Scandinavian Music Group

Tuntuu jotenkin hassulta yhtyeen puolesta ruveta kiittämään Kososta ja Nykästä, jotka ovat käytännössä bändin viides ja kuudes jäsen. Ei meidän viipeltämisestä olisi mitään tullut ilman Nykäsen kiertuemanagerin otteita, ja rundille olisi kuollut tylsyyteen ilman Kososen McBain-imitaatioita ja ranskankielen oppitunteja. Elikkäs aloitetaan Topista, Sykestä ja Juhasta – kiitos kiitos kiitos! Kake, Sumppi ja Oksu-Antti – kiitos kiitos kiitos! Staffanille näkemyksellisestä tuuraamisesta, Harrille Nem Bookingiin kiitos kärsivällisyydestä kasvavien kulujen kanssa, Tavastialle pikkujoulutarjoiluista, monille muille keikkapaikoille avonaisista piikeistä ja hyvästä meiningistä. Bon Jovimaiseen tyyliin haluamme lopuksi kiittää yleisöä, jota ilman keikkoja olisi ollut hintsusti aneemisempaa vetää. Ylitarjonnan syksynä, jolloin etabloituneemmatkin artistit joutuvat puremaan kynsinauhojaan yleisömäärien vuoksi, teitä oli huojentavan paljon, ja vaikutitte aikaslailla innostuneilta varsan ensiaskelia ottaneen bändimme näkemisestä.

We want more.

…joten ensimmäisenä pysähdys oli jo viiden minsan päästä hotellista MacPerheravintolassa. Helsinkiin saavuttiin kuitenkin niin ajoissa että ehdittiin koteihimme käymään. Oksu-Antti tuli mukaan sahtipalkalla tekemään valoja, ja minibudjettiin kuului RMC:ltä haetut kaksi blinderia, siinä kaikki. Oksu-Antti ripusti kattoon kaikkien yhteisellä päätöksellä vain sinistä ja valkoista valoa, kun kaikki vihaa sitä kouludiskoestetiikkaa mitä noilla kamoilla useimmiten tehdään, varsinkin vihreää ja keltaista. Tilailtiin rauhassa Dragon Springistä kinkkisafkaa ja soundcheck venyi ihan soittamisenkin ilosta. Mikko “mr.Fixit” Sirén tuli virittämään rummut Antin puolesta, joka ei ymmärrä tollasesta tuon taivaallista. Kateltiin Tiistai vielä kerran läpi ja Terhi kirjoitti uuden kertsin Letitä tukkani -kappaleeseen, joka oli vihdoin saanut nimen, ja jonka kertsi on hämännyt meitä pitkään.

Ennen himassa käyntiä ripustin jouluvalot bäkkärin kattoon sekä kävin ostamassa kynttilöitä, satsumia, pipareita, glögiä, rusinoita ja mantelihiutaleita. Palattuani Tavalle henkilökunta oli sittenkin ehtinyt käydä järjestämässä saman kattauksen, ja pikkujoulut olivat jo käynnissä. Aloitusnauhaksi olin napannut mukaan synkkää Autechrea, joka toivottavasti blinderien kanssa toivat sellaisen fiiliksen yleisölle, että jotain dramaattisen merkittävää ja juhlallista oli tapahtumassa. Ainakin me saimme heti lavalle astellessamme nähdä koko Tavastiallisen jengiä käytännöllisesti katsoen päivänvalossa.

Setti oli aika voitonriemuinen. Yhtäkkiä tajusi, kuinka tiiviiksi ja yhtenäiseksi soitto oli hioutunut. Ja kuinka rentona ja itsevarmana lavalle marssi verrattuna alkurundiin, vaikka mukamas Suomen Rokin Mekassa pitäisi ottaa aina vähän enemmän vatsan pohjasta. Karu, yleisön sokaisemiselle perustuva valoshow tuntui ainakin lavalta käsin toimivan hienosti, ja vaikka kielenkatkomisen myötä jouduin soittamaan Vastusta muan ja Minne katosi päivät maailman paskimmalla varaskeballa you-know-meiningillä, ja Terhi mogasi Letitä tukkani -kappaleen rakenteen, olimme aika vitun ylpeitä itsestämme päästyämme hikisinä pikkujoulubäkkärillemme.

Setti

1. Ei mulle riitä 2. Sä 3. Letitä tukkani 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Tällaisena kesäyönä 6. Mitä hyödyttää 7. Kaupunki allapäin 8. Tiistai 9. Luoksesi 10. Onnelliset kohtaa 11. Vastusta mua 12. Minne katosi päivät 13. Kun tuuli oli viilee - e1. Kun puut tekee seittiä e2. Nää aamut | e3. Jos osaisin

Matkaa Joensuusta kotkaan on satamiljoonaa kilometriä, joka sujui tällä kertaa Colin Mc Rae -rallipeliä sähkökynttilöiden valossa tahkoten. Vieläkään ei yhdeltäkään huoltsikalta löytynyt siirappipipareita. Saatana. Karri eli Kake (lausutaan vihaisesti hampaat yhteen puristettuna kahdella eellä) heitettiin Imatralle (susia ja rajavartioita uhmaten), josta kotiryssämme tuli Kotkaan saakka omalla autollaan.

Veren, hien ja kyynelien jälkeen oli ihanaa huomata, että Seurahuoneen kakkoskerroksessa odotti järkevän kokoinen lava, Oksu-Antin pystyttämä tasokas PA ja ihan pätevä akustiikkakin. Ja vihdoin taas sai superfänsin taustalakanankin kiinni. Soundcheckissä treenattiin “Tiistaiksi” ristitty biisi (jonka ensimmäiset a-osan sointukulkuluonnokset muistan soittaneeni muuten kiertueen avauskeikan soundcheckissä Tampereella!). Terhi oli välipäivinä rykäissyt nimittäin yhdet ainakin mun mielestä tosi hyvät sanat, jotka oli yllättäen sopinut päässäni pyörineeseen biisiaihioon, ja nyt vaan rämmittiin biisi muutaman kerran läpi erilaisia sovitusmahdollisuuksia tutkien.

Sitten perinteinen Popstars/Heikoin Lenkki -lataus, Resident Eviliä PayTV:ltä ja saunaa.

Keikka oli kaikin puolin suksee. Tiistai saattoi vielä olla hieman kehittelyvaiheessa sovitukseltaan, mutta tollanen pitää hyvin aistit valppaana ja mielen vetreänä. Kotka lauloi hyvin messissä ja tuli jälkeenpäin kehumaan oikein olan takaa. Ihana yleisö! Etukäteen oltiin ajateltu ottaa bailaamisen kannalta vähän iisimmin, ettei kiertueen päätöskeikka Tavastialla menisi ihan haukotellessa, mutta sitten paikan isäntä julisti piikin avoimeksi koko illaksi (treidattuaan vaihtokauppana Tommilta Gimmel-pinssin), joten aikaisin vetäytyneitä Terhiä ja Anttia lukuunottamatta bussi täyttyi seuraavana päivänä Resident Evilin zombien näköisistä ihmisraunioista…

Setti

1. Ei mulle riitä 2. Sä 3. "Lettibiisi" 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Tällaisena kesäyönä 6. Mitä hyödyttää 7. Kaupunki allapäin 8. Tiistai 9. Luoksesi 10. Onnelliset kohtaa 11. Vastusta mua 12. Minne katosi päivät 13. Kun tuuli oli viilee - e1. Kun puut tekee seittiä e2. Jos osaisin

Jouluvalot bussissa saivat Terhin huokaamaan romanttiseen äänensävyyn, että olisipa ihanan jouluista jos nyt olisi glögiä ja pipareita. Puolikuuro miksaaja Nykänen kuuli Tepan kuitenkin sanovan “röökiä ja pipareita”, josta tuli oitis iskulause hyvälle joulumeiningille. Antti soitti heti Merimaalle että Tavalla pitää sitten olla glögitarjoilu takahuoneessa.

Bepop oli kyllä maailman matalin luola (jossa muistaakseni UB:nkin aikoina ollaan oltu), ja paikalle toimitettu PA oli suoraan sanottuna paskana. Miksaaja Nykänen alkoi olla jo valmis puutarhuriksi, niin turhauttavaksi sen ammatinvalinta kävi. Soundcheck oli aikamoista kärvistelyä ja venttailua siis, mutta lopulta päästiin takaisin stailiin Hotelli Kareliaan, jossa Tommin ja minun huone oli isoin mitä olen koskaan nähnyt – sellainen keskikokoisen luokkahuoneen näköinen. Arja Korisevan ja Joel Hallikaisen juontama Jos sais kerran -ohjelma sai taas aikaan ensihuutoterapian kaltaisia tunteenpurkauksia ja Antti ryntäsi huoneeseemme paiskaten pöydän kumoon raivon vallassa. Positiivisena uutisena Tara levy-yhtiöstä soitti ja kertoi, että Yours Truly oli valittu Me Naisten raadin mukaan Suomen seitsemänneksi seksikkäimmäksi mieheksi. Voi sitä kusipäisen rehentelyn määrää mikä siitä alkoi!

Illan keikka oli soitannollisesti ja meiningillisesti ihan välttävä kai, mutta PA-ongelmat varjostivat omalla laillaan keikanjälkeisiä (ja keikanaikaisiakin) tunnelmia: Jukkaa vitutti kuin pientä apassia – eihän suuri osa yleisöä tiedä että paska saundi ei välttämättä ole miksaajan vika. Ja apassivitutus tarttui bändiinkin – eihän suuri osa yleisöä tiedä että paska saundi ei välttämättä ole yhtyeenkään vika. Kososella oli varaskebana mukana järkevästi baritonikitara, joka siis on kätsästi h-vireinen, ja se kyllä jähmettyi kuin peura ajovaloihin Luoksesi-biisissä juuri kun olisi pitänyt esitellä pyroteknisellä nopeudella vedettyjä heviskaaloja. Välillä tuntui siltä, että Antin jututkin upposi yleisöön kuin voiveitsi peruskallioon, mutta eipä nyt jälkeenpäin ylidramatisoidakaan tilannetta. Illan dramaattisiin käänteisiin kuului myös Antin mahdollinen sairastuminen vyöruusuun, joka sitten osoittautui paskapuheeksi ja luulosairaudeksi.

No, tehty mikä tehty ja heti huomenna taas ratsun selkään.

Setti

1. Ei mulle riitä 2. Sä 3. "Lettibiisi" 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Tällaisena kesäyönä 6. Mitä hyödyttää 7. Kaupunki allapäin 8. Luoksesi 9. Onnelliset kohtaa 10. Vastusta mua 11. Minne katosi päivät 12. Kun tuuli oli viilee - e1. Kun puut tekee seittiä e2. Jos osaisin