jäädessä viimeiseksi) tehtiin soundcheck ja valuttiin takahuoneena toimineeseen miellyttävään takkahuoneeseen, jonne tilattiin suola- ja rasvatäytteiset pizzat. Sitten poltettiin tupakkia metikön laidalla ja käytiinpä Anssin ja Antin kanssa saunomassakin. Kun pizzat oli syöty ja (minulle tällä kertaa anonyymiksi jäänyt) lämppäri lopettanut alettiin lampsia lavalle päin…

…Joka näytti pimenneessä yössä savuineen ja valoineen aivan tuleen sytytetyltä, ja ruohokentän laitaa hölkätessä tuli kunnon action-sankarifiilikset. Keikasta tiesi heti että siitä tulisi loistava, Antti kommentoi Kössin näyttäneen viikoksi karkkitehtaalle päässeeltä kakaralta, ja, ehkä allekirjoittanutta lukuunottamatta, koko bändi soitti kuin tulessa. Todella mahtava päätös festivaalikesälle! Kiitos kaikille! Meteli ja tunnelma todella välittyi vaikka teidät olikin aidattu niin kauas! Kannus kicks some serious ass! You guys rock!

Sitten ei muuta kuin hikisenä kamat kasaan, roudaus, muutama nimmari ja toiset 150 tuntia bussilla köröttelyä takaisin Helsinkiin.

Setti

1. 100 km Ouluun 2. Letitä tukkani 3. Ei mun oo hyvä olla yksin 4. Kaikkeen kyllästyy 5. Nimikirjaimet 6. Rannalta toiselle 7. Vastusta mua 8. Säälittävä syksy 9. Elena 10. Tällaisena kesäyönä 11. Kun tuuli oli viilee 12. Minne katosi päivät ... e. Huomisen sää e. Kun puut tekee seittiä

Paskan kesän paskasäisin päivä sattui sitten ilmeisesti tälle lauantaille. Nykänen, Letcu ja minä oltiin kyllä kuin teuraalle menossa ajaessamme kohti synkentyvätaivaista Korsoa. Muut tulivat hieman perästä Anssin kyydillä, myös kosketinsoittajavieraamme Pessi, jonka kanssa eilen ehdittiin vähän biisejä taas muistella.

Mutta siis se sade, se sade! Koko bäkkärialue pyöritti epäuskoisina päitään kiihkeän sateen aina välillä yltyessä orgastisiin mittasuhteisiin. Uutta oli hieman omituinen lavajärjestely, jossa kaksi päälavaa oli laitettu aivan toistensa vieri viereen – Negativen soitellessa tehtiin siinä sitten checkiä, toivottavasti ei häirinnyt. Keikka oli itseasiassa mitä mainioin ajoittaisista monsuunisadekausista huolimatta. Säälittävää syksyä tuntui melkein vittuilulta vetää, kun ei ainakaan vielä ole noi liian pitkät intiaanihelteet päässyt tänä kesänä ahdistamaan. Lopulta se aurinkokin saatiin pikkuhetkiksi esiin, mitä voi taas kerran pitää rokin niskalenkkina säiden jumalista. Pessin soittoa kuulin omiin monitoreihin siellä täällä, ja kyllähän se mieltä ylensi ja menoa paisutti, toivottavasti ulospäinkin välittyi jotain. Omat kitarakamani reistailivat todella kuninkaallisesti, ja heittelinkin Kakelle milloin mitä pedaalia patterinvaihtoon yrittäessäni paikantaa aijoittaisen soundipaskuuden alkulähdettä. Mutta samapa tuo, keikka oli mahtava ja niin mudassa vaeltava festarikansakin.

Sitten kahtoin lapsuudensankareitani Hanoita ja jo neljättä Danko-keikkaani (joista tämä oli todella selkeällä marginaalilla paskin, vaikkakin silti vitun hyvä) ja puoleen väliin Cardigansia, jonka vesikaaos olikin jo todella riemastuttavan musertava, kun ei minkäänlainen sadevaatetus kuulunut varusteisiin. Festarifatigue oli illan jälkeen kyllä sellainen, ettei sunnuntaina jaksanut enää lähteä katsomaan Darknessia, mutta kysykää Kössiltä, se oli.

Ai niin, ja sitten vielä erityiskiitos minulta ja Kössiltä hellyttävästä ja mieltäsykähdyttävästä “Kiitos Lemonheadsista” -kyltistä. -You can be too rich, you can be too thin… you must talk to strangers when you visit new parks!

Setti

1. Rannalta toiselle 2. 100 km Ouluun 3. Letitä tukkani 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Kaikkeen kyllästyy 6. Nimikirjaimet 7. Vastusta mua 8. Säälittävä syksy 9. Elena 10. Tällaisena kesäyönä 11. Kun tuuli oli viilee 12. Minne katosi päivät ... e. Huomisen sää e. Onnelliset kohtaa

Keskelle festarikesää oli yhtäkkiä buukattu keikka Garden City Espoon ytimeen, tienvarsimotellilta näyttävän Sokos-hotellin yökerhoon, jonka nimi Tapiola Garden kertoo omaa korutonta kieltään Espoon yöelämän dekadenttiudesta ja paheellisuudesta. Hotelli ja koko lattialämmitetty Espoo vaikutti melkoisen autiolta, mutta eikun kamat pystyyn ja henkilökuntapastat naamaan. Sitten alkoi venailu. Terhi otti paljon hienoja kuvia uudella digikamerallaan, Antti ja minä mentiin pimeään aamiaissalonkiin soittelemaan pianoa ja hiomaan yhden uuden biisin c-osaa (työnimi Hölmö rakkaus), Kössi lähti ja minä perässä istumaan lähitienoilla olevan tekoaltaan penkeille ihastelemaan DDR:läistä kaupunkisuunnittelua.

Keikka alkoi siinä puolen yön jälkeen, eikä tainnut olla mikään tajuntaa räjäyttävin kokemus. Kaikilla oli kova hiki ja hyvä meininki, tosin TÄYSIN ennenkuulumaton ja pitkää jälkipolemiikkia synnyttänyt välikohtauskin sattui: Antti jätti kylmästi mitenkään noteeraamatta Vastusta mua -kappaleessa oman erinomaisuutensa. Ei puisevaa yleisönhuudatusta, ei Joelin haukkumista, ei sitten mitään! Rannalta toiselle taisi kärsiä kielen poikettua Pohjois-Euroopan paskimmasta varaskebasta, joka mulla oli käytössä – omani, Pohjois-Euroopan toiseksi paskin unohtui kämpälle. Kaikesta hiestä ja kielenkatkomisesta huolimatta yhtye taisi olla kesän jäljiltä festareita varten kalibroitu. Ja Antti taisi vinkata deejiille pelin poikki ekan enkoren jälkeen, vaikka kyllä fiiliksiä olisi ollut enempäänkin.

Ja sitten Manalaan ja yöksi kotiin.

Setti

1. 100 km Ouluun 2. Letitä tukkani 3. Ei mun oo hyvä olla yksin 4. Kaikkeen kyllästyy 5. Nimikirjaimet 6. Rannalta toiselle 7. Vastusta mua 8. Säälittävä syksy 9. Elena 10. Tällaisena kesäyönä 11. Kun tuuli oli viilee 12. Minne katosi päivät ... e. Huomisen sää